Joensuu 1685 kelluu äänimeressä

Vasta hiljattain kartalle ilmaantunut Joensuu 1685 on ollut yksi syksyn supistuimmista nimistä. Lehdistössä ja kuppiloiden keskusteluissa yhtyeeseen liitetyt referenssit The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine paljastavat, mistä tämän helsinkiläiskolmikon musiikissa on kyse. Koko totuus verrokit eivät ole, vaikka vastikään julkaistun yhtyeen omaa nimeä kantavan debyyttilevyn utuinen kansi ja viimeistään kansivihkosen yhtyekuva (aivan kuin Reidin veljekset!) paljastavat paljon. Olenaisinta on, että Joensuu 1685 on – myös erinomaisen debyytin julkaisseen Murmanskin ohella – merkittävä lisä kotimaiseen shoegaze-kirjaan.

Jos Joensuun 1685:n ydin tuntuu varsinkin ensialkuun hukkuvan säröön ja unenomaiseen esillepanoon, sen jäsenet ovat todellisuudessa musiikkiaan koherentimpia ja haastattelutilanteessa terävästi läsnä. Markus Joensuu (rummut) on varustautunut the Rolling Stones -paidalla, Mikko Joensuun (laulu, kitara, Farfisa) yllä on Barcelonasta kirpputorilta löytynyt merisotilastakki. (basisti Risto Joensuu oli verhoutunut näkymättömään viittaan ja pysyi vaiti koko haastattelun ajan.) Juttuhetki helsinkiläisessä ravintolassa paljastaa, että Joensuut ovat normaaleja nuoria miehiä, joiden antennit on suunnattu hieman vinoon.

Yhtyeen nimen ensimmäinen osa on selvä: se on yhtyeen kaikkien jäsenten sukunimi. Ja toisin kuin esimerkiksi Ramonesilla, kenenkään ei tarvinnut käydä maistraatissa nimenuutosasioilla. Vuosiluvusta 1685 täytyy kuitenkin kysyä erikseen.

Mikko: - Se kaivettiin suoraan sukupuusta. Alun perin lähti siitä, että numerot on siistejä, ja mitä enemmän numeroita, sitä siistimpää. Jossain vaiheessa tuntui, että olisi hyvä olla myös joku nimi, ja ”Joensuu” sopi melko luontevasti.

Sukututkimuksesta löytyi Iso-vihan aikaan vaikuttanut Peter Krook, joka oli syntynyt sukunimi-nimen jatkeeksi päätyneenä vuonna.

Pari vuotta sitten perustetun yhtyeen päämäärä kirkastui Risto Joensuun liityttyä veljesten entiseen ”kitaravetoista rokkia soittaneeseen” yhtyeeseen. Kun tuo ryhmä oli muuntautunut aikansa, Joensuu 1685 eriytyi omaksi yksikökseen.

Mikko: -Virallisesti tämä bändi alkoi tammikuun ensimmäinen päivä 2007. Silloin keksittiin nimi ja aloitettiin avoimempi kausi ja alkaa soittamaan ihan mitä tulee mieleen. Itselle oli alusta asti tärkeää, ettei ole mitään vahvempaa linjaa. Uskottiin siihen, että mitä tahansa tehtiin, se kuulostaa meiltä. Kun miettii tämän levyn herkempiä biisejä, niitä ei olisi tullut mieleenkään soittaa entisellä bändillä.

Jokaisessa Joensuu 1685:stä kertovassa jutussa on mainittu kaksi särövalleistaan ja pehmeistä melodioistaan tunnettua brittiyhtyettä. The Jesus and Mary Chain ja My Bloody Valentine ovat selkeitä vertailukohtia puhuttaessa helsinkiläistrion musiikista. Miten soundi alkoi muotoutumaan?

Mikko: - Uskon, että Farsisan ostaminen teki aika paljon. Kun on tehnyt paljon biisejä kitaralla – ja edelleenkin tekee – sillä, että yhdisti Farsisan kitaraefekteihin, oli iso vaikutus. Sieltä alkoi löytymään kaikkea uutta.

Urkujen ostamista ei sen kummemmin suunniteltu. Aiemmin ainoastaan ”Sunnuntai-pianoa” soitellut Mikko bongasi Muusikoiden.net-sivustolla myynti-ilmoituksen ja päätti kokeilla. Uruista kuuluu ääniä, kun sen yhdistää kitaraefektilaitteeseen ja lisää kaikua ja säröä. Mikon mukaan villit soundit yllättivät bändin itsensäkin. Upea soundimaailma onkin yksi levyn hienoimpia puolia. Esimerkiksi kappale Crystal Light kuulostaa siltä, kuin helikopteri pyörisi kuulijan ympärillä. Efekti saatiin aikaan, kun Mikko soitti kitaraa Moog-syntetisaattorin läpi samalla kun Risto väänteli laitteen nappeja.

Mikko: - Tykkään ylipäätään siitä soundimaailmasta, mikä saatiin aikaan. Myöskin mikä siinä miellyttää, on se, että biisit kuulostavat siltä, miltä ne treenikselläkin kuulostavat. Yksi lisäys oli viulu. Lainasin pikkusiskolta sähköviulun ja löin sen myös efekteihin kiinni. Viulua on vaan aika pelottava raahata keikalle. Ihmiset katsovat, että nyt tulee jotain John Calea.

Aasinsillan aika: Edellämainittujen säröorkestereiden lisäksi Joensuu 1685:n yhteydessä on joskus puhuttu The Velvet Undergroundista. Mitä mieltä yhtye itse on tällaisesta vertauksesta?

Mikko: - Eihän me hirveästi Velvet Undergroundilta kuulosteta. Totta kai se on ihan hirveän iso vaikuttaja, kuten varmasti kaikille vaihtoehtoisemman musiikin tekijöille.

Markus: - Kai se on vaan jokseenkin samassa leirissä ja kaikki tietää sen psykedeelisenä rokkibändinä. Mutta on kyllä ihan kohteliaisuus, että siihen yhdistetään.

The Jesus & Mary Chainistä Mikko diggaa siksi, että kaikki on täysillä. Joensuu ei kenties vedä yhtä ”täysillä” – mikä ei ole huono juttu – vaan operoi ehkä enemmänkin My Bloody Valentinen sumuvuorilla. Joensuidenkin kappaleet tuntuvat olevan orgaansia olentoja, hengittäviä entiteettejä. Biisit syntyvät sumearajaisiin ilmiasuihinsa verraten melko perinteisesti, eli joko fiilistelypohjalta yhdessä soittamalla tai jonkun aihiosta.

Mikko: - Yksi tekijä, mikä sitoo biisejä, on laulujen miettiminen jälkeenpäin. Joskus jollakulla on tosi valmis biisi, mutta kyllä me levynteon aikanakin fiilisteltiin jotain hyvää saundia, mistä lähti kehittymään uusia biisejä.

Eräs levyn ääripää on nopealla tempolla rokkaava Kill/Shot/Love. Soittamalla, soittamalla ja soittamalla muotoaan monesti muuttanut rivakka kappale pilkkoo levyn alkupuolta jämerästi, mutta energisen runttauksen (jos tämän bändin kohdalla voi moisia sanoja käyttää) sijaan Joensuu 1685 tuntuu olevan enemmän kotonaan pidempien biisien kanssa. Levyn hienoimpiin kappaleisiin lukeutuva Nothingness on hitaasti vyöryvä järkäle, joka ilmiantoi itsensä viime metreillä.

Markus: - Nothingness syntyi muistaakseni viikon sisällä ennen kuin mentiin studioon. Se esiteltiin Askolle ja kumppaneille että tuli muuten tämmöinen biisi.

Asko on yhtä kuin Asko Keränen, yksi kolmannes 22-Pistepirkosta ja Joensuu 1685:n levyn julkaisseesta Bone Voyage -levy-yhtiöstä. Ajatus yhteistyöstä oli Markuksen mukaan Joensuiden oma idea. Tuottajaa pohdittaessa keksittiin, että mielenkiintoisia juttuja tekeviltä Pistepirkoilta voisi saada ideoita myös omaan musiikkiin. Vastapuoli hyväksyi tarjouksen – ja innostui myös julkaisemaan levyn.

Tuottajan rooliksi muodostui avustaminen teknisissä äänitysasioissa sekä yleisluontoinen tarkkailu. Asko ohjasi Joensuita oman visionsa suuntaan ja varoi tuon vision rikkomisen pelossa puuttumasta liikaa yhtyeen tekemisiin.

Markus: - Asko oli henkinen johtaja ja isähahmo, joka tsemppasi peukalot pystyssä kun kuulosti hyvältä.

Mikko: - ...ja sitten kun kuulosti huonolta, sanoi että nyt ei mene kovin hyvin.

Joensuu 1685 meni studioon vuoden 2007 heinäkuussa. Lopulta aikataulu venyi niin paljon, että levy julkaistiin vasta yli vuoden päästä.

Markus: - Mä lähdin syksyksi Meksikoon rilluttelemaan. Ajatuksena oli se, että kun mä tuun sieltä rilluttelureissulta, mulle voidaan ojentaa suoraan valmis levy käteen. Mutta ei se mennyt ihan niin. Sitten tehtiin Mikon kämpällä himaäänityksiä. Miksausvaihe oli myös poikkeuksellisen merkittävässä osassa.

Lopulta yhtye päätyi äänittämään vielä kuluvan vuoden huhtikuussakin. Mikon mukaan pitkäkestoinen levyntekoprosessi johtui siitä, ettei visio kuitenkaan ollut riittävän selkeä. Soundia haettiin etenkin miksausvaiheessa. Yhtye oli jo julkaisemassa singleä joulukuussa 2007, mutta päätti olla päästämättä liikkeelle omasta mielestään vaatimattoman kuuloista materiaalia.

Singlen julkaiseminen yhtenäiseltä levyltä tuntuu Mikon mielestä nyt kehnommalta idealta. Kitaristi-farfisisti kertoo, että nyt kun levyä voi jo hyvillä mielin kuunnella (ja kun se kuulostaa omiin korviin jopa hyvältä), sen soittaa mielellään alusta loppuun. Ja kun pari biisiparia (Crystallite ja Electric Ocean Sailor sekä Sick City ja Gamma-Minus Machine Minder) on yhdistetty äänivallein, ihan mistä kohtaa tahansa ei kuuntelemista viitsi aloittaa. Onko tällä kaikella jokin tarkoitus?

Mikko: - Levy kuljettaa toivosta lähtien epätoivon kautta kirkkauteen. Mitään teemaa siinä ei varsinaisesti ole. Biisien maailmoilla on yritetty luoda sitä, että ne veisivät kuulijan jonnekin ja toisi jostakin.

Teksti: Tuomas Tiainen, kuvat: Petteri Lamula