Boomhauer, Bridget
10.08.2002
Hälläpyörä/Hämeenlinna
Bee –alkuisten muttei alkuunkaan bee –luokkaisten bändien tahtiin vietettiin Miettisen Räkärodeo –radioshown vuosittaisen Räkäpiknikin iltajatkoja ravintola Hälläpyörässä, Hämeenlinnan kauniissa kesäkaupungissa. Paikalle oli siis odotettavissa niin radio-ohjelman vannoutuneita faneja kuin myös muita paikallisia hyvän livemusiikin ystäviä. Jännityksellä odotin, miltä Boomhauerin rokkaus kuulostaisi noin korvia ajatellen Hällässä, jonka katakombimainen kiviluolatilaratkaisu pelotti ajatuksena lujaa soittavan rokettirolliorkesterin areenana. Mutta eihän se kuulo mennyt eikä ollut lähelläkään, joten plussat äänentoistomiehille.
Vaikka omat, ja kuuleman mukaan monien muidenkin, odotukset kohdistuivat lähinnä jälkimmäiseen orkesteriin, voi sanoa, ettei illan aloittanut nelimiehinen Bridget -orkesterikaan mitenkään huono ollut, päinvastoin. Jotenkin vain poppoon melodinen kitarapoppailu särkyneen sydämen fiiliksissä ei vetänyt vertoja sille, minkä tiesi olevan vielä tulossa. Parasta Bridget -osastoa oli se svengaavampi biisivalikoima, mutta tuo rauhallisempi fiilistelypoppailu oli asteittain jopa tylsää. Toki intiimistä tunnelmasta, jonka lähes yleisön seassa soittaminen, ja asiantuntevasta yleisöstä rakentuvat lisäelementit loivat mukavan poppailutunnelman, mutta sitä showmeininkiä kun tuossa poppiosastossa harvemmin ylenmäärin on.
Pakollisen roudauksen jälkeen siirryttiin sitten siihen showosastoon ja volyymitasokin nousi melkoisesti. Hyvät naiset ja herrat: Boomhauer. On livebändejä ja sitten on levybändejä ja vielä ne, joille molemmat osiot musiikin maailmassa ovat yhtä lailla kuin heinänteko maamiehelle. Eli kirjaimellisesti hanskassa. Suomalaisen rokkimaailman komeetta, tuo Kukkulan kuningas -animaatiosarjan hassuja höpisevän sivuhahmon mukaan nimetty trio, on sataprosenttisesti live! Ei sillä, ettenkö luottaisi bändin pystyvän vangitsemaan kuulijakuntansa myös levytuotoksillaan, mutta kun ei sitä showta oikein voi edes sinne vinyylille prässätä. Shown henki on laulaja-kitaristi Saku, jonka pikapuhumat välikommentit tiputtavat yleisöä lattialle kieriskelemään naurunpurskauksissa kuin pahinkin ilokaasu. Myös miehen energinen liikkuminen riehaannuttaa yleisönkin toimintaan, kuten Hälläpyörässä, missä bändin soittotilan ja pöytien väliseen pieneen tilaan mahtui parhaimmillaan parisenkymmentä raivokkaasti tanssiva ja riehuvaa musiikin ystävää. Mitään soittolavaa kun ei Hällässä ole. Talking about intimate atmosphere!
Välillä Saku soittaa lattian tasosta, välillä kiipeillään rumpujen ja pöytien päälle. Rytmiryhmä, jossa Honkka huolehtii bassosta ja levymoguli Lappalainen oli taas vierailevana rumpalina, keskittyy pääasiassa rokin juoksevuuteen. Mikä on hyvä, sillä jos kaikki olisivat selällään, olisi taustanauhalla käyttöä! Ne, jotka eivät vielä olleet saaneet kunniaa yhtyeen showsta nauttia, tuntuivat olevan melko vakuuttuneita. Minun ylipuhumiseni Boomhauerin keikoille ei tule olemaan jatkossakaan vaikeaa. Rok! .
Riehakkaan liveosuuden päätyttyä juhlia jatkettiin leppeässä ja toverillisessa ilmapiirissä, mikä Miettisen isännöimissä kesteissä onkin sopivaa. Ja taisihan vastuuhenkilö Liljakin päästä tapahtumasta omilleen, joten ilta oli melko lähellä täydellistä. Vaikka paikka on pieni ja akustiikaltaan kaukana ideaalista, on tunnelma taattua ja meno muutenkin mukavan letkeää. Pikkuhiljaa olikin sitten mukava hipsiä pahnoille.
Ilkka Valpasvuo
