Turku Rockfest 2025 – lauantai

Turkuun muuttanut Rockfest oli mieluisa yllätys kaikin puolin. Ei vain säiden jumalien ansiosta, jotka soivat meille kaikille ääniaalloista janoisille oleville upeaa auringonpaistetta ja hyvää mieltä, vaan myös itse järjestelyiden ansiosta - ja ennen kaikkea sen tärkeimmän, eli upean musiikin puolesta.

Desibelin huonon onnen tiimi pääsi paikalle vasta lauantaina terveysasioiden takia, joka harmittaa yhä. Aiempina päivinä olisi päässyt nauttimaan Judas Priestistä, joka oli kuulemma yhtä timanttia alusta loppuun.

Sepulturakin kiinnosti ujosti, vaikka siinä on ainoastaan basisti alkuperäisenä jäsenenä. Eli eräänlainen cover-bändi, joku varsin julkea voisi väittää, että kyse on karaokebändistä. Mielipiteitä on monia, ja ne ovat kaikki vääriä.

Itse puitteet olivat hämmentävät, sillä en odottanut aivan niin toimivaa ja loppujen lopuksi varsin pienellä alueelle rakennettua festivaalia. Järjestelyt olivat ensiluokkaisia, ja kaikki palvelut olivat pienen kävelymatkan päässä.

Se suurin jännittävä tekijä oli tietenkin se, että miten lava-asettelu oikein on tehty; vastakkaiset lavat suhteellisen lähellä toisiaan on toimiva ratkaisu. Kävelymatka lavalta toiselle oli varsin lyhyt.

Lauantaille oli valittu ne suurimmat nimet. Tarkoitan tietenkin Jinjeriä, Manic Street Preachersia ja Musea.

Jinjer

Jinjer on, jos tästä ei ole vielä käsitystä, ukrainalainen hevibändi, joka tuo suloisia säveliä ja taajuuksia vaikkapa Dillinger Escape Planin tuttaville, ellei jopa ystäville asti.

Bändin laulaja Tetjana Šmailjuk osaa asiansa varsin mallikkaasti, ja tulkinta tuo mieleen juurikin Greg Puciaton, sillä Šmailjuk hallitsee kohtuullisen vakuuttavan murinan lisäksi täysin puhtaan laulun sataprosenttisesti.

Tetjana ei siis pelleile, eikä koko muukaan bändi, joka laittaa hevaamisen keskellä jatsivaihteen kutoselle ja vetää pedal to the metal. Rytmien kanssa pelleillään, mutta ei liiallisuuksiin asti. Soitto on teknistä, mutta myös groovin kanssa, joten kyse ei ole pelkästä tylsästä ja geneerisestä nakuttelusta.

Ja Jinjerhän toimii livenä erinomaisesti. Keikka saattoi olla kokonaisuudessaan parempi kuin joskus silloin, kun todistin bändiä Tuskassa. Aurinkoinen lava ei välttämättä toimi tälle bändille niin hyvin kuin telttalava, mutta samaa voinee sanoa monesta muustakin hevibändistä.

Manic Street Preachers

Mutta entäs ne Mäniksit?

Hyvinhän ne. Bändi toi lavalle pelkät rummut ja ämyrit, joiden päällä Walesin liput ja siinäpä se, eli kansankielellä täts it.

Turha kikkailu oli jätetty sataprosenttisesti pois, ja itse musiikki oli kaiken keskiössä. Hyvä valinta - vallattomassa ilta-auringossa ei mitkään valokikkailut ehkä toimisi, eikä Mänärit ole bändi, joka sellaista välttämättä edes kaipaa.

Mäniksien settilista oli varsin mielenkiintoinen.

Mukana oli harvinaisuuksia, joita ei aina kuule kiertueilla, mutta totta kai myös kaikki hitit.

Koskettava You Stole the Sun From My Heart toimi auringonvalossa hienosti, mutta etenkin The Everlasting ja If You Tolerate This Your Children Will Be Next olivat molemmat hyvin liikuttavia.

Mitään encorea ei koettu, ja hyvä niin. Välijaarittelutkin pidettiin vähissä. Soitto oli tiukkaa ja sitä oli riittävästi.

Muse

Muse sen sijaan esitti alkuun harvinaisuuksia, kuten esimerkiksi Stockholm Syndromen, jota ei tällä kiertueella ole aiemmin havaittu. Biisin aikana kuultiin käsittääkseni Rage Against The Machinen kappaleen osa, josta on vaikea sanoa tarkemmin mitään.

Settilistasta löytyivät kaikki hitit, kuten Hysteria, Supermassive Black Hole ja Uprising, joka kuultiin encorena. Lisäksi soitettiin makupalat The 2nd Law: Isolated System ja totta kai Knights of Cydonia.

Musen keikka oli ulkomusiikillisesti täysi vastakohta kuin mitä Manic Street Preachers tarjoili, sillä mukana paljon vilkkuvaa kivaa siisteistä valoista lähtien. Lisäksi koettiin Spinal Tap -hetkiä, kun yleisöön ammuttiin serpentiiniä ja lavan edustan liekinheittimet sytytettiin.

Kokonaisuutena Turku Rockfestistä jäi hyvä mieli. Alue oli kompakti, järjestelyt pelasivat eikä missään vaiheessa ollut minkäänlaisia hankaluuksia tai järjestyshäiriöitä. Tänne kannattaa tulla myös ensi vuonna, jos varsin erilainen tarjonta musiikkia kiinnostaa.

Jokaiselle jotakin ei ole lainkaan huono idea.

Teksti: Teemu Purhonen
Kuvat: Kimmo Nurminen
https://kimmonurminen.kuvat.fi/kuvat/