07.10.2009
Teos
Salon lähistorian popkulttuurikytköksiin sukeltava Koit ny rauhottu! Tositarinoita pop-villitysten tulosta pikkukaupunkiin on kattava teos. Mikko Vienonen ja Timo Lähteenmäki ovat tehneet perusteellista työtä kerätessään materiaalia kirjaan ja ääneen pääsevät lukuisat pikkukaupungin erinäisiin nuorisokulttuureihin tavalla tai toisella liittyneet henkilöt. 50-luvun loppupuolelta käynnistyvä ja 80-luvun alkuun päättyvä teos on myös onnistuneesti rajattu. Kahdenkymmenenviiden vuoden aikajana tuottaa tarpeeksi erilaisia näkökulmia tarpeeksi moneen eri villitykseen, jotta teoksen reilut 300 sivua saavat ansaitun sisältönsä. Tämän lisäksi 80-luvulla alakulttuurit pirstaloituivat jo sen verran paljon, että niiden käsittelyyn tarvitsisi melkein jo oman teoksensa.
Paikoitellen huomaa, että Koit ny rahottu! oli alunperin tarkoitettu sirpalemaiseksi, lähinnä kuvia ja anekdootteja sisältäväksi teokseksi, mutta tällaisenaankin kirjan läpi kulkeva punainen lanka pysyy suuren osan ajasta hyvin käsissä. On melkoisen sattuvaa, että teos käsittelee nimenomaan Saloa. Kahden suomalaisen popkulttuurin kannalta olennaisen kaupungin – Helsingin ja Turun – välillä sijaitsevana se on erilaisten liikkeiden ja villitysten suhteen läpikulkupaikka ja hyvin altis nappaamaan nämä ulkoa tulevat vaikutteet omaan käyttöönsä. Kuvaavaa on, että monet ilmiöt ja liikkeet todella vain kulkevat kaupungin läpi, herättävät ihmisiä hetkellisesti, mutta jättävät jälkeensä melkein pelkkiä muistikuvia.
Ihmisiin näillä on kuitenkin suurempi vaikutus. Tekijät itse ovat olleet mukana kokemassa monia teoksessa esitettyjä tapahtumia mutta he jättävät itsensä taka-alalle ja antavat muiden puhua. Äänensä saavat kuuluviin niin lättähatut, imppaajat, hipit, progehörhöt, fiftarit ja punkkarit kuin discosta innostuneet tai vain näiden liepeillä ja väleissä hengailleet ihmiset. Aiheiden kirjo on laaja mutta runsaus ei käänny itseään vastaan, koska nuorison liikehdintä on pitkälti aina melko samanlaista – riippumatta siitä minkä takia taistellaan. Eri alakulttuurit esiintyvät rinta rinnan, vaikka monet olivatkin napit vastakkain.
Kuva pikkukaupungista kasvaa teoksen myötä rajojaan suuremmaksi. Salo muistuttaa lukuisia muita suomalaisia paikkakuntia, joiden nuoriso herää omiin (ala)kulttuureihinsa hyvin pitkälti samoilla tavoilla, samoista syistä ja samoihin aikoihin. Teos kuvaa siis pop- ja nuorisokulttuurivillityksiä yleisemminkin kuin vain Salon tapahtumina, sekä myös taustoittaa näitä oivallisesti lyhyillä mutta tiukan informatiivisilla tietoiskuilla, joita on ripoteltu sinne tänne runsaasta kuvamateriaalista koostuvaan teokseen: taitto on selkeä, ja sisällöltään vaihtelevan monipuolinen teos on myös näyttävä.
Populaari- ja nuorisokulttuureista on kirjoitettu paljon tässäkin maassa, mutta harvoin näin seikkaperäisesti. Yksityisistä elämäntarinoista kasvaa kuvia sukupolvien käännekohdista, elämää enemmän tai vähemmän muokkaavista taitteista, joiden ansiosta saamme tänäkin päivänä nauttia kohtuullisesta alakulttuurien kirjosta.
Teksti: Jani Ekblom, kirjailijakuva: Teos / Heini Lehväslaiho
