Island (Sziget) Festival
05-06.08.2002
Budapest/Unkari
Viikon mittainen Island Festival oli ehtinyt jo toiseksi viimeiseen päivään, kun saavuin Budapestiin. Fiilikseni olivat mahtavat, kun pääsin kolmen viikon tauon jälkeen festareille. Jälleen uudet festarit ja uudessa maassa, jee! Saarelle päästyäni huomasin olevani todella uskomattomassa paikassa. Mikään aiemmin kokemani festari ei ollut ollut mitään tällaista. Jengi todella tulee saarelle asumaan reiluksi viikoksi ja elää siellä. Festareilla voi tehdä ihan kaikkea mitä vain haluaa: voi pelata vesifutista, hypätä benjiä, harrastaa joogaa, oppia capoeiraa, mennä naimisiin, surffata netissä, katsoa leffoja tai teatteria ja ostaa ihan mitä vain. Ja tottakai festareilla kuuluu kitata kaljaa. Puoli litraa kun maksaa vain 0,8 e, ei tarvitse miettiä salakuljetuksia tai kauppakäyntejä kesken festivaalin.
Tietysti saarella voi myös kuunnella musiikkia, mutta se ei tämän markkinahumun keskellä enää tuntunut olevan festivaalin tärkein asia. Vaikka lavoja olikin noin 15, ei musiikkia ollut kovin monella lavalla yhtä aikaa, eikä koskaan tiennyt mitä missäkin on menossa. Joten hyviä keikkoja etsiessä itsekin huomasi katselevansa kaikenlaista markkinakrääsää tai outoja esityksiä sen sijaan, että olisi nauttinut hyvästä musiikista. Hullua oli myös telttojen sijainti, niitä oli ihan missä vain. Jopa päälavan vieressä näytti majailevan jengiä.
Aiemmin viikolla oli nähty sellaisia bändejä kuin The Mission, The Cure, Iggy Pop, Kosheen, Pulp, Him ja The 69 Eyes. Muutamaksi viimeiseksi päiväksikin oli luvassa huippuja bändejä ja suomalaisväriäkin. Päälava tuntui olevan se mitä kaikki seurasivat. Muut lavat olivat useimmiten suuntautuneet johonkin musiikkityyliin ja monilla lavoilla musiikki alkoi vasta illemmalla. Viikon mittaisen festivaalisuorituksen läpikäyneet pystyivät koettelemukseen ehkä juuri siksi, että musiikki alkoi aina vasta myöhemmin iltapäivällä, joten palautumiseen oli aikaa. Oli yleisössä toki paljon muitakin yhden tai kahden päivän vieraita, mutta suurin osa tuntui ”elävän saarella” .
Maanantain ensimmäinen päälavan bändi oli The Gathering. Huipulla menolla rockia soittanut bändi antoi loistavan aloituksen omalle Szigetilleni. Laulajan äänestä mieleen tulivat Cranberries ja Björk, mutta musiikki oli rankempaa ja rockimpaa. Suomalaismeininkiä päälavalle toi Nightwish. Vaikka olen nähnyt bändin lukemattomia kertoja Suomessa oli tässä keikassa jotain erilaista. Oli hienoa nähdä kotimaan tuttu bändi soittamassa tuhansille unkarilaisille ja muille ulkomaalaisille. Muutamat heavy-oopperabiisit sytyttivät jopa minutkin, vaikken yleensä tämän tyylisen musiikin diggari olekaan.
Unkarilaista hiphoppia soittanut Sub Bass Monster ei vakuuttanut. Sama soundi, kuin tyylilajinsa muilla edustajilla ja sanoitukset jäivät muille tajunnoille. Paikka päälavalla kuitenkin kertoo laajasta suosiosta kotimaassaan. Viimeisenä festivaalikeskuksen vallannut italialainen funk-bändi sytytti kaikki. Laajasti groovesta, souliin, ska:han, lattariin ja afroon soittanut kokoonpano sai jengin bailaamaan todella kovaa. Laaja instrumentti- ja laulajatausta antoivat musiikille syvyyttä ja mahdollistivat eri tyyleihin. Aivan mieletön keikka! Illan pimetessä musiikki sai enemmän festarikansan kiinnostusta ja hyviä keikkoja tuli nähtyä Blues, Afro-Latin ja World Music Stageilla. Muita lavoja olivat muun muassa Country, Metal, Jazz, Gipsy Staget ja uusien kykyjen lava sekä monen tanssimusiikkityylin klubit ja teltat.
Tiistaina koitti festivaalin viimeinen päivä. Odotettavissa oli myös festarieni kohokohta ja yksi kesän parhaimmista keikoista: Muse. Päälavan keikat aloitti Ska-P Espanjasta. Aivan kamalaa punk-ska:ta soittanut bändi ei juurikaan kiinnostustani saanut. Toinenkin Main Stagen bändi Fresh Fabric jäi vain vilkaisulle. Unkarilaista nu-metallia ärjynyt poppoo riehui lavalla kyllä vakuuttavassa angstissa, mutta musiikki ei siitä parantunut. Rennompaa ja tanssittavampaa menoa oli luvassa unkarilaisen Mastelin instrumenttimusiikin tahdissa. Välillä Aavikon mieleen tuonut bändi oli löytänyt omia juttujaan housesta, dubista ja välillä hyvin paljon rockistakin. Kiinnostava bändi, mutta ehkä parempi klubeilla.
Musen keikalle pääsin aivan eturiviin, josta jengin innostuksen ja keikan loistavuuden koki parhaiten, vaikkei nähnytkään sitä kymmenien tuhansien ihmisten määrää, joka lavan edustan oli vallannut. Vaikka Muse kuuluukin brittipop-genreen, ei siihen voi yleistää bändin musiikkia. Varsinkin uudemman levyn, Showbizin biisit, joilla keikka vahvasti alkoi, ovat rankkaa rockia ja jopa heavyyn menevää riehumista. Kaunista Radiohead -vaikutteista osastoakin kuultiin niin vanhemman levyn hiteistä kuin uuden slovareistakin. Aivan loistava keikka, vaikka tässäkin bändissä johtohahmo on hyvin selvä. Laulaja oli se, joka otti yleisön ja oli itse karisma.
Island Festival on todellakin festari, josta Suomessa on vain villeissä ajatuksissa haaveiltu. Viikon kestävät bileet saaressa halvan kaljan kera! Kaikille musatyyleille löytyy lavansa, kunhan vain jaksaa etsiä ja löytää. Festarilehti ei ollut kovin kattava, joten varsinkin pienempien lavojen bändien bongailu jäi aika sattuman varaiseksi. Omien mestojen löytämiseen olisi ehkä tarvittu enemmänkin kuin kaksi päivää, niin sekava ja kaikkea täynnä oleva saari oli. Aidoille musadiggareille suosittelen kuitenkin Dour Festivaalia Belgiassa, mutta hervotonta menoa ja muutamia huippu bändejä kokemaan haluavat varmasti viihtyvät täällä. Sziget Budapestissä oli todellakin hulluin ja pimein festari missä olen ikinä ollut ja ehdottamasti kokemisen väärti.
Juna tuo, juna vie Nelli Korpea.
