Nadel: Leonard Cohen. Elämäkerta
10.06.2010
Johnny Kniga
Älä anna tosiasioiden sumentaa totuutta. Siinä Leonard Cohenin arvoituksellinen neuvo professori Ira B. Nadelille, joka 1990-luvun alkupuolella ryhtyi kirjoittamaan ensimmäistä kattavaa elämäkertaa tästä jo usealle sukupolvelle tärkeästä laulaja-runoilija-prosaistista. Teos ilmestyi alun perin vuonna 1997 nimellä Various Positions - A Life of Leonard Cohen. Nyt Tarja Lipposen suomennostyön myötä täkäläinenkin yleisö voi laajemmin tutustua Nadelin työhön ja tehdä omat johtopäätöksensä siitä, kuinka hyvin hän on Cohenin ohjetta noudattanut.
Pohtimaan yllyttävä sitaatti kuvaa hyvin teoksen kohdetta. Cohen on ehdottoman kirjallinen ja mietteliäs hahmo, jollaisena Nadel hänet uskollisesti kuvaakin. Kaikkiaan täytyy nostaa hattua laajasta pohjatyöstä. Kirjailija tuntee aiheensa läpikotaisin ja on erilaisten tekstien parissa urakoimisen lisäksi haastatellut perusteellisesti Cohenia sekä lukuisia tämän lähimmäisiä ja yhteistyökumppaneja. Esimerkiksi 60- ja 70-luvun vaihteen Nashville-ajan tuottaja Bob Johnston kertoo hellyttäviä tarinoita laulajanuransa alkuvaiheilla kompuroivasta Cohenista, joka pyrki tuolloin yhdistämään jo vakiintunutta runoilmaisuaan folkin ja countryn kieleen.
Nadel käsittelee Cohenin runoutta, proosaa ja levytettyä tuotantoa tasapuolisesti. Teos korjaa menestyksen ja näkyvyyden mahdollisesti aiheuttamaa vääristymää, sillä varhaisten klassikkokappaleiden kuten Suzanne, Bird On a Wire ja Sisters Of Mercy syntyaikoina Cohen oli jo laajasti tunnettu kirjailija, jonka loikkaamista levybisnekseen osattiin myös tietyissä piireissä paheksua. Nadel ei valitse puolia. Enemmänkin hän esittää faktat faktoina saaden Cohenin urakehityksen vaikuttamaan loogisesti etenevältä ketjulta aina nuoruuden runovimmasta miljoonia myyvien levytysten kautta vanhojen päivien zenbuddhalaisuuteen.
Tässä mielessä Nadel myös hukkaa Cohenin ohjeistuksen tosiasioista ja totuudesta. Teoksen vetovoima kärsii kirjailijan persoonallisten painotusten loistaessa poissaolollaan. Nadel kyllä kuvailee Cohenin töitä ja persoonaa, mutta usein harmillisen akateemiseen ja varovaiseen sävyyn. Toisaalta neutraali ote jättää lukijalle tilaa muodostaa tarjottujen tietojen pohjalta vapaammin omaa Coheniaan, mutta runoudesta ja kiehtovasta persoonasta puhuttaessa soisi kirjailijan tuntemustenkin silloin tällöin nousevan pintaan.
Toimituksellisesti teos on viittä vaille onnistunut. Kansien visuaalinen ilme pukee tummuudessaan Cohenia, mutta itse sivuilta löytyy tyylikkyyden ohella pieniä ongelmiakin. Nadelin runsaasti viljelemien tekstilainojen perään on säntillisesti laitettu myös suomennokset. Esimerkiksi Jarkko Laineen ja Ville-Juhani Sutisen runokäännöksistä otetut kohdat toimivat toki moitteitta, mutta kun kirjallisesta ilmaisusta siirrytään laulettuun, muuttuu uskottava suomentaminen liki mahdottomaksi. Jos esimerkiksi jäätävälle itsetutkiskelulle rakentuvan Tower Of Songin rivejä I ache in the places where I used to play lukiessakin voi kuulla Cohenin hyrähtelyn, herättää teokseen tungettu käännös Ja kolottaa kovin paikoista soiton lähinnä myötähäpeää. Ehkä lukijoiden kielitaitoon olisi voinut luottaa enemmän.
Joka tapauksessa Leonard Cohen – Elämäkerta on sujuva ja ennen kaikkea hyvin informatiivinen teos. Sen lukeminen saattaa esimerkiksi madaltaa kynnystä tarttua Cohenin kirjalliseen tuotantoon, sillä teosten syntyhistoriaa ja taustoja valotetaan runsaasti. Itselleni yhdeksi tärkeimmistä yksittäisistä kohdista nousi analyysi I’m Your Man -albumin kansikuvasta, jossa raidalliseen pukuun sonnustautunut Cohen syö aurinkolasit silmillään banaania. Artistin oma repliikki sivulla 298 on lainaamisen arvoinen. Tällaisia teos on pullollaan ja jo yksin näiden vuoksi siihen kannattaa tutustua:
Tajusin äkkiä, että sehän on meidän kaikkien ongelma. Kun luulemme näyttävämme siistiltä, muut näkevät kaverin, jonka suu on täynnä banaania.
Teksti: Antti Hurskainen
