Mr. Peter Hayden - jumitus itsetutkiskelutapana
10.06.2011
Raskain ja harkituin liikkein vyöryvä yhtye pohtii mm. johdatuksen ja kanavoinnin vaikutusta syntymiseensä.
Mr. Peter Hayden julkaisi ensimmäisen varsinaisen pitkäsoittonsa Faster Than Speed lähes vuosi sitten, mutta ajan kulku ei orkesterin mielenkiintoisuuteen ole vaikuttanut kuin positiivisin tavoin. Desibeli.netin uteluihin vastailivat Lauri Kivelä (basso) ja Touko Santamaa (rummut).
Mr. Peter Hayden perustettiin liki kymmenen vuotta sitten Kankaanpäässä. Onko varuskunnan kyljessä nököttävän paikkakunnan kolkolla tunnelmalla ollut yhtyeen jokseenkin toismaailmallisen soundin kehityksen suhteen vaikutusta vai olivatko bändin synty ja tähänastinen kasvukausi enemmän sen ilmeisesti ihannoiman kiireettömyyden ja monipuolisen musiikillisen vaikutealustan inspiroimia?
Touko: - Tylymmät mielikuvat syntyy, kun katselee infrastruktuuria uusilla asutusalueilla. Musiikin kylässämme tulisi näin nähden olla äärimmäisen kaunista pikemmin kuin kolkkoa. Tämä siis, jos vaikute heijastuu suoranaan ympäristöstä. Soraharjuja, mäntymetsää, järviä.
Lauri: - En usko, että niitä juurikaan on kumpaankaan suuntaan. Merkittävin vaikutus mitä tuo syntyseutu on tuonut on varmaankin tekemisen rauha ja liiallisten vaikutteiden olemattomuus.
Mistä sitten syntyi bändi nimeltä Mr. Peter Hayden? Johdatteliko tälle tielle silkka spontaani soittamisen riemu? Jos ei, oliko kannattimena pikemminkin ryppyotsaisempi ”musiikillinen tutkimusmatkailu”?
Touko: - Kankaanpään kokoisessa kaupungissa ei useimmilla liioin ole tilaa valinnalle kenen kanssa soittaa tai ei. Aikamoinen sattumien soppahan tämä yhtye on – että juuri kaltaisemme hahmot ovat osuneet toistensa reiteille. Jos kerran vuosisadassa syntyy yhtye, jossa toisilleen sopivat luomisvimmat kohtaavat, tulisiko tuolloin puhua johdatuksesta?
Lauri: - Kanavointiin erittäin hyvin soveltuva kombinaatio, kuusi seinää, katoava valo, ääni! Johdatusta!
Hayden operoi omalla tyylillään, mutta sen viitekehyksestä on havaittavissa paljonkin yhteistä psykedeelisen avaruusrockin, klassisen progen ja yhtälailla doom-runnomisen laidoilta. Kuinka niin sanottu keitos syntyy; lähdetäänkö kappaleita kehittelemään jonkin tietyn idean tai ajatuksen ympäriltä omalla painollaan vai oletteko pikemminkin treenikämpälle tarkan suunnitelman kanssa saapuva yksikkö?
Lauri: - Ei ja ei. Tietysti lähtökohta täytyy olla mutta usein se on todella pieni yksityiskohta, jota lähdetään tutkimaan ja pyörittelemään. Suunnitelmia tulee ja menee prosessin aikana, mutta toiminta ja eteneminen ei voi olla koskaan niille alisteinen. Tietyt itsensä valitsevat teema-ajatukset lopulta päätyvät auttamaan meitä näkemään valmiin kokonaisuuden. Kappaleen ehdoilla siis edetään, täysivaltaisesti.
Touko: - Jos kahden väliltä on kuitenkin valittava, kappaleisto jalostuu lopulliseen muotoonsa pikemminkin sattuman kuin suunnitellun kautta. Voidaan toki ajatella, että jokin idea asioiden taustalla alkujaan vaikuttaa, joka sittemmin piirtyy äänikuvaksi syntyhetken ympärille. Tuon kuvajaisen idea säilyköön jälkimodernina mysteerinä.
Lauri: - Niin, kyllä se itse asiassa on tuo tietty idea, joka on aika vahvassa osassa kuitenkin. Sellainen kristallisoituva ajatus, jonka ympärille tuo ääni kasaantuu. Useimmiten se idea ei ole mitään musiikkiin liittyvääkään, vaan niin kuin tuo aika ja sen ominaisuudet tässä viime aikoina nyt on ollut. Ylianalysoinnin umpisolmuni sisältä totean edellisen puhujan kuvanneen asian osuvimmin.
Viime elokuussa julkaistu, bändin varsinainen ensimmäinen pitkäsoitto Faster Than Speed on lempeästä hengästyttävän intensiiviseksi yltävä, hyvin kompromissiton, mutta samalla avoinmielinen kuuntelukokemus. Miltä levy tuntuu bändistä nyt kun sen julkaisusta on jo vierähtänyt hienoinen tovi? Ottaen vielä huomioon myös sen musiikkimedioissa herättämät, joissain tapauksissa ylistäviltäkin vaikuttavat reaktiot.
Lauri: - Levy äänitettiin jo vuosi ennen sen ilmestymistä, joten etäisyyttä on päässyt kertymään. Itse näen se päätyneen juuri sellaiseksi kun sen pitikin päätyä. Ajattelin alun perin palautteen tulevan olemaan huomattavasti nirsompaa, tavallaan huojentavaa että noin moni on päässyt levyn maailmaan sisälle.
Touko: - Syke levyllä on kohdillaan. Se vetää kivasti uppeluksiin ja synnyttää mielikuvia. Tätä pidän hyvänä juttuna.
Oliko alusta alkaen selvä homma, että Faster Than Speed tulee koostumaan nimenomaan kahdesta pitkästä kappaleesta ja miksi näin? Ainakaan näin Suomen mittakaavassa ei yhtäkkiseltään tule mieleen muita samantyyppiseen ratkaisuun taipuvaisia bändejä kuin Moonsorrow (V: Hävitetty, 2007, kaksi biisiä) ja Reverend Bizarre (III: So Long Suckers -tuplalevy, 2007, seitsemän varsinaista biisiä) eikä niitäkään ihan heti tule mieleen rinnastaa Mr. Peter Haydeniin...
Lauri: - Aika alkuvaiheessa oli jo ymmärrys siitä, että kahden kappaleen ehdoilla lähdetään menemään. Tarkempaa määrittelyä pituudesta tai muusta ei jääty pohtimaan, vaan yhdeksän kuukauden ajan materiaalia soitettiin läpi ja nauhoituksiin päästessä kappaleet olivat saaneet tuon muotonsa. Ja mitä Moonsorrowiin ja RevBiziin tulee, niin ainoa yhteinen tekijä taitaa olla levyn kesto suhteessa kappaleiden lukemaan, eli ei kannatakkaan lähteä rinnastamaan.
Touko: - Niin. Yleensä ei hirveästi kelloteta tai tähtäillä, mitä nyt lopulta huomataan, että aikaa kuluu. Yllämainitut tekeleet tuskin liittyvät radikaalisti kehityskulkuumme. Joskus muistan kylläkin hämmästelleeni provokatiivista kansitarraa.
Kuulostaa siltä, että intuitio näytteli siis levyn synnyssä aika suurta osaa. Oliko sillä osansa myös Faster Than Speedin nauhoitusten suhteen?
Touko: - Tunnelma kyläkoulun vanhassa salissa oli rauhallinen ja kokonaisvaltainen. Äänityshetkellä kaikki keskittyivät liikuttamaan tuota yhteistä nimittäjää.
Levy tuntuu myös miellyttävän orgaaniselta ja ”luomulta” – tarkoittaen, että sen äänimaailmasta tulee kiitettävän paljon enemmän mieleen 70-lukulainen proge kuin nykyaikainen turboahdettu särövelli. Se liittää levyn herättämiin fiiliksiin myös aiheeseen sopivaa ajattomuutta. Mitä itse ajattelette aiheesta?
Touko: - Kiillotetun ja yltäkylläisyyteen asti täytetyn saundin tavoittelu on järjetöntä. Osa ihmisistä varmaankin ajattelee, että viimeisimmän teknologian keinoin materiaa hiomalla itse lopullinen ideakin kiillottuu.
Mr. Peter Haydenin musiikissa kokeellisuus näyttelee suurta osaa, tosin hieman erilailla kuin yleisemmin tapana on. Faster Than Speedin saatteessa totesitte, että "tutkimme subjektiiviseen aikakäsitykseen vaikuttamisen mahdollisuuksia musiikin keinoin". Kuinka tällainen ns. tieteellisempi tai "vitossointujen renkkaamista syvempi suhtautuminen" vaikuttaa bändin livetoimintaan? Miten bändin konsepti vyöryy lavalta käsin?
Lauri: - Tieteellisyys lienee lopulta aika kaukana meidän toimintatavoista. Edellisen levyn kappaleita soitettaessa vain tuntui, siltä ettei niiden soittamiseen kulunut aikaa yhtä kauan kuin ne kestivät. Sen huomatessamme sitä lähdettiin tarkistelemaan tarkemmin.
Touko: - Tieteen nimiin tätä ei voi pistää, itsetutkiskelun kylläkin. On hyvä antaa asioille aikansa. Virhe olisi jyrätä tilanteiden ohi suoraan kohti päämäärää. Tuolla tavoin päämäärää ei voi saavuttaa.
Lauri: - Jumitus olkoon itsetutkiskelumme tapa ja livevyöryn alle jää jos ei pääse mukaan. Koko suhtautumisemme säveltämiseen ja sovittamiseen on hyvin yhteissoittokeskeistä ja siten tukee hyvin voimallisesti livetoimintaa, sekä lavalla että studiossa.
Suunnitelmissanne on uuden levyn työstäminen tulevana kesänä. Millaista materiaalia on odotettavissa? Mitä toiveita tai tavoitteita orkesteri on asettanut seuraavalle pitkäsoitolle ja tielle siitä eteenpäin? Miltä näyttää Mr. Peter Haydenin tulevaisuus?
Lauri: - Tulevaisuutta ei vielä ole, eikä anneta odotusten pilata käynnissä olevaa prosessia.
Touko: - Jees.
Haastattelu: Aleksi Leskinen
Promokuva: Tapani Ruohonen, livekuvat: Matti Salmijärvi, Hervanta Must Die
