Slivers of Silence ja isot muutokset
02.12.2013
Slivers of Silence on vienyt ilmaisen musiikin jakamisen seuraavalle tasolle. Uuden kiekon biisit ovat tietysti kuunneltavissa ilmaiseksi verkosta, mutta tämän lisäksi ryhmä päätti jaella myös fyysisiä levyjä keikoilla ilmaiseksi. Takana on myös pieni Facebook-kampanja, jossa ilmainen levy postitettiin 30 ensimmäiselle kuvan jakaneelle ja 30 ensimmäiselle siitä tykänneelle. Onpa levyjä käyty tiputtelemassa jopa tuntemattomien ihmisten postiluukuista sisään.
Slivers of Silence esiintyi viimeksi Desibelin sivuilla viisi vuotta sitten, kun yhtyeen keikka arvioitiin. Mitä kaikkea muuta tuon jälkeen on tapahtunut? Markkinointi on ainakin kunnossa mutta mm tyylinne on kokenut melkoisesti muutoksia...
Jarmo Panula: - ¬Arvioitavana oli tuolloin ensimmäinen keikkamme ja bändi oli keikkahetkellä ollut kasassa kolmisen kuukautta. Paljon on siis ehtinyt tapahtua.
Akseli Kangas: - Bändin sävellykset ja yhteissoitto ovat kehittyneet hurjasti, samoin myös yksittäiset soittajat. Silloisella ja nykyisellä Slivers of Silencella ei enää nykyään liene paljon muuta yhteistä kuin bändin nimi ja miehistö, johon tosin Samuli on liittynyt toiseksi kitaristiksi. Demoja on tehty neljä ja keikkakokemusta on kerätty mukavasti, mutta suurin muutos lienee tosiaan tuo oman tyylin löytyminen. Tyyli toki hioutuu varmasti vielä jatkossakin.
Tuore The Cold Grey Swallows julkaistiin sopivasti syksyksi ja kiekko äänitettiin Sami Koiviston studiossa. Kyseinen herra on Amorphiksen livemiksaaja ja hänen avullaan levylle saatiin haettua juuri haluttu soundi. Prosessi ei ollut nopeimmasta päästä, mutta samalla koko yhtye nousi uudelle tasolle, joten käytetty aika maksaa taatusti tulevaisuudessa itsensä takaisin.
Monissa lyriikoissa on erittäin raskas, lähes depressiivinen sävy. Collapsing Towers käsittelee jopa eräänlaista maailmanloppua ja koko levy päättyy sanoihin "My heart is black / my heart is stone". Onko meillä ihmisillä ja maailmalla enää mitään toivoa jäljellä?
Jarmo: - Kyllä toivoa ja uskoa pitää aina olla. Jossain vaiheessa kuitenkin ympäristöasiat alkoivat vaivaamaan mun päätä tekstintekijänä aika paljon. Aiheesta tuli ensin kirjoitettua pari tekstiä ja lopulta kaikki EP:n biisien tekstit.
- Biiseissähän maalaillaan kuvaa maailmasta, jossa ilmastonmuutos on edennyt niin pitkälle, että infrastruktuuria rikkovat myrskyt ovat arkipäivää ja luonto on ylipäätään saanut ihmisestä tiukan niskalenkin. Tekstien ydinviesti on siis se, että ihmisten pitäisi nyt muuttaa kulutustottumuksiaan ja vähentää luonnonvarojen turhaa tuhlailua, ettei meille käy niin kuin biiseissä kuvataan. Isoja päätöksiä pitäisi tehdä ihan EU- ja valtiotasolla.
- Collapsing Towers -tekstin aiheena ei ole varsinaisesti maailmanloppu vaan laaja ydinvoimalaonnettomuus. Idea tekstiin tuli Risto Isomäen kirjasta, jossa esitettiin skenaario siitä, millaista tuhoa Euroopan rannikoilla olevat ydinvoimalat voivat posahtaessaan pahimmillaan aiheuttaa. Kyseinen kirja taisi olla Litium 6.
Sanoituksissa kertoja tuntuu olevan usein tarkkailijan asemassa, joskus jopa täysin ulkopuolisena. Ovatko yleiset aiheet helpompia lähestyttäviä kuin henkilökohtaiset tarinat?
Jarmo: - Aiemmilla demoillamme tekstit ovat olleet pääasiassa henkilökohtaisia tai muuten vain yksilötason juttuja. Nyt kun teinivuosista on päästy eroon, niin omassa elämässä on ollut aika vähän mitään tuskailuja mistä ammentaa.
- Musiikin ja tekstien tekeminen on kuitenkin siinä mielessä hassua puuhaa, että kaikenlaisia tekstiteemoja ja musiikillisia juttuja voi kovastikin suunnitella etukäteen, mutta lopullisiin ratkaisuihin aina vain jotenkin ajaudutaan. Luomista on vähän vaikea täysin ohjata.
Tyylillisesti Slivers Of Silence sijoittuu mielestäni jonnekin deathin, doomin ja vanhemman koulukunnan melodisen metallin välimaastoon. Olen jopa kuulevinani parin brittiläisen orkesterin vaikutteita, mutta mistä itse näette jälkienne johtavan ja kuinka soundinne on kehittynyt tuoreimmalla kiekolla?
Jarmo: - Ollaan totuttu kertomaan suurimmiksi vaikuttajiksemme kotimainen kolmikko Ghost Brigade - Insomnium - Swallow the Sun. Nämä bändit kolahtivat lujaa tuossa pari vuotta sitten ja samalla tyylimme muotoutui nykyiseksi.
Allekirjoittaneen korvaan toisena soiva Funeral Day sekä kiekon päättävä nimibiisi The Cold Grey Swallows iskivät voimallisimmin. Näistä jälkimmäinen osoittautuu myös Jarmon suosikiksi, kun taas Akseli nostaa esiin Collapsing Towers –raidan, mutta kysymykset lempilapsista ovat aina hankalia. Kaikkia uusia biisejä tullaan kuitenkin kuulemaan livenä joten joukossa ei selvästi ole ainuttakaan inhokkia.
Lähes kaikki kappaleet ovat syntyneet yhdestä kynästä, kun taas sovitukset on merkitty koko bändin nimiin. Kuinka demokraattinen Slivers Of Silence on ja kuinka tasa-arvo toteutui studiossa?
Akseli: - Demokratiassa rytmiryhmä jää nähdäkseni vähän taka-alalle. Studiossa kukaan ei juurikaan enää kitissyt toisen soitosta, vaan kitinät oli hoidettu jo etukäteen treeniksellä. Suurissa muutoksissa säveltäjällä on viimeinen sana.
Miltä yhtyeen tulevaisuus näyttää? Joko seuraava pikkukiekko siintää silmissä, vai olisiko seuraavaksi jo pitkäsoiton aika? Ainakin omasta mielestäni teiltä löytyisi helposti rahkeita moiseen.
Akseli: - Seuraavaa julkaisua ei ole vielä sen kummemmin mietitty, sillä uusia biisejä ei vielä ole valmiina demollistakaan. Keikkojen hakemiseen ja yleiseen promoamiseen tässä tulevat kuukaudet varmasti lähinnä kuluvat. Pitkäsoitto edellyttäisi bändiltä melkoista työmoraalin kasvua, mutta jos tilaisuus pitkäsoiton tekemiseen tarjoutuisi, niin kyllä siihen varmasti tartuttaisiin.
- Suomessakin on kuitenkin niin paljon todella kovia demotason metallibändejä, että kiinnostusta on vaikea herättää. Levy-yhtiöitä kaatuilee yksi toisensa jälkeen levymyynnin vähentyessä jatkuvasti, joten bändit ovat entistä enemmän omillaan, ja omin voimin raskaaseen sarjaan nousu on todella kovan työn takana.
Jarmo: - Pitkäsoiton tekeminen on toki iso haave ja levy-yhtiöitä koetetaan lähestyä ennen kuin tehdään päätöksiä siitä, minkä mittaista julkaisua seuraavaksi ryhdytään tekemään. Pelkkiä pikkukiekkoja me emme varmasti halua ikuisesti julkaista. Juuri nyt ykköstavoite on kuitenkin lisätä bändin tunnettavuutta ja tehdä mahdollisimman paljon keikkoja. Esimerkiksi Nerve End on osoittanut, että demobändinkin on mahdollista saada suurta suosiota jos se vain markkinoi itseään tehokkaasti.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika...
Akseli: - Meillä on keikoilla aina hyvä meininki, kannattaa rohkeasti tulla tsekkaamaan ja hakemaan levyä. Näin vuoden pimeimpänä aikana on oiva tilaisuus käpertyä sohvan nurkkaan fiilistelemään meidän EP:tä ja sitten ensilumen tullen voi pikkuhiljaa alkaa odottelemaan joulupukkia. Eli hyvää loppusyksyä ja rattoisaa joululomien odotusta kaikille desibeli.netin lukijoille!
Teksti: Mika Roth
Kuvat: Slivers of Silence
