Ville Karttunen: Salamaponin selässä - Ukkosmaineen tarinoita
17.05.2014
Juki
Ville Karttusen alias Wilhelm Meisterin kirjoittama, Ukkosmaine -bändinsä kymmenvuotisjuhlajulkaisu Salamaponin selässä - Ukkosmaineen tarinoita on viehättävä kuvaus yhden kotimaisen vaihtoehtoisemman yhtyeen urasta. Opiskelijabileitä varten perustettu, Yamaha PSR-7-kosketinsoittimen tehdasasetuskomppien ympärille rakentunut, elektronista pop-musiikkia soittava duo on kymmenen vuoden aikana kasvanut kaveripiirien suosikista isojen festivaalilavojen ja ulkomaan pistokeikkojenkin keikkasuosikiksi. Vaikka kaupallinen menestys ei kaksikkoa ole juuri hivellytkään, ei se silti ole mikään peruste olla tekemättä yhtyeestä historiikkia.
Vuosien varrella alkuperäisestä Klaus Thunder & Ukkosmaine -nimestä nykyiseen enemmän duon tasapainoa alleviivaavaan Ukkosmaine -nimeen otsikkonsa muokannut duo on rakentunut sen tietyn muovisen kosketinkompin ohella ennen muuta siirappisten pop-melodioiden ja laulaja-kitaristi Klaus Thunderin heittäytyvän lavapreesensin hartioille. Toisin kuin monilla muilla tekijöillä, Ukkosmaine on saanut näistä eväistä luotua sen verran maukasta biisimateriaalia että sitä voi esittää ihan akustisilla kitaroilla piknikillä ilman että siitä sen kummempaa tenhoa katoaa. Muovisia soundeja haastetaan sydäntä riipivällä aidolla romantiikalla ja nahantuoksuisella heittäytymisellä. Samanlaista aitoa sydänverta ja konstailemattomuutta on myös Salamaponi -kirjassa.
Lineaarisesti yhtyeen uraa seuraava teos ei tarjoile varsinaisesti rock n´ roll-lifestylea, toki hauskoja tilanteita piisaa. Ukkosmaine on elättänyt itseään toiminnallaan, vaikka tee-se-itse-marginaali-artistin ura ei ole varmasti rahallisesti riemuvoittoa, vallankaan Suomessa jossa otolliset paikat on nopeasti koluttu. Piirit ovat pienet. Kaiken kaikkiaan kirja on mukava piristysruiske keskimäärin aika harmaassa bändihistoriikki-genressä, jokainen ihminen on laulun ja jokainen bändi kirjan arvoinen. Erityispointsit pitää antaa biisi-tabulatuureista kirjan perässä, vastaavia rämpyttelijöiden iloja soisi olevan useamminkin. Pystyy nauttimaan vaikkei yhtyeen musiikkia olisi koskaan kuullutkaan. Faneille pakkohankinta.
Teksti ja kuva: Ilkka Valpasvuo
