Tommi Liimatta, Sami Yaffa & Otso Tiainen: Sound Tracker – kapinamusiikin jäljillä
30.11.2015
Matkailu avartaa ja musiikkimatkailu vielä kaksin verroin. Sami Yaffa pienine joukkoineen reissaa jälleen pitkin planeettaa ja etsii tällä kertaa kapinamusiikin juuria, kuten otsikkokin antaa ymmärtää. Miten tv-sarjan tarinat toimivat kirjamuodossa ja kuinka autenttista kaikki sitten olikaan?
Like
Sound Tracker ohjelman idea ja koko konsepti ovat kyllä kieltämättä loistavia. Pistetään suomalainen rokkari, joka on karistanut jo vuosikymmeniä sitten kotimaan pölyt jaloistaan, kulkemaan ympäri maailmaa ja etsimään vastauksia kysymyksiin, jotka nekin ovat enemmän periaatteellisia. Eli potentiaalisen kuiva dokumentti käännetään road-movieksi, jossa mitä tahansa voi tapahtua ja matkan päätepistettä voi vain arvailla. Rockin juuria ei pystytä koskaan yksiselitteisesti löytämään, eikä musiikin historiaa voida puristaa kaavoina liitutaululle, mutta entäpä näkemyksiä, kokemuksia ja välähdyksiä toisista maailmoista, toisista näkemyksistä, toisista tavoista? Niillehän on tietysti aina sijaa.
Pitkälti Otso Tiaisen ja Sami Yaffan keskusteluihin rakentuva kirja on jaettu tv-sarjan tapaan kuuteen osaan. Jamaika, Senegal, Intia ja Turkki ovat omina selkeinä lohkoinaan, mutta tv:n puolella kahteen jaksoon jaettu Indonesia käsitellään kirjassa yhtenä takaiskujen värittämänä pötkönä. Toki siirtymä Jaavalta Baliin tapahtuu, mutta siitä ei tehdä sen suurempaa numeroa. Näiden lisäksi alkuun on ympätty kahdeksan sivun mittainen Tommi Liimattan sarjakuva, jossa (ihan kirjaimellisesti) irtopäät jauhavat musiikista kuin elämän tarkoituksesta. Eikä vastaus välttämättä ole 42.
Yaffan ja Tiaisen jutustelu on sujuvaa, värikästä ja etenkin Yaffan tapauksessa, erittäin omankuuloista. Herran tapa upottaa lainasanoja every other lauseeseen saattaa olla a little bit ridiculous, mutta toisaalta: juuri tuolta mies kuulostaa. Herrojen keskustelu voi myös hetkittäin vaikuttaa jauhannalta, mutta läppää visikoessa käydään läpi melkoinen kasa asioita, näkemyksiä, ideoita ja faktoja kuin huomaamatta. Lukijalle käy myös erityisen selväksi kuinka tuskallisen vaikeaa ohjelmaa oli tehdä, koska logistiset ongelmat, jatkuvat artistien haastattelujen peruutukset, tai näiden keikkojen näkemättä jääminen muuttivat tilannetta lähes tunneittain.
Varovaisilla tekijöillä oli kyllä varasuunnitelmia, mutta kun kokonaisia päiviä meni hukkaan, olivat hermot kireänä ja vara-varasuunnitelmat tarpeen. Pistetään tähän päälle vielä paikallisten kontaktien toistuva epäselvyys ja totuuden venyttely, sekä aikataulujen pirstaleiksi meneminen vielä ns. varmoissakin tilanteissa, niin pulssi on taatusti ollut korkealla, ja kirjan keskustelumuoto luo tapahtumat vielä intensiivisemmäksi. Opusta lukiessa tuleekin toistuvasti olo, että herrat istuisivat osapuilleen omassa olohuoneessa ja kävisivät tarinoitaan läpi.
Kunnioitettavaa on myös tekijöiden vimma päästä paikkoihin joissa normaaleja turisteja ei näy eikä käy. Tiedättehän, juuri niihin paikkoihin joita ei tahdo löytyä edes kartalta ja joihin itse ei osaisi – tai haluasi – mennä. Periksi antamatonta on myös alkuperäisten soittimien, henkilöiden, paikkojen, musiikin muotojen ja tarinoiden jahtaus, sekä tapa jolla näistä voidaan vetää viivoja taas muualle musiikin- ja maailman karttaan ja muihin aikoihin. Toisinaan herrojen keskustelu kääntyy jo tilityksen puolelle, mutta tuolloinkin kiihkon takana on useimmiten suunnaton rakkaus musiikkia kohtaan. Tavalla tai toisella.
Sound Trackerin toista kautta kartoittava kirja on aivan omanlaisensa tapaus, ilmiö jota on vaikea selittää ja opus jonka ääressä taatusti viihtyy. Yaffan luja usko ja tilanteiden autenttisuus raottavat monia verhoja ja kyllähän niitä vastauksiakin löytyy. Lisäpisteet vielä kattavista kuvista ja viimeisen päälle mietitystä kokonaisuudesta, tämä on todellinen kulttuuriteko ja silti mitä viihdyttävin paketti.
Mika Roth
