Kulmikkaan metelin Luuydin
11.07.2017
Jyväskyläläinen Luuydin sai alkunsa kun vokalisti/kitaristi/kosketinsoittaja Joonas tutustui rumpaliksi osoittautuneeseen Lariin vuonna 2011. Joonas oli jo kirjoittanut vuosien saatossa biisejä pöytälaatikkoon, mutta vasta tämä sattuma johti lopulta Luuydin-bändin syntyyn. Alkuperäinen unelma oli tehdä maanisiin bassokuvioihin, tomikomppeihin ja ilkeisiin kitarakuvioihin pohjautuvaa, postpunkista ja taiderokista ammentavaa möykkää. Mutta mitä sitten tapahtuikaan?
Joonas: - Soitettiin Larin kanssa kaksisteen jonkin aikaa ja kehiteltiin biisejä, sittemmin tutustuttuani Urhoon sain tämän puhuttua bändiin mukaan. Yksissä yhteisen ystävän illanistujaisissa kuunneltiin Luuydintä-demoamme ja Urho pyysi Raulia mukaan porukkaan.
Urho: - Opiskelujen kautta tää tais ainakin mun puolesta lähtee käyntiin. Joonas opiskelee kirjallisuutta ja mä taidehistoriaa ja törmäiltiin jonkin aikaa ainejärjestön bileissä, eikä menny sit kauaa kun huomattiin et molemmat oli kiinnostuneita musahommista. Mä soitin noihin aikoihin jo useemmassa punkki ja grindibändissä ja Joonas sai mut aika pian puhuttua basistiks bändiin.
Alkuvuodesta 2015 julkaistu ensimmäinen demo oli vielä pitkälti Joonaksen oma kiekko, mutta taannoin ilmestyneellä toisella demolla Luuydin on jo yhtye. Sävellys- ja sovitusvastuu on jakautunut tasaisemmin, ja oma soundi on syntynyt kuin itsestään. Eikä otsia tungeta turhan ryppyyn.
Joonas: - Bändille on myös muodostunut joku ihmeellinen inside-vitsi Lenny Kravitzin Are You Gonna Go My Waysta. Rauli survoo introriffiään ties minne treeneissä. Itse en - luojan kiitos - osaa sitä soittaa.
Rauli: - Kun liityin bändiin suunnitelmanani oli tuoda siihen lisää Madonna-vaikutteita, mut se suunnitelma ei ole vielä kovin hyvin toteutunut.
Punkahtavaa Madonnaa? Sitä kelpaa odotella, mutta onko näillä jo julkaistuilla demoilla sellaisia kappaleita, jotka haluaisitte mukaan mahdolliselle esikoisalbumillenne? Vai onko bändin tarkoituskin vain julkaista pikkukiekkoja?
Joonas: - Kuuntelen musiikkia pääosin itse albumimuodossa, joten kokopitkän teko on aina ollut toiveena. Joidenkin kappaleiden kohdalla on tullut puhettakin sitä, mihin kohtaa pidempää kokonaisuutta ne istuisivat. Demoilta tulee varmasti biisejä mukaan, mutta uutta materiaaliakin syntyy sitä tahtia, että kokopitkän koostaminen tulee varmasti olemaan aikamoista ”kill your darlings” –ajattelun juhlaa.
Urho: - Ollaan puhuttu että kunhan saadaan vielä jokunen uus biisi treenattua kunnolla, niin mentäs studioon äänittään kokopitkä. On ollut myös puhetta siitä että äänitettäis noissa sessioissa joitain vanhoja biisejä uusiks.
Onko albumi julkaisumuotona jo menneen talven lumia?
Joonas: - Puheet albumin kuolemasta näyttäytyvät hieman outoina ylipäänsä, suuren yleisön osalta suoratoistopalvelut ovat varmasti sen korvanneet, mutta kokopitkille löytyy varmasti ostajia musiikkiharrastajista. Kuten rokki tuntuu ylipäänsä nyt tekevän, se vetäytyy vain enemmän marginaaliin.
Allekirjoittaneen mielestä Luuydin on perustaltaan punk. Arviossa kuvasin bändiä "varhaisen CMX:n ja rosoisemman laidan Pixiesin yhteenliittymäksi", mikä ei saa täysin varauksetonta hyväksyntää. Pixies on nelikkoa yhdistävä tekijä, joka lämmittää Urhon ja Joonaksen sydäntä, mutta se CMX…
Urho: - En kyseistä bändiä (CMX:ää) oo kuunnellu, enkä kuuntele edelleenkään. En oikein sanoo mistä omat vaikutteet tän bändin kohalla tulee, tämmönen musa kun on meikälle vähän vierasta, mut jostainhan noi meikän bassokuviot on varmasti nyysitty.
Joonas: - Minä ja Rauli ollaan ainoat yhtyeen CMX-intoilijat, mutta sitä tuli lukioikäisenä YUP:n ja Faith No Moren ohella kuunneltua niin paljon, että vaikutteet kuuluvat varmaan väkisinkin. Sanoittajana Martikainen ja Yrjänä ovat suurimmat esikuvani Kate Bushin ohella. Omalla kohdalla suurimmat innoituksen lähteet löytyvät usein bändeistä joilla on tavalla tai toisella punk-pohjaa, joten punkahtava ilmaisu hiipinee sitä kautta soittoon.
Kansikuvassa on halkaistuna kasvot/naamio, ja sama teema löytyy myös sisäkansista. Mitä haluatte tällä sanoa ja mitä sieltä luun ytimestä oikein löytyy?
Urho: - Joonas on hoitanut nää visuaalisen puolen hommat ja lyriikat oikeestaan kokonaan niin se varmaan osaa kertoo parhaiten, mut mainittakoon että Joonaksen tekemä ajatustyö meiän musaan liittyen on aina tehnyt muhun vaikutuksen. Mulla on ollut koko ajan vahvasti semmonen olo, että tässä bändissä on joka biisissä takana joku oikee ajatus, joka on parhaan mukaan hiottu lopulliseen muotoonsa.
Joonas: - Huomasin demoa tehdessä, että sen sanoitusten kertojat tuntuivat usein pohtivat suhdettaan johonkuhun tai johonkin toiseen. Demon nimi syntyi tätä kautta ja aika pian luonnostelin kannen kuvan, joka tuntui istuvan hyvin teemaan. Sanoituksissa pohdiskelen usein ihmisyyttä ja sen tietynlaista vajavaisuutta, minkä vuoksi jollain tavalla avautuvat kasvot kiehtovat mieltä. Kuvissa koetetaan tuoda esiin niitä tunteita, joiden kuvaamiseen sanat eivät usein riitä ja kuroa umpeen mielten välisiä kuiluja.
Olette saaneet ruuvattua kiekon soundit todella rouheiksi. Löysittekö oikean kaavan studiossa, vai ovatko biisit kiskaistu narulle ns. lennossa?
Urho: - Me äänitettiin toi toka demo treeniksellä. Laivueessa soittava Ville pestattiin äänitteleen ja tuottaan tota ja sehän olikin helvetin pätevä siinä hommassa. Miksailuvaiheessa oli läsnä lähinnä mä, Joonas ja Ville, ja muut anto sit raakaversioista kommenttia. Mä tein lopuks vielä masterin tosta, eli käytännössä lisäsin vähän säröö jo käytännössä valmiiks miksattuun sessioon.
Joonas: - Kappaleet äänitettiin lauluja ja koskettimia vaille livenä, joten äänitysvaiheessa ei sovituksia tai soundeja enää liiemmin tuunattu. Ville ja Urho saivat väännettyä biiseihin pirun kovat soundit kyllä.
Kuvitellaan hetken että ajasta ja rahasta ei olisi pulaa, ja voisitte värvätä tuottajaksi vaikka kenet. Millainen julkaisu tuolloin syntyisi ja ketkä olisivat sitä tuottamassa, entä olisiko mukana vierailevia tähtiä - ja jos, niin keitä?
Joonas: - Huh. No tuota… Steve Albini äänittäisi levyn ja David Lynch ohjaisi Säikeet-kappaleeseen musiikkivideon, jossa esiinnymme joissain päättäjäistanssiaisissa. Johonkin biisiin täytyisi myös saada torvisoittimia Stoogesin Fun Housen hengessä.
Urho: - Jos olis rajattomasti rahaa ja aikaa niin hankkisin kyl oman studion ja opettelisin ite säätämään saundeja siihen pisteeseen asti, että sais just sellasta jälkeä kun haluttais.
Näin siis Luuydin-leirissä. Lähitulevaisuus näyttää siltä, että yhtye on pian työstämässä lisää biisejä studiossa. Materiaalia on Joonaksen mukaan syntynyt melkoista tahtia, joten odottelusta muodostuu tuskin kovinkaan pitkä. Suosittelemme siis kuulolla pysymistä. Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi sen aika…
Urho: Ei kait siinä muuta kun, että NOISE NOT MUSIC 4 EVER, ja älkää olko jurboja.
Haastattelu: Mika Roth, kuva: Tarja Tuikkanen
