Dian – raskasta mutta monipuolista
21.12.2017
Dian on yhtye pitkällä historialla. Desibeli.netin sivuilla ryhmä esiintyi ensi kertaa yli 12 vuotta sitten, kun grungesti ja toisaalta groovaavan funkysti, jyrännyt promo saapui toimitukseen. Tuoreen Talvikuu EP:n myötä esiintymiskieli vaihtui ensimmäiseen kotimaiseen, ja tyylikin on kehittynyt sitten 00-luvun. Desibeli.net haastatteli bändin kitaristia, Jussia, joka kertasi aluksi bändin viime aikaiset kuulumiset.
- Edellisellä levyllä (Burn Together) onnistuttiin jotenkin hienosti niputtamaan meidän useamman vuoden funkrock -häröilyt, ja jotenkin sen ulostulon jälkeen oli sellanen "kaikkensa antanut" fiilis, että nyt muuten riittää funkki toistaseksi. Siinä levyllä on muuten mieletön groove ja imu.
- Basistivaihdoksen myötä bändiin tuli myös vähän uudenlaista ilmaisua ja itselläkin tuli pitkästä aikaa palauteltua raskaampaa musaa levylautaselle. Edelleen sieltä niitä meille ominaisia rytmisiä jippoja löytyy ja toki funk-ajoista on jäljellä tiukka soitanta, mut selkeesti raskaamminhan tässä nyt soudetaan.
Esiintymiskielen vaihtaminen englannista suomeen ei ole ihan pikku liike. Miten päädyitte tähän ratkaisuun?
- Kieliasiaa puntaroitiin yllättävänkin pitkään. Vokalistimme ja pääasiallinen tekstittäjämme Jannekohan sen ajatuksen ensimmäisenä esitti. Vähän aikaa joutu fiilistelemään, mutta onneksi heittäydyttiin kokeilemaan.
Kuuleman mukaan jopa bändin nimen vaihtamisesta keskusteltiin, mutta lopulta Dian osoittautui parhaimmaksi otsikoksi. Eikä nimeen kannattanut senkään takia koskea, että kielivaihdos ei välttämättä ole pysyvä. Jussin mukaan ryhmä tekee aina sitä mikä tuntuu luonnolliselta, eli tilanne voi muuttua taas hyvinkin radikaalisti. Sen verran kieliasioista tiedetään, että vanhoja biisejä ei lähdetä ainakaan nyt kääntämään suomeksi.
Talvikuu on viiden biisin mittainen tarina, tai ainakin itse olin huomaavinani yhtenäisen tarinan kappaleiden takaa. Mistä EP kertoo ja kuinka kappaleet hakivat muotonsa kiekkoa tehdessä?
- Tuo tematiikka on sillai jännä juttu, että joskus sellaiset asiat tulee suunnittelematta. Biisejä ei varsinaisesti valittu yhtenäistä teemaa tavoitellaksemme, mut jos sieltä sellaisen löytää, niin se on tosi hienoa. Ihmisethän hakee luontojaan tällaisia jatkumoita, ja sitä kautta monet saa jopa enemmän irti matskusta. Me ei mielellään kauheasti selitellä tarinoita biisien takana, siistiä että kuulijat onnistuu itse muodostamaan oman tulkintansa.
Jussin mukaan sessioissa syntynyttä materiaalia olisi riittänyt mahdollisesti ihan albumiinkin asti. Nyt päätettiin kuitenkin julkaista vain EP, ja katsoa miten tilanne kehittyy. Sitä paitsi pitkäsoitto formaattina ei tätä nykyä ole niin ehdoton kuningas kuin ennen, joten ehkäpä luvassa on pian toinen EP.
Musiikkinne on uudella kiekolla raskasta, metallin ja rockin välimaastossa viihtyvää runttausta. Mukana oli, hieman yllättäen, pientä elektro rockinkin vivahdetta, post-grungea ja vaikka mitä. Tyhjentävää, simppeliä kuvausta on vaikea tietenkään luoda, mutta miten itse kuvaisitte musiikkianne?
- Oon itte puhunu mm. genrerajoja rikkovasta rytmiikkapainotteisesta metallista, mut näähän on genret aina vähä tällasia nihkeitä määriteltäviä. Toisinaan lipsahtaa rockin puolelle ja välillä tosiaan post-etuliitteisiin ja konehommiin. En tiiä. Rokkikin on genrenä jotenkin niin helvetin out ja tylsää nykyään. Toisaalta mitäpä tuolla väliä. Ehkä kallistun silti enemmän sinne metallin suuntaan.
Entä mihin suuntaan haluaisitte kehittää soundianne?
- Hah, mainio kysymys. Mä elän henkilökohtasesti jatkuvasti sellasessa musiikillisessa sekamelskassa, että ei kyllä osaa yhtään arvailla mistä seuraavaksi inspiroidun. Tongin kokoajan uutta musaa ja tällä hetkellä oon aivan helvetin innostunut sellasesta vähän pehmeämmästä soundista. Electrojazzista ja triphopista ja vastaavasta. Kasaan parhaillaan siihen suuntaan kallistuvaa soololevyä, koska nyt on vaan pakko purkaa tuo inspiraatio jotenkin. Sit toisaalta yhtäaikaa oon intoillu mm. post-metallista ja HC-punkista. Esim. Abduktio on pyöriny paljon. Saa nähä mihin tää vielä johtaa. Sit kun muilla jätkillä on vielä omat intohimojensa kohteet, niin sillisalaatti on valmis. Mut ei rajoteta turhaan, katotaan mitä tulee kun päästään avoimin mielin jamittelemaan.
Löytyykö nykyisiltä musiikin markkinoilta yhtyettä, jonka soundista, tyylistä ja asenteesta olette vaikuttuneet?
- Mun täytyy rehellisesti sanoa, että enpä ole rockin tai metallimusan saralta kauheasti uusia mielenkiintosia bändejä löytänyt. Nää uudet alagenret ei oikeen lähe. Joku Leprous ehkä poikkeuksena. Kuuntelen edelleen niitä samoja vanhoja tietyllä tavalla "tyylikkäitä" oman tiensä kulkijoita, kuten esimerkiksi Deftonesia, Glassjawia, Ajattaraa ja Cult Of Lunaa.
Yhtye kuvasi alkukesästä myös musiikkivideon. Eikä vain yhdelle biisille, vaan koko EP:lle. Jussin mukaan idea tällaiseen blitzkrieg-kuvausurakkaan lähti siitä, kun kaikki aina valittavat kuvausten ruljanssia. Dian puski urakan läpi päivässä, eli viiden biisin videot nauhalle ja välissä ehdittiin vielä syömäänkin. DIY ja hommat toimii kuin Puuha Petelle konsanaan. Eikä kuvauksia tehty millään ”amatöörit säätää” -pohjalta, vaan mukana oli ammattilaisia.
- Oululainen Joona Mäki meillä on ollut nyt muutamien viime videosessioiden luottojäbänä kuvaamassa ja ohjaamassa. Mut esim valot ja leikkaus hoidettiin itse. Tällasta DIY-henkistä tekemistä, mut järkevissä määrin ulkoistettuna.
Koko EP:n video löytyy Youtubesta playlistana. Sieltä vaan mallia ottamaan.
Mitä tämän jälkeen? Kielestähän puhuttiin jo tuossa aiemmin, mutta näyttääkö juuri nyt siltä, että matka jatkuu suomenkielisen musiikin parissa?
- Nyt seuraava etappi on läjätä nuo Talvikuu-EP:ltä pois jääneet biisit valmiiksi ja julkaista jonkinlaisena kokonaisuutena. Sit aletaan jamittelemaan täysin uutta kamaa ja näillä näkymin suomeksi jatketaan.
Entä miltä näyttää Dianin keikkakalenteri?
- Eritoten rokkibändien keikkahommat tuntuu jotenkin himmanneen vähän koko maassa, mitä etelän kamujenki kans jutellu, mut katsotaan jos nyt ainakin kotikaupungin vedon sais tulevalle keväälle. Kyllä mulla vähän ikävä on sinne transportterin persuuksiin romujen päälle makoileen.
Jos Dian olisi rakennus niin se olisi...?
- Jostain syystä mulla tulee mieleen Suomussalmen Kirkonkylän valtava kivinen suljettu koulurakennus. Hirvee monisiipinen monumentti, ikkunat pimeinä, sähköt poikki, viemärit kuivana, mut siinä seisoo vielä varmasti kymmeniä vuosia. Seinissä kaiverrettuna useiden vuosikymmenten törkeydet.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Jos perusrokki tylsistyttää ja pikkasen monipuolisempi raskas musa kiinnostaa, ni näpyttele ihmeessä Spotifyn hakukenttään "Dian" ja testaa meidän Talvikuu-EP. Jos kiinnostaa miltä ukot näyttää, ni sama Youtuben hakuun. Facebookista sitten tuoreimmat kuulumiset peukkua vilauttamalla.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Dian / Jussi
