Thee Ultra Bimboos, The Pollyvox
09.05.2003
Klubi/Tampere
Klubin lavalle saatiin perjantai-iltana kotimaan katu-uskottavin femiineille geeneille rakennettu rockyhtye, suoraan Suomen ja Helsingin Kalliosta the one and only Thee Ultra Bimboos! Ja yleisö mylvii... Vahvistuksena sai runsaslukuinen yleisö nauttia ainakin yhden seiskan julkaisseen The Pollyvoxin annista. Yhtye on ennenkin soitellut yhteiskeikkaa Bimbojen kanssa ja tämän illan perusteella Vox on oivallinen valinta täydentämään antoisaa rockiltamaa.
The Pollyvox rakentuu tasaisesti mies- ja naisgeeneille; eleetön naisbasisti, riehakkaan säröilevä mieskitaristi, herra rummuissa ja erehdyttävästi niin Janis Joplinin ulosantia kuin Marjo Leinosen rockshown makuista laulutulkintaa tarjonnut neito. Räävitöntä kuin Joplin ja syvän karhean bluesia kuin Leinonen. Tai päinvastoin. Erotuksena Ballsiin Vox veti settiään melko suoraviivaisella, jopa punkahtavalla otteella, tosin taitavan kitaristin bluesjamittelut antoivat mukavia sivuraiteita myös siihen jyräävämpään osastoon. Mutta esimerkiksi encorena vedetyn bluesfiilistelyn kaltaisista paloista nousi mieleen koko lailla Balls. Ennen kaikkea muuta höpinää täytyy kuitenkin todeta, että bändi sai jalat liikkumaan. Ja sehän sitä rokkibändi, yleisön palvelija -ideaa palvelee parhaimmillaan. Ihme, ettei näinkin hyvään liveaktiin ole tähän mennessä törmännyt. Edes puheissa.
Suoraan ruåttinmaalta kotimaan kamaralle palannut Bimboos julkaisi juuri tuoreen Bimboo Wizard -pitkäsoiton, jolta sopi odottaa siis uusia lantionliikuttajia. Silti ainakin minulle edellisen Four Fans Cant’t Be Wrongin mainiot Liar Liar!, Rescue 911 sekä encoressa vedetyt hitit Fool ja Antonio tarjosivat parhaan hekuman. Vaikka kaiken rehellisyyden nimissä täytyy myöntää, että Wizard on pyörähtänyt kuuntelussa vain muutamaan otteeseen, niin uudet repäisyt tuntuivat jäävän melko perusbimborokkailuksi. Aika poppia. Samaa voisi kai sanoa henkisen veljesbändi Flaming Sideburnsin uutukaisen raidoista. Vanhetaan ja rauhoitutaan...
Kahdeksan vuoden kunnioitettavaan ikään ehtinyt kvartetti antoi tällä kertaa solisti Suffelin huolehtia showsta, ainakin rytmiryhmä Milla ja Salla tuntuivat keskittyvän tahdinpitoon, Maria ehti kitaroinniltaan sentään vähän heilumaankin. Ja luonnollisesti sympaattista bimboläppää kuultiin myös. Ja lensihän sinne lavalla lopulta muutamia miehisiä aluspöksyjäkin. Tosin perusbokserimallin seksuaalisista mielikuvista voidaan olla montaa mieltä. Täytyy nostaa lämmittelijöille, The Pollyvoxille hattua, nelikko rokkasi jopa tarttuvammalla otteella kuin bimbot itse. Jotenkin tuntuu, että ne parhaat bimbobileet vaatisivat sen Semifinalin kokoisen tilan, missä yleisö pääsee samalle tasalle ja lähemmäs symppiksiä Kallion rokuja.
Vaikka ei ihan hiki päässä ja nesteet housuissa tullutkaan siis bimbojen tahtiin bailattua, oli kahden kvartetin kattaus lopulta hyvinkin mieluisa perjantai-illan ohjelmana. Eli ei orgasmeja, vain takuuvarmaa hyvää menoa.
Ilkka Valpasvuo, El Bandito de corazon.
