Pienet - Maaliskuu 2019

Betony Boyz: Trapvan
Grey Beton Records

Jykev�sti nimetty Betony Boyz on Kouvola-Kuusankoski -akselilla operoiva rap-trio. Trapvan on �Kuusankoski-trilogian� sulkeva digisinkku, jonka kaksi raitaa ottavat vajaat seitsem�n minuuttia aikaa.

Ensinn� kuultava Trapvan on rytmilt��n ja painoltaan vahvasti etunojainen, miltei vainoharhaisuuteen asti liukuva urbaanin pirunpellon luenta. Naksuttavien ja kolisevien biittien alla juoksee levoton bassolinja, jonka p��lle syydet��n teksti� huippunopealla tulituksella. Alle kolmeen minuuttiin on runnottu runsain mitoin rivej�, mutta puuroutuminen v�ltet��n vaivatta, mist� pinnat betonipojille. L�hi�prinsessa onkin sitten ihan toiselta laidalta ostarin betonikentt��. Nyt liikutaan hitaammin, pidemmill� harppauksilla ja pehme�mmill� soundeilla, vaikka taustalla vaanivaa pahaenteisyytt� ei t�ysin pois haihdutetakaan. Taitaa olla ihan analoginen syntetisaattori, joka siell� seinustoilla maalailee � mik� on siis vain ja ainoastaan positiivinen asia.

Urbaani ahdistus on aiheena kovasti koluttu n�in� p�ivin�, mutta Betony Boyz osaa l�yt�� ikiaikaisiin aiheisiin tuoreita kulmia. Ja siit�h�n musiikissa, sek� tarinankerronnassa yleisestikin, on lopulta kyse.

Mika Roth

---

Bloodscape: Heralds From the Void

T�m�nkertaisen koosteen rosoisin ja raskain luku on kiistatta Bloodscape. Kiteel�isen yhtyeen sludge/doom murskailu kun on suoraa sukua Type O Negativen ja sit� edelt�neen Carnivoren touhuille. Eik� t�ss� siis pussailla mit��n tytt�yst�v�n tytt�yst�vi�, vaan m�yrit��n huomattavasti hurmeisimmissa l�t�k�iss�. Mainittakoon my�s kotoinen Barathrum sek� Amerikan ihme Crowbar vertailun kiintopisteit� pohdittaessa.

Kev��ll� 2018 perustettu Bloodscape iskee kirveens� heti ensiheilautuksella silmien v�liin, koska A-puolen starttaava Nameless Grave ry�mii ihon alle ihanan inhalla tavallaan. Viel� tuotakin sekop�isempi on B-puolen avaava Heartworm, jonka mielipuolisessa tempoilussa voi tuntea seinien puristuvan hitaasti kohti omaa p��nuppia. Soundit ovat saastaiset, kitarat rouhivat ja raastavat, vokaalit nousevat jostain viem�rinmutkasta � eli toisin sanoen: t�ydellist�. Kaksi muuta numeroa eiv�t yll� aivan samoihin sf��reihin, vaikka Statue of Doom kiistatta doomailee tahollaan mallikelpoisesti � raita vain kuulostaa seurassaan kovin tavalliselta.

Mika Roth

---

Dega Lee: Mets�n tarinaa / Pihkaa
Garden Cottage Music

Dega Lee on julkaissut ensisinkkunsa, mutta ik�� b�ndill� on jo yli 25 vuotta. Yhtyeen kohtaloksi koitui j��d� er��nlaiseksi v�liinputoajaksi, harrasteb�ndiksi, joka tallautui arjen ja muiden musiikkiprojektien jalkoihin. Mutta siin� miss� 99 sadasta vastaavasta b�ndist� unohtuu ainiaaksi, on Dega Lee saanut nyt avattua julkaisup��ns�.

Ja onneksi n�in on tapahtunut, sill� seiskatumaiselle p��tyneet kaksi biisi� ovat kerrassaan hienoja poprock-siivuja. Mets�n tarinaa kertoo l�heisest� suhteesta luontoon, korpeen ja sen suomaan mielen hiljaisuuteen, kaiken toisarvoisen kaikotessa aatoksista. Kertoja kulkee puiden siimeksess�, eik� ole v�li� miksi h�n on siell�, sill� t�rkeint� on tila, tunne ja yhteys. S�vellys on kuin mit� onnistunein yhdistelm� Jethro Tullin luonnollisuutta ja modernin rock-runouden virtaa, josta mm. Eels on l�yt�nyt monia jalokivi��n.

B-puolen Pihkaa toistaa yhtyeen tarinaa, tai niin olen teksti� ainakin tulkitsevinani, kuulaan soundin her�telless� mielikuvia Kauko R�yhk�n kokeellisesta 90-luvusta. Kertos�keess� tiskiin ly�d��n yll�tt�en uuden aallon kosketinvahvikkeista jykevyytt�, jota py�ristet��n alternative-kitararockilla � palat eiv�t aluksi tunnu lainkaan kuuluvan samaan biisiin, mutta kun loksahdus tapahtuu, on se mit� mittavin.

Mika Roth

---

Dyecrest: The Stage Is Set

Mennyt, nykyinen ja tuleva kohtaavat harvoin, mutta metalliryhm� Dyecrestin uudella EP-levyll� tuokin tavallaan tapahtuu. Viime vuonna mukavasti p�hin�� aiheuttaneen Are You Not Entertained? -albumin julkaisseen ryhm�n uudella EP:ll� kuullaan n�et b�ndin historian kaikkia vokalisteja, eli yhteens� kolmea laulajaa.

Ensinn� ��neen p��see nykyinen vokalisti Mikael Salo, jonka palkeista l�ytyy yty� The Stage is Setin polveilevaan, moderniin melodiseen metalliin. Kiekon ainoa t�ysin uusi veto on toisena kuultava Truce, jonka vanavedess� saadaan nauttia viel� Winterbloodin akustinen veto. Truce on nipun v�kevin numero judaspriestmaisessa myllytyksess��n, jolla raskaus ja koukkuisuus paiskaavat k�tt�. Historia-osastolla Janne Oksanen esitt�� tulkintansa viimevuotisesta First Born Angel -siivusta, joka on pohjiltaan t�sm�lleen sama kuin em. albumilla. Iskev� ja tarttuva viisu, ei siin� mit��n. Kimmo Blom saa puolestaan esitt�� itselleen tutun Where the Light Was Born -vedon, joka s�vellyksen� tuo mukaan kuvaan v�hiten mit��n uutta ja ihmeellist�.

Toista el�m��ns� el�v� Dyecrast on saanut langat j�lleen k�siins�, ja EP on kaiketi er��nlaista asioiden paketoimista. Nykyhetki on kohdillaan ja tulevakin n�ytt�� valoisalta, etenkin kun sit� vertaa menneeseen.

Mika Roth

---

Hot Kommunist: �ra m��ri meie k�si oma verega
Playground Music

Tallinnasta kotoisin oleva ja suomalaisella kitaristilla vahvistettu Hot Kommunist soittaa saatekirjeen mukaan progejazzpunkkia. Nelj� vuotta sitten debyyttialbuminsa julkaissut ryhm� kiskaisee nyt ilmoille nelj� kipaletta, jotka kellottavat yhteens� hieman p��lle 13 minuuttia.

Punk edell� kipaleitaan auraava b�ndi on saanut basisti-vokalisti Lembit Krullista karskin keulakuvan, herran ��nen ja laulutyylin sijoittuessa mit� selvimmin punkin puolelle. Rumpali Andres Aru tekee hartiavoimin t�it�, eik� biiseiss� tyydyt� usein mihink��n helppoihin ratkaisuihin, mink� johdosta kuvaustekstin �proge� ja �jazz� ovat ihan allekirjoitettavia lisi�. Etenkin Meie tapsime sinu lapsed nykii kuin pirtsakassa vedossa oleva Primus, kitara-basso-rummut kolmion pelatessa rapsakasti. Kipalenipun lyhin numero, Mul ei ole enam kodu, iskee silti syvimm�lle, kiitos rikkaimman soundipakin, jota taitaa vahvistaa ihka oikea huuliharppu. Rokkia t�m�kin on, mutta s�vyjen rikkaus ja yll�tyksellisyys ovat vain omaa luokkaansa.

Vironkieliset tekstit (joihin sain k��nn�kset) ovat poliittisesti latautuneita, vahvoilla mielikuvilla rikastettuja tarinoita. B�ndi on kuuleman mukaan ryhtym�ss� toisen pitk�soittonsa tekoon viel� t�m�n vuoden puolella, ja ainakin t�m�n n�yt�n perusteella lopputulokselta sopii odottaa paljon.

Mika Roth

---

Los Bastardos Finlandeses: Moonstruck / Riot Act
Soundstation

Los Bastardos Finlandeses valmisteli ajalla Rock�n�roll -pitk�soittoaan, joka julkaistiin viimein aiemmin t�ss� kuussa. Seitsem�s albumi ei varsinaisesti pist�nyt b�ndin palikoita mitenk��n vallankumouksellisella tavalla uuteen j�rjestykseen, mutta kiekko on ensimm�inen jolla Ailu �Young Gun� Immonen on korvannut Ben �El Gringo� Granfeltin.

Raskasta, metallin makuista rock-jyr�� ja melodista silittely� my�t�karvaan � siit�h�n Los Bastardos Finlandesesissa on aina ollut kyse ja tuore annos vain vahvistaa t�t� oppia. Muutamalla sekunnilla levyversiota lyhyempi Moonstruckin radioversio kulkee kadun balladilaitaa, mutta rikkaat kitarat pit�v�t rosoisuuden mukana kuvassa. Bryn �El Taff Bastardo� Jones on saanut ��nens� vain lis�� karismaa vuosien vieriess�, eik� Immosen tirauttama soolo h�pe� edelt�ji��n.

Riot Act onkin sitten taas sit� raskaampaa pieksent��, jossa liike on kaiken A ja O. Niin ik��n tuoreelta albumilta l�ytyv� veto osaa runtata, mutta syvemm�ll� kitarasoundilla ja rytmiryhm�n tanakalla ty�ll� biisi on muutakin kuin vain ideatonta ravia kohti maalivaloja. Mot�rheadille tehd��n j�lleen kunniaa, mutta niinh�n parhaille kuuluukin tehd�.

Mika Roth

---

Osteri: Kiire

Osteri saattaa joissain kohdin olla kuulemma punkahtava nilvi�inen, mutta ainakin t�ll� kolmen biisin mittaisella sinkuralla viisihenkinen kitararock-yhtye osaa pit�� poprock-puolensa paremmin esill�.

Nimibiisi Kiire helkkyy alkuun kuin 60-luvun rautalanka-auringon n�hnyt Weezer, veike�n poppiksen poukkoillessa hyv�ntuulisena kiirett� tihkuvan sanoituksen luodessa kontrastia leppoisaan kulkuun. Valelopun j�lkeen biisi k�ynnistyy uudelleen hitaasti kiihdytt�en, psykedelian nostaessa happoista p��t��n. Alle kahteen minuuttiin likistetty Pussaan sukeltaa vain entist� syvemm�lle v�rikk��n altaan laineiden alle, kiihkon v�littyess� puoliahdistuneesta laulusta ja kipakasta soolosta. Mutta miksi ihmeess� biisi lopetetaan kesken? T�ss�h�n ollaan rock�n�rollin syntyhetkien ��rell�, pojan pussatessa tytt�� reilusti suulle ja taustan muuntuessa joksikin Rolling Stonesin alkuaikojen bileillaksi. Vai olemmeko huomaamatta siirtyneet jo 50-luvun puolelle Gene Vincentin kainalossa. Ponilla kaupunkiin jatkaa kauemmas mystisen l�nnen historiaa, kopsutellen westernin ja tulsa-soundin p�iviin saakka.

Osterista on siis moneksi, joten tied� mit� helmi� sen sisuksista viel� vastaisuudessa paljastuu. Nilvi�isiss� on voimaa.

Mika Roth

---

Symphony Of Shadows: Dreams

Symphony Of Shadows on omien sanojensa mukaan suomalais-korsolainen metalliyhtye, jonka massiivisen metallin pit�isi koetella erilaisia raja-aitoja. Okei, korsolaisuuden analysoinnin j�t�n ihan suosiolla muille, mutta vuonna 2015 perustettu b�ndi p��si kielt�m�tt� yll�tt�m��n metallillaan.

L�hdet��n liikkeelle hyvist� uutisista. Melodinen, massiivinen ja magneettinen Dreams osaa yhdist�� metallimusiikin raskaan laidan pop-koukuilla ryyditettyyn melankoliaan. Vaikka kappaleen soundillinen kerroskakku huimaa silkalla koollaan, erottuvat koskettimet, rytmipuoli, taustan maalailut ja vokalistin rikas paletti ongelmitta. Sekaan on saatu survottua jopa rouheaa kitarointia ja taustam�rin�it� ilman, ett� ilmoilla olisi edes mink��nlaista l�ss�hdyksen vaaraa. Erinomaista.

Ja sitten on sinkun B-puolen ja ha-ha-hauskan vitsin aika. Eli Bye Bye Baby, joka on se sama CatCatin vuoden 1994 Euroviisu-mahalasku. Siin� lensi kahvit muuten rinnuksille tutun riffin puskiessa ensi kertaa �myreist�, eik� vitsi naurata viel�k��n. Okei, biisi soitetaan raskailla metallisoundeilla, mutta p�k�le on silti p�k�le, vaikka sit� rullaisi mink�laisessa suklaassa. Yksi osuma, yksi huti. Onneksi huti ei ollut oma biisi.

Mika Roth

---

Thy Row: Thy Row

Jostain p��kaupunkiseudun suunnilta kotoisin oleva Thy Row lataa esikoiskiekollaan melkoiset rockmetallit kuulijoidensa ihmetelt�v�ksi. EP:n nelj� siivua ottavat aikaa rahdun p��lle 16 minuuttia, eik� tuosta voisi montaakaan sekuntia leikata turhina pois.

Saatekirjeess� puhutaan New Yorkin kaduista ja tinkim�tt�m�st� asenteesta, eik� Thy Row�n poikia p��se tosiaan syytt�m��n pehmoilusta. Raitojen rakennusaineina toimivat rouheat miesvokaalit ja tiukat kitarat, eik� sovi unohtaa rytmiryhm��, joka puskee p��lle aitauksestaan karanneen h�rk�lauman tavoin. Kappaleet rakentuvat riffeihin, runsaisiin kitaravalleihin ja takovaan tahtiin, mutta Thy Row ei ole myll�yksens� keskell� menett�nyt notkeuttaan, niinp� iskusarjoissakin osataan pit�� yll� hyv� groove.

EP:n vire on sangen bilemy�nteinen, eik� siin� mit��n sill� Just Finen kaltaisia iskuvetoja tarvitsee jokainen yhtye Omaan korvaani kiekon sulkeva Beyond Reason napsahtaa kuitenkin kerran toisensa j�lkeen kovimmin. B�ndin l�hestyess� Judas Priestin johtaman metallin kentti� jotain oleellista tuntuu vain asettuvan kohdilleen, ja tuota jotain kannattaisi kehitt�� eteenp�in.

Mika Roth

---

Time Primer: Obstinate

Progehtavaa ja melodisesti kurvailevaa metallia soittava Time Primer julkaisi esikois-EP:ns� itse asiassa jo tammikuun lopulla. Vuonna 2018 perustetun yhtyeen j�senten aiemmista tekemisist� ei mainita saatekirjeess� mit��n, mutta ep�ilisin b�ndihistoriaa l�ytyv�n eri tahoilta, sen verran valmiin ja toimivan kuuloista musiikki n�et on.

Obstinaten nelj�st� numerosta jokainen toistaa melodisuuden, monimutkaisten sovitusten ja runsaiden ��nikattausten filosofiaa, joka linkitt�� samalla kappaleet omanlaisekseen helmiketjuksi. Tahtilaji vaihtuu kroonisesti, kitarasoolot heijastelevat ja toistavat p��teemoja, mink� lis�ksi erilaisia puhe-sampleja viskotaan sopan rikastukseksi. Lis�� syvyytt� keitokseen tuo mykist�v�n rikkaan ilmaisupaletin omaava Mika Varis, jonka vokalisointi on yksi b�ndin t�rkeimmist� aseista. Perinteinen melodinen laulu luonnistuu tietysti ensiluokkaisella tavalla, mink� lis�ksi kuullaan m�re�� murinaa, kirkkaan hele�� kuoripoika-laulua ja paljon muuta n�iden ��rip�iden v�lilt�.

EP:n takaa voi l�yt�� suuremman tarinan, jos niin tahtoo, mutta luvut toimivat my�s omina numeroinaan. Etenkin loppupuolen Nautilus ja 8611 nousevat toistuvasti suosikeiksi, sill� n�iss� kappaleissa b�ndi tuntuu olevan vapaimmillaan genrens� s��nn�st�ist�.

Mika Roth

---

T��l�n Ketter�: Ilmatila
PME Records

Melko tarkkaan vuosi sitten debyyttialbuminsa julkaissut T��l�n Ketter� on kotimainen rap-duo, jonka muodostavat tuottaja Handshaking ja r�pp�ri Matti 8. Vuodesta 2016 tasaisesti materiaalia luonut kaksikko pohtii ja py�rittelee t�ll� kertaa ajatuksia henkil�kohtaisuuden rajoista.

Kuukausi sitten sinkkuna ilmestynyt Erilainen luuranko on viiden biisin nipusta lyhyin, napakoin ja helpoimmin nuppiin juuttuva. Kappaleen ��rimm�inen ilmavuus on t�ynn� tilaa, simppelien palasten py�riess� kuin tyhj�� vain, ja kuinka paljon t�rkeit� asioita ehdit��nkin k�yd� l�pi lyhyess� ajassa. Gouccin ja DeezyDavidin vahvistama V��r�lle j�tk�lle nojaa tarpeettomasti voimasanoihin, koska kovistelu ei ole oikein T��l�n Ketter�n juttu � ainakaan allekirjoittaneen mielest�. Tavallaan nivaskan mielenkiintoisin, erilaisin ja uskaliain numero on kuitenkin ankkuriksi sijoitettu Kiitoradal, jonka n�enn�inen rauhallisuus vaihtuu nopeasti kuumeiseksi rytmittelyksi.

Onko t�m� nyt sitten grime�, r�ppi� vai poppia? Sanoisin ett� hieman kaikkea, mutta my�s mit� selvimmin T��l�n Ketter�� itse��n. Toimii ja kehittyy.

Mika Roth

---

ULAPpA: Meille / Sameiden vesien kala
Tusina-tuotanto 2019

Hankalahkon kirjoitusasun kasteessa saanut ULAPpA on sama asia kuin muusikko/runoilija Paula Pr�ktig. Monessa yhtyeess� jo aiemmin soittanut muusikko ei ole aiemmin julkaissut omia s�vellyksi��n, mutta nyt Pr�ktig on p��tynyt jopa laulamaan omat tekstins�. Ensisinkku avaa siis monia uusia ovia, eik� niiden takaa l�ydy suinkaan mit��n tuiki tavallista musiikkia, vaan jotain aivan muuta.

A-puolen Meille on kylm��v� tarina rakastavaisista, jotka ovat tehneet toisilleen eutanasialupauksen. Suuren tuntemattoman portinpieless� on vain hetki aikaa pohtia kaikkeuden olemusta ja omien tekojen kaikkia seurauksia, mutta lupaus on lupaus. Mit� ymm�rryksest� ja armahduksesta, kun vaakakupissa on todellinen rakkaus. Kaiutettu, aavemainen musiikki on periaatteessa h�iriintynytt� synapoppia suoraan Angelo Badalamentin synkkien painajaisten vesist�, armon loistaessa vasta lopussa.

Sameiden vesien kala on perinteisempi laulaja-lauluntekij� kappale, jonka poprock-muodon luonnosmaisuus pelaa my�s rajojensa sumentamisella. Mieleen nousevat Frankie Cosmosin ensimm�iset osumat, mit� voinee pit�� eritt�in lupaavana merkkin�.

Mika Roth

---

Viiste: Viiste
Eclipse Music Digital

Tunnustan olevani reilusti mukavuusalueeni ulkopuolella ly�m�soitinyhtye Viisteen parissa, sill� kellopelit ja marimbat eiv�t ole ominta alaani. Mutta vaikka s�hk�kitara, syntetisaattorit, koskettimet ja laulu puuttuvat kuvasta, voi musiikki yh� saada innoitteensa mm. menneiden aikojen popista ja rockista.

Kuudesta instrumentaaliraidasta kelpaa valita, mutta vauhdikkaasti venkoileva Sunny Days ottaa kyll� kaiken irti taustalla paukkuvista rummuista, biisin p�iv�npaiste-energian valaistessa kepe�sti maiseman. Nimens� mukaisesti asteen taianomaisempi Magic in the Night soljuu veden tavoin, l�yt�en alati uusia reittej� joita pitkin virrata eteenp�in. Ovatko n�m� nyt riffej� vai melodioita? Mit� v�li� sill� on, kun korvat pit�v�t kuulemastaan.

EP:n sulkeva Quartet #1 on kolmeen osaan jaettu teos, jonka vauhdikkaamman ensimm�isen osion j�lkeen siirryt��n �isempiin tunnelmiin toisen ja kolmannen osan hivuttautuessa vaivihkaa kohti aasialaisempaa maailmaa. Tai ainakin omasta mielest�ni numerot voisivat sopia vaikka Hou Hsiao-hsienin elokuvien taustalle, tai miksei jopa johonkin ranskalaiseen uuden aallon leffaan.

Mika Roth

---

Weljet-Weljet: Laulut ei kuole

Weljet-Weljet on tamperelais-jyv�skyl�l�inen projekti, jonka musiikki sulauttaa poikkeuksellisen runsaasti eri tyyppisi� aineksia toisiinsa. Tarina ei kerro mihin saakka duon juuret varsinaisesti ottaen ulottuvat, mutta ainakin muutama sinkku on ilmestynyt ennen t�t� EP-levy�.

Suomenkielisess� musiikissa s��nt�j� on totuttu pist�m��n tasaisin v�liajoin uusiksi. N�in on toimittu niin rockin, popin kuin r�pinkin puolella, mutta kovin harvoin aiemmin n�it� kolmea merkitt�v�� linjaa on intouduttu yhdistelem��n/t�rm�yttelem��n toisiinsa. Weljet-Weljet on siit� pirist�v� tuttavuus, ett� n�iss� biiseiss� ei voi koskaan aavistaa mit� seuraavaksi tapahtuu.

EP:n ankkuriraidaksi sys�tty Propagandha on kenties se biisinipun merkitt�vin murikka, jolla Sielun Veljet-rock, kantaaottava r�p ja valkoisen miehen funk antavat vain palaa. Kiekon avaava Laulut ei kuole soi taas folkimmin, menett�m�tt� silti mit��n aiemmin mainituista lohkoista. Pois ampuu raskailla s�hk�kitaroillaan, rakkauden jouduttua pikajunalla Auschwitziin � ja juuri noin brutaalilta t�m� puolitoistaminuuttinen julistus kuulostaa. Ja n�in saatiin mukaan viel� punk. Mestarillista.

Mika Roth