Haastattelut

Selma Juudit Alessandra ‚Äď arpa on heitetty

03.12.2019



- Levystä tuli väljästi konseptuaalinen ja monet biisit rullaa toisensa perään. Suosittelenkin kuuntelemaan semmosena deep-listening-kokemuksena alusta loppuun! Tää löyhä juonellisuus rakentui jo ennen kuin mentiin studioon, kun soitettiin tässä biisijärkässä yksi keikka ja todettin että "hei täähän toimii!". Levy alkaa vähän eksyksissä olevista ja sekavista tunnelmista, mutta sitten löytyykin kauhun kautta tasapaino ja riehakkuus arkipäiväiseen elämään ja lopulta palataan kotiin.

Kokonaisuus asettui jo studiossa kohdilleen ja sessioiden jälkeen uuttakin materiaalia on jo syntynyt, eli tulevia julkaisuja odotellessa. Bändidemokratiasta puhuttaessa käy selville, että Selma johtaa yhtyettä ja hoitaa käytännön asiat, mutta musiikista ja sen eri puolista ryhmässä on aina tilaa keskustella. Entä kuinka paljon annatte arvoa ns. ulkopuolisten mielipiteille vai pysyvätkö ohjat tiukasti omissa käsissä?

- Albumin tuotanto on pitkälti Selman sekä Markus Kärjen käsialaa, joka myös äänitti ja miksasi albumin. Markus on ollut bändin viides jäsen, mitä tulee levyyn ja tää on ihan huikea työnäyte häneltä. Sitten meillä on kaikilla vakikorvia, joille voidaan lähettää musaa kuunneltavaksi, kun apua on kaivattu. Siitä suurkiitos asianosaisille!

Selma Juudit Alessandra Soitinarsenaali on myös toisinaan melko yllätyksellinen, ja esimerkiksi upeaa Rhodes-pianoa ei koskaan voi kuulla liiaksi, vaikka raskaan mööpelin painoinen instrumentti onkin haastava roudattava. Joonaksen tyylillä soittama kontrabasso ansaitsee myös maininnan, bassottelun antaessa alapäälle aina arvokasta svengiä ja imua. Hieman kummallisempi lisä ovat analogisyntetisaattorit, joiden mukanaoloa perustellaan soundin lämmöllä, inhimillisyydellä ja retrolla ajattomuudella.

Entä kuinka vaikeaa oli pistää stoppi kaikelle maustamiselle? Sitähän voisi periaatteessa hioa ja muokata loputtomiin levyä, kuin Brian Wilson Smile-kiekkoaan konsanaan, mutta eihän siinäkään sitten hyvin käynyt...

- Hyvä kysymys! Ehkä siinä kohtaa, kun alkoi tuntua että "ehkä vois sittenkin äänittää kaiken uudestaan ja tehdä kaiken alusta" niin sitä tajusi että levy alkaa olla valmis. Albumi on siis äänitetty kolmen päivän sessiossa livenä ja sitten jatkettu useilla syna- sekä laulupäälleäänityksinä. Mutta se on hankala prosessi hyväksyä, että nyt tämä oli tässä. Onneksi näitä biisejä voi soittaa livenä ihan miten huvittaa.

Niin, t√§st√§ p√§√§st√§√§nkin luontevasti keikkatilanteeseen, jossa Selma Juudit Alessandran j√§senet p√§√§st√§v√§t kuuleman mukaan jazzmuusikkoutensa vapaaksi. Eli materiaalia soitetaan aavistuksen riisutummin, mutta villimmin ja vapaammin. Vakautta tuo vastaavasti kiinte√§ kokoonpano, eih√§n albumillakaan ollut kuin yksi vierailija ‚Äď Selman rakas yst√§v√§ Karin M√§kiranta n√§et laulaa kiekon avausraidassa nimelt√§√§n Rubicon Song, sek√§ levyn p√§√§tt√§v√§ss√§ biisiss√§ Back Here.

Melkein päästiin haastattelu läpi, ennen kuin kysyn tämän: kuinka uskoisit isäsi Jarmo Savolaisen, kymmenen vuotta sitten edesmenneen ja kansainvälisesti kenties kaikkien aikojen menestyksekkäimmän suomalaisen jazzmuusikon, suhtautuvan musiikkiinne ja tähän levyynne?

- Isi olisi taatusti ylpeä! Isänkin musiikissa oli usein kuultavissa jännittävä kirjo erilaisia vaikutteita todella omintakeisella tavalla, niin luulen että hän diggailisi tällaista sekasikiötä. Toki levyn aiheet ovat aika synkkiä, kun monet albumin biiseistä ovat ikään kuin huutoja hänelle ja hänen poismenolleen.



Entä mitä seuraavaksi? Onko luvassa lisää sinkkuja, musiikkivideoita, yhteistyöviritelmiä, tai muuta erikoista?

- Seuraavaksi on tulossa levynjulkaisukonsertti Helsingin Korjaamolla 7.12. Keikka on tuplajulkkari marraskuussa kakkoslevynsä julkaisseen Bowman Trion kanssa. Illasta tulee eeppinen, erityisesti Joonakselle, joka soittaa kummassakin bändissä.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Anni Porrasmäki




Lukukertoja: 525
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös