Sinkut III - Maaliskuu 2021

E. Kastehelmi: Aamukaste

E. Kastehelmi on kokeellista taidepoppia luova artisti, joka tekee itse kaiken mahdollisen k�ytt�en soittiminaan kaikkea mahdollista. Debyyttisingle on l�hes kuuden minuutin mittainen Aamukaste, jonka m��rittelyss� adjektiivivarasto joutuu kielt�m�tt� koville. E. Kastehelmi luottaa ainakin t�ll� kipaleella lelu-urkuihin, joiden rinnalla toinen biisi� m��ritt�v� elementti on aasialaista fiilist� luova laulu/lausuntarytmitys.

Muoto on siis poikkeuksellinen, eiv�tk� lyriikatkaan varsinaisesti avaa portteja sen enemp�� satunnaisen kuulijan edest�. Aamukaste on ymm�rt��kseni rakkaudesta ja toiveista kummunnut teksti, jossa kadonneen rakkaan etsint� ei v�ltt�m�tt� tapahdu kokemamme fyysisen maailman ulottuvuuksissa. Havumets�folkteknopopin kulku on hypnoottista, kehien kasvaessa viimeisen parin minuutin ajan aina vain toinen toisensa p��lle. Soundien halpahallimaisuus ja tekstin runomaisuus ovat tietysti yksi vastapari, samoin soundien leikkis� modernius ja sanojen vanhanaikaisuus hankaavat periaatteessa toisiaan, mutta E. Kastehelmi osaakin hy�dynt�� syntyneen kitkan l�mp�n�. Yksi nipun oudoimmista numeroista, mutta samalla yksi kiehtovimmista.

Mika Roth

---

Emilia Aarnio: Kehr��j�lintu

Emilia Aarnio on oululainen laulaja-lauluntekij�, jolla on pitk�t juuret musiikin historiassa. Aarnion esikoisalbumin tekstit pohjaavat h�nen iso�itins�, yli 40 vuoden musiikkihistorian omaavan Kirsti Aarnion runoihin sek� teksteihin. Vanhaan on luodessa sekoittunut uutta ja n�in on syntynyt rajatonta ja folkahtavaa poppia, joka kuulostaa samaan aikaan menneelle, nykyiselle ja ehk� hiukan tulevallekin. Kev��n korvalla ilmestyv� debyyttialbumi Kehr��j�lintu on puolestaan omistettu Aarnion kymmenen vuotta sitten menehtyneelle muusikkois�lle, joka aikoinaan toimi oman �itins� yhtyeess� laulaja-basistina.

Kehr��j�lintu on surumielinen balladi, jossa kertoja kaipaa sit� mit� ei voi en�� saavuttaa. Vokaalit lausutaan varoen, jopa hiljaa, p��osin akustisten soitinten luodessa hienovaraisin siirroin tunnelmaa. Pienist� palasista ja tarkoin harkituista koukeroista rakentuu kuin huomaamatta v�kev�sti soiva kappale, jossa herkkyys ja voima hakeutuvat t�ydellisesti tasapainoon. Suru ja murhe ovat l�sn�, mutta linnun laulusta voi l�yt�� my�s lupauksen jostain paremmasta.

Mika Roth

---

Hundred Headless Horsemen: Cataclysm

Seitsem�n on er�s suurimmista luvuista, tarkastelee sit� sitten milt� kantilta tahansa. Seitsem�n vuotta sitten perustettu Hundred Headless Horsemen valmistautuu debyyttialbuminsa Apokalepsian julkaisuun, jonka ensimm�inen sinkku ylitt�� jopa seitsem�n minuutin rajan. Viimeinen reilu kaksi minuuttia tosin vain livutaan hiljalleen kohti hiljaisuutta, mutta psykedeelist� death metalia luova helsinkil�isryhm� ei kuljekaan tutuilla reiteill�.

Cataclysm onkin ilahduttavan vapauttava kokemus, sill� vaikka biisi on periaatteessa metallia, on se samaan aikaan jotain t�ysin m��rittelem�t�nt� ja erilaista. 70-luvun paksu progeisuus toimii kielt�m�tt� kelpo ohjenuorana, mutta vaikka kerroksia on ladottu p��llekk�in, ei kipale ole mill��n tavoin tukahduttavan tuntuinen. P�invastoin hiljalleen kohoava, kasvava ja kierroksiaan nostava kipale aivan kuin vaihtaa vaatteitaan siirrytt�ess� vaiheesta toiseen, tosin noita vaihdoksia on haastava huomata, ennen kuin olet jo tupsahtanut seuraaviin lavasteisiin. Valmistautukaamme toukokuussa julkaistavaan Apokalepsiaan.

Mika Roth

---

Jouni Aslak & Nousukauden Lapset: Ruutujen takaa
Playground Music Finland

Jouni Aslak & Nousukauden Lapset on jo parin vuoden ajan tehnyt tasaisen vahvaa ty�t��n pop-soulin haastavilla kentill�. Uusimmalla sinkullaan combo ottaa kantaa alati kasvavaan ongelmaan, joka koskee suurinta osaa maailmaa. Eik� kyse ole nyt mist��n viruksesta tai ilmastonmuutoksesta, jotka nekin ovat toki vakavia asioita, vaan ns. ruuturiippuvuudesta.

Ruutujen vankina -sinkku kertoo siit� pisteest�, kun et vain p��se en�� irti ruutujen luota. Kertoja ymm�rt�� aivan t�ysin tilanteensa ja kuinka olisi tosi kivaa olla muiden kanssa fyysisess� maailmassa. Oma tahto on kuitenkin ehtinyt muuttua toissijaiseksi tekij�ksi, kun olet rakastunut kaappaajaasi. Tukholma syndrooma iskee siis salakavalasti, kuten my�s t�m� biisi, jonka pehme� tarttuvuus p�ivitt�� kevytsoulin suomalaisen popversion uudelle vuosikymmenelle. Samettiset soundit olivat itse asiassa niin kepoiset, ett� aluksi ihmettelin niit� � mutta pehme� miellytt�vyysh�n on tarinan Pandoran lippaan ydin.

Mika Roth

---

Kalevi Kullasvaara: Sinist� ik�v��
Jarron Oy

Mit� yhteist� on Sydneyn miljoonakaupungilla ja kotoisella Kouvolalla? Niit� yhdist�� ainakin pitk�n linjan muusikko Kalevi Kullasvaara, joka on viimeiset 15 vuotta el�nyt kuuleman mukaan tuolla akselilla. Niinp� on t�ysin osuvaa, ett� pikkukaupungin pojan seuraava albumi on nimelt��n Kouvola/Sydney. Kullasvaaran musiikillinen historia ulottuu aina 70-luvulle saakka, mutta tuoreen sinkun musiikilliset juuret ulottuvat viel� huomattavasti kauemmas ajan virrassa.

Sinist� ik�v�� on kappale eroamisesta, kivusta ja ik�v�st�. Kertoja j�� ovensuuhun katsomaan toisen per��n, pedal steel -kitaran piirrelless� takana kaihoisia nuottejaan. Amerikka on astunut isolla bootsilla porstuaan, ja biisi� voisi kutsua jopa Americanaksi. Siin� on isoja paloja l�ntist� countrya, aidon Hammondin ankkuroidessa siivua puolestaan 70-luvun singer-songwriter popin kylkeen. Biisi on suora, suorastaan raaka, mutta Kullasvaara ei r�j�yt� kipalettaan9+ taivaisiin, vaan antaa sen vain soida hiljaa, kaivertaen. Jokainen siipens� rakkauden liekeiss� k�rv�ytt�nyt ymm�rt�� kyll� miss� menn��n, sit� on sininen ik�v�.

Mika Roth

---

Kontio Polaris: Brother

Hienosti nimetty Kontio Polaris on helsinkil�inen poprock-yhtye, joka pyrkii luomaan aikalinjat sotkevaa musiikkia. Ainakin t�ll� sinkulla 70-luvun progeinen koukeroisuus ja 90-luvun angstinen usvaisuus yhdistyv�t moderniin soundimaailmaan, lopputuleman muistuttaessa monia � ja oikeastaan suoraan ei ket��n. Debyyttisingle pohtii vanhempien eroa tarkasteltuna kahden lapsen kulmasta, jossa sisaruksilla on lopulta vain toisensa silloin kun apua pahimmin kaivataan.

Esikoissinkku on kunnianhimoinen taidonn�yte, eik� l�hes viiden minuutin mitta ole mik��n helpoin annoskoko modernissa sinkkumaailmassa. Kontio Polaris kuljettaa kuitenkin kipalettaan ennakkoluulottomasti ja voin vain ihailla sovituksen vivahteita, sek� soundipakin leveytt�. Brother kehittyykin alati, fiiliksen muuttuessa noin puolen minuutin v�lein ja n�kymien vaihtuessa kuin parhailla teema-albumeilla konsanaan. Tuo miltei huomaamaton mutta jatkuva jalostusty� onkin ase, jonka ammattimainen hallitseminen saa pohtimaan, kuinka paljon kokemusta j�senist�ll� on mahdollisesti aiemmista musiikkiprojekteista. Sill� jos t�m� oikeasti on tekij�iden esikoinen, niin johan on j�risytt�v� l�ht�laukaus.

Mika Roth

---

Kuulovaurio: Sekaisin

Kuulovaurio on valinnut itselleen otsikon, joka her�tt�� taatusti tuntoja monissa muusikoissa. Vuonna 2018 perustettu pohjoispohjanmaalainen yhtye soittaa modernimpaa suomirockia ja silt� on ymm�rt��kseni ilmestynyt t�t� ennen vain kahden biisin mittainen sinkku. Nyt on kuitenkin puhe jo kokonaisesta pitk�soitosta, joten pohjanmaalaisten ruuti on kuivanpuoleista.

Ent� mit� kulmaa ryhm� l�yt�� suomirockin tuttuihin lohkaremuureihin? Tummat s�keist�t saavat kontrastia kun kertos�e potkaistaan k�yntiin, ja t�ss� ryhm�ll� onkin k�siss��n pienoinen aarre. Sekaisin n�et tarttuu nimenomaan kertos�keell��n korvasta kiinni, eik� s�keist�iss� p��stet� otetta lipsumaan. V�liss� kuullaan napakka kitarasoolo, johon p��st��n k�siksi pirist�v�n v�liosan kautta. Hieman geneerisi� valintoja lyriikoiden ja sovituksen saralla, mink� lis�ksi p��melodiaa olisi voinut hy�dynt�� huomattavasti h�rskimminkin, mutta j�ljill� ollaan jo. Nostetaan hattua my�s kantaaottavalle tekstille.

Mika Roth

---

Kuvassa Kaunis: Kummipoika

Kuvassa Kaunis sai pohtimaan nimell��n muutamaakin asiaa, mutta ei kai se nimi miest� pahenna jne. Kyseess� on kolmihenkinen helsinkil�inen folk-yhtye, joka ei kavahda rockin rouheutta ja nojaa vahvaan ryhm�vokalisointiin. Debyyttisingle Kummipoika on kuin sarja v�rikk�it� ja toisinaan monitulkintaisia kuvia hetkist�, jotka tulee vietetty� pienen ihmisen seurassa, jolloin el�m� ja sen ihmeet saattavat n�ytt�yty� yll�tt�viss�kin huomiovaloissa.

Kummipoika on vain kolmen minuutin mittainen, ehk� tarpeettomankin reippaasti etenev� kappale, jonka kyytiin on parempi hyp�t� heti alussa. Mies- ja naisvokaalit sekoittuvat mukavasti, kertos�keen koukut viuhuvat jo ennen minuuttia ja kitaroitakin on p��llekk�in s�hk�isin� sek� s�hk�tt�min�. Hieman heng�stytt�v� kokemus, mutta samaan aikaan kappaleen seurassa tahtoo sinnitell�. Josko ensi kerralla hiukan pienemm�t vauhdit, tai v�hemm�n rasteja?

Mika Roth

---

Lyyti: Puhalla ja toivo

Laulaja-lauluntekij� Lyyti j�i mieleen reilu vuosi sitten julkaistun Meit� ei ole kutsuttu -debyytialbuminsa ansiosta. En viel�k��n osaa t�ydest� syd�mest� sanoa, mit� olla mielt� tuosta kummallisesta lo-fi ja folk-kummajaisesta, mutta ainakin se her�tti syvi� tuntoja. Ja her�tt�� muuten yh�.

Puhalla ja toivo -sinkku on esikoisen materiaaliin verrattuna suorastaan hinkattua ja valmiiksi tuotettua materiaalia. Onko Lyyti siis menett�nyt samalla persoonallisuutensa? Ei todellakaan. Puhalla ja toivo -biisi polveilee tuttuun tapaan, keve�n popin ja runoelmapopin peilitalon h�mment�ess� satunnaista kuulijaa. Pituutta sinkulle kertyy l�hes viisi minuuttia, mutta silti kipale tuntuu loppuvan kerran toisensa j�lkeen kesken. Kiirus on kova, tarinassa on taas useampia tasoja ja Lyyti kertoo v�lill� sodan aikaisesta Kaisaniemest�, sen j�ttilumpeesta ja henkil�iden v�liss� olevasta merest�, mik� lienee viittaus johonkin tyystin muuhun. Eritt�in lyytim�ist� taidepoppia, johon kannattaa ehdottomasti tutustua, jos normeista poikkeavat reitit sattuvat miellytt�m��n.

Mika Roth

---

Maco Oey feat. Maija Kauhanen: Arvaamaton
Eclipse Music

L�mpim�n ja sopivan miellytt�v�n laulu��nen omaava Maco Oey on Tampereella vaikuttava laulaja-lauluntekij�, joka on uusimmalle sinkulleen saanut duettokaveriksi Emma-voittaja Maija Kauhasen. S�velt�j�ksi on l�ytynyt niin ik��n kokenut lauluntekij� Janne Saksa, vaan kuinka arvaamaton on lopputulema?

Arvaamaton on kaunis pop-biisi, jolla ns. oikeat soittimet viev�t kipaleen purtta pitkin rauhaisaa virtaa. Mik��n itse toteutuksessa ei varsinaisesti ole arvaamatonta, mutta jokin Oeyn laulutavassa ja tyyliss� saa biisin vain nousemaan siivilleen. Tekstiss� pohditaan elon ihmeellisyytt�, joka saattaa koska tahansa temmata meid�t t�ysin odottamattomaan suuntaan. Elon arvaamattomuutta pohtiessa laulajien keskin�inen kemia hehkuu mukavasti, ja vaikka s�keist�jen kautta k�yty keskustelu on tavallaan klishe, toimii se � j�lleen kerran. Runsaasti ys�ri� ja ripaus kuusaria, mutta niin vain pieni biisi j�� el�m��n. Kuinka arvaamatonta musiikki toisinaan onkaan.

Mika Roth

---

Michael Bleu: Serpentiinit
Playground Music Finland

Michael Bleu on eri otsikoiden ja yhteyksien kautta l�hestynyt usein musiikin multiuniversumia sangen nostalgisista kulmista. Aiemmin vahvemmin soulin ja siit� kummunneen popin kanssa viihtynyt artisti on siirtynyt uudella sinkullaan yll�tt�v��n suuntaan � jopa Michael Bleun asteikolla. Serpentiinit on n�et nopea p�iv�poppis, josta on helpompi l�yt�� kuusaripopin ja jopa iskelm�n palasia, kuin mit��n syvemp�� blues/soul -paloa.

Eik� siin� mit��n, sill� liike takaa elossapysymisen ja Bleun kyky vied� biisi��n eteenp�in on pysynyt entisenlaisena. Yll�tt�en soolosoittimeksi on valjastettu helkkyv� steel-kitara, mutta ehk� aavistuksen tarpeettoman nopeaksi trimmattu kipale hy�tyy yll�tyksest�. Tekstiss� rakkaus esiintyy j�lleen jo menneess� olomuodossa, menestyksen viedess� ex-rakasta uuteen suuntaan. Mennyt on mennytt�, mutta vanha suola maistuisi mit� selvimmin edelleen. Kolmannen albumin ensimm�inen sinkkulohkaisu avaa j�lleen uusia ovia, joista saattaa paljastua viel� vaikka mit�.

Mika Roth

---

moshimoshi: Igotlostinsidemyhead
All That Plazz

Saatekirjeen otsikossa kerrotaan, ett� moshimoshi on tuleva lempiyhtyeeni. Okei. Milt� uusi paras kaverini sitten kuulostaa? Debyyttisinkkunsa perusteella helsinkil�inen rockyhtye on ainakin 90-luvun angloamerikkalaisen indiepoprockin suuri yst�v�. Viisari painunee viel� l�hemm�s Yhdysvaltain l�nsirannikkoa, koska punkahtavan melodisuuden, rosoisen vokalisoinnin ja millimetrin tarkan soiton j�ljet ovat melko helposti luettavia.

Igotlostinsidemyhead, joka siis tulee kirjoittaa kaikki yhteen p�tk��n, on vain vaivoin kahden minuutin rajapyykin ylitt�v� paketti. Nopeus on kuitenkin t�ss� yhteydess� hyve, sill� vaikka melodiakulkua olisi voinut vaalia ja varioida toisen moisen, on raaka muoto ja karsittu raamisto biisin etu. Ehdit��np� loppuun viel� kiskaista 15 sekunnin pikataival, jonka j�lkeen paita meneekin vaihtoon. P��koukku esitell��n toisaalta jo ensimm�isten kymmenen sekunnin aikana, joten kaikki oleellinen kyll� kuullaan � muoto on vain poikkeuksellisen tiivis. Ehkei ihan viel� lempiyhtye, mutta t�ksi vuodeksi on luvattu EP-trilogiaa, joten katsotaan kuinka emoinen poprock-suhteemme t�st� kehittyy.

Mika Roth

---

Muscular: Auraraver
Drink Tonight Records

Musiikin yhteydess� elektroninen tarkoittaa monille jotenkin kylmemp�� ja karumpaa ��nimaisemaa, mutta asian ei v�ltt�m�tt� tarvitse olla niin. Elektronisen musiikin historia on t�ynn� pioneereja, jotka ovat osanneet hallita funkin rytmit, valjastaa soulin harmoniat ja l�yt�� tulevaisuuden synasoundit. Muscular ei v�ltt�m�tt� sijoitu viel� alallaan mestaruussarjaan, mutta vocoderilla k�sitellyt laulut ja orgaaniset jouset tekev�t kyll� jo kummia.

Pohdin pitk��n, kuinka kuvata Auraraveria, se kun on samaan aikaan niin monia eri asioita. Elektroninen rytmimusiikki on tietysti n�pp�r� viitta, samoin orgaanisempi ambient, mutta funkkaava alusta ja soulahtavat vokaaliharmoniat sotkevat kuvaa. Mink� lis�ksi t�ss� ollaan jossain ihmeellisess� Tron-maailmassa. Analogista sci-fi utopiaa, melodista pikselitaidetta ja nostattava fiilis � mitk� ne koordinaatit taas olivatkaan? Harvoin olen n�in pulassa termien kanssa, joten turkulainen kosketinsoitintaiteilija Ilmari Aitoaho on kielt�m�tt� onnistunut tavoitteessaan l�yt�� jotain ihka uutta. Sinkulla on mittaa l�hes seitsem�n minuuttia, mutta ne virtaavat aivan liian nopeasti ohi, vaikka biisi� kuuntelisi kuinka.

Mika Roth

---

nghtrdio: Bolt
Drink Tonight Records

nghtrdio on sama asia kuin tuottajakaksikko Oskr (Oskari Ruohonen) ja Tsaar (Timo Saari). Duo ryhtyi tekem��n musiikkia yhdess� vuonna 2018, ja muodoksi valikoitui elektroninen, tanssittavampi materiaali. T�ht�imess� olivat y�n pimeimm�t tunnit, jolloin kaikki saattaa olla mahdollista. Bolt on duon ensimm�inen sinkku, joka on ��nitetty osin hirsim�kiss� � keskell� y�t� tietysti.

Reilusti p��lle viiden minuutin mittainen Bolt on saanut tuhdisti vaikutteita eurooppalaisesta technosta. Mieleen nousevat vaivatta islantilaiset tekij�t, mutta hattua nostetaan my�s kotimaisten tekij�iden suuntaan. Ys�ri on taatusti vaikuttanut taustalla, mutta Bolt r�iskyy kyll� selvemmin 20-luvun aamusarastuksissa, hetkiss� jolloin aurinko nousee ja silmiin sattuu. �bermodernit soundit ovat puhdasta y�t�, kun taas melodiset vokaalit suorastaan yll�tt�v�t syvyydell��n, melodisuudellaan sek� vahvuudellaan. N�m� ovat ��ni� y�ss�, ja he jotka vieh�ttyv�t p�ivitetyst�/uudelleensyntyneest� technosta, osaavat taatusti oikeat askeleet.

Mika Roth

---

Nimimerkki N�kym�t�n: Mieleen tuut
Recovery Records

Nimimerkki N�kym�t�n on rantakaupungista l�ht�isin oleva ja jo vuosia sitten tamperelaistunut lauluntekij� ja laulaja. Kuuleman mukaan NN on jo pitk��n tehnyt musiikkia erilaisissa yhteyksiss�. H�n on kirjoittanut biisej� itselleen, toisille ja b�ndilleen, tehnyt mainosmusiikkia ja sen sellaista, mutta omaa levy� ei ole tullut tehty�. N�ht�v�sti tilanne on nyt muuttumassa, sill� Mieleen tuut on jo kolmas sinkku.

Mieleen tuut on sarja tuokioita, mielikuvamaisia ajatuksia ja hetki�, jolloin olisi ehk� pit�nyt valita toisin. Kertoja kaipaa selv�sti jotakuta, joka on jo j��nyt taakse, mutta joka silti nousee tavan takaa mieleen. Kappale on miellytt�v�n rullaava folkpoppis, kulmistaan sopivan py�re� ja tunnelmiltaan laajakuvamainen, mutta siin� on my�s pieni ter� pinnan alla. Sen voi joko kuulla, tai sitten antaa olla, mutta bobdylanmaisesti pienet siemenet istutetaan kuulijan ajatuksiin. Kaunis pieni kappale, joka aivan kuin liitelee l�pi mittansa ja nostattaa omaan mieleen monia, monia kuvia.

Mika Roth

---

Riitu: Sin�

Riitu on Limingasta kotoisin oleva laulaja/lauluntekij�, joka luo suuresti soivaa pop-musiikkia. Sin�-sinkku ilmestyi itse asiassa jo viime vuoden puolella nimell� You, mutta nyt on koittanut biisin suomenkielisen version aika. Kappale on saatesanojen mukaan ensimm�inen Riitun koskaan tekem�, mik� tietysti nostaa panoksia aina. Sin� on puhdas rakkaudenylistys omalla armaalle, jota ilman kertoja olisi niin kovin paljon v�hemm�n.

Sin� on helppo leimata mahtiballadiksi, mutta eteeriseksi sovitetun kappaleen sis�iset rakenteet kest�v�t vaivatta j�nnitteet ja l�hes nelj�n ja puolen minuutin mitan. Riitu laulaa korkealta vaan ei kovaa, sill� n�it� sanoja ei kuulu huutaa, vaan laulaa mit� kauniimmin. Jotain kappaleen sis�isist� avaruuksista kertonee my�s sekin, ett� huomasin miettiv�ni Nana Mouskouria. Ei v�ltt�m�tt� suoraan laulullisena vaan ennemminkin tyylillisen� verrokkina. En l�ht�kohtaisesti l�mpene balladeille, mutta tunnistan kyll� suoraan syd�mest� kumpuavan musiikin ja onhan t�m� osapuilleen t�ydellinen numero esimerkiksi h��kappaleeksi.

Mika Roth

---

Satu Lii: Laulua ikkunalaudalla

Helsinkil�inen laulaja/lauluntekij� Satu Lii julkaisi vuoden 2019 loppupuolella Maailman laidalla -debyyttialbumin. Nyt tuolle mainiolle folkpop-kiekolle luvataan jatkoa, viel�p� t�m�n vuoden puolella ja tulevasta vihjeit� tarjoilee uusi sinkkubiisi Laulua ikkunalaudalla. T�m� ikkuna aukenee suoraan kohti ranskalaista laulelmaperinnett�, vaan mit� l�ytyy patongin v�list�?

Saatesanoissa varotaan k�ytt�m�st� sanaa �chanson�, mutta se t�st� pienoisesta laulusta vain tulee mieleen. Biisi soi alkupuolella hiljaa, huojuen hetkitt�in l�hell� hiljaisuuden reunaa, kunnes reilun puolentoista minuutin kohdalla p��osin akustinen yhtye liittyy mukaan koko voimallaan. Ja silti kappale soi hiljaa, aroin askelin � ja juuri t�ss� muodossa kaikki tuntuu t�ydelliselt�. T�m� on kappale toivosta, uskosta parempaan huomiseen ja sen suomiin mahdollisuuksiin, eik� t�llaisia biisej� ole n�in� p�ivin� ainakaan liikaa. Upea numero, joka taitaa tosin toimia paremmin pitk�soiton ymp�rist�ss�.

Mika Roth

---

Split Iris: Fog
Mator Entertainment

Split Iris saattaa tuoda nimell��n mieleen Andalusialaisen koiran, mutta musiikki on puhtaasti t�lt� vuosituhannelta. Raumalainen orkesteri n�et takoo modernin tyly�, mutta samaan aikaan taipuisaa metallia. Saatesanoissa mainitaan metalcore, mutta ainakin Fogin perusteella raumalainen metallikeitto on huomattavasti monimutkaisempaa.

Fog on ensinn�kin yli seitsem�n ja puolen minuutin mittainen teos, jossa on selv�sti toisistaan erottuvia vaiheita, elementtej� ja jaksoja. Keskikohdilla koetaan pitk� myllytysvaihe, jonka perusteella orkesteri kolahtaa hetkellisesti jopa ��rimetallin ��rimm�iseen laitaan. Progehtavat kuviot ja deathin kanssa puuhailu ovat my�s onnistuneita retki�, enk� voi kuin nostaa hattua n�in mielipuolisen, kunnianhimoisen ja ennakkoluulottoman metallihirvi�n edess�. Eik� melodisuuskaan ole n�iss� kinkereiss� kirosana, vaan biisi saa kehitty� minne milloinkin. N�in r�nsyilev� ja ns. s��nt�j� rikkova pauke on taatusti monelle liikaa, mutta jos metallin ulottuvuudet tuntuvat ahtailta, kannattaa tutustua raumalaisten keitt�m��n myrkkykulhoon.

Mika Roth

---

The Valkyrians: The Monster
Stupido Records

Ska-rocksteady-reggae-yhtye The Valkyrians ei ole julkaissut pitk�soittoa sitten vuoden 2015 Rock My Soulin, mutta nyt onnettomaan tilanteeseen on tulossa kaivattu muutos. My�hemmin t�n� vuonna ilmestyv� Monsterpiece-albumi on omistettu yhtyeen edesmenneelle kitaristille, Gladiatorille, ja se tulee jatkamaan tutun letkeiss� tunnelmissa. Ottakaa siis aurinkolasit ja rasvat esiin, on aika nauttia Jamaikan korventavasta auringosta.

The Monster on reilun kolmen minuutin mittainen instrumentaaliveivaus, jolla ei kuulla varsinaisia vokaaleja, mutta enemm�n ja v�hemm�n k�siteltyj� puhesampleja sitten senkin edest�. Yhtye groovaa, v��nt�� ja kiert�� kuin pistoksissa, enk� voi kyllin ylist�� b�ndin kyky� notkeuttaa jopa kankeimmatkin polvet. Biisi� voisi kuvata elokuvamaiseksi, sill� siivu sopisi t�ydellisesti jonkin trailerimontaasin taustaksi. Tied�tteh�n, sellaisen vanhoja Universalin hirvi�it� vilisev�n � tai ehk� jopa Hammerin filmikavalkadin modernimmista herkuista luotuun monsterikavalkadiin. Viidett� pitk�soittoa innolla odotellessa.

Mika Roth

---

XELI: Nevskill�

Vajaa puoli vuotta sitten ihastelin XELIn eteerist� poppia, jonka hauras mosaiikkimaisuus sai todella keskittym��n itse biisiin. XELIn kolmas sinkku jatkaa samoilla linjoilla edelt�j�ns� kanssa, harvojen ja valittujen palasten muodostaessa hiljalleen t�ydentyv�n kuvan. Kertoja kulkee Pietarin p��kadulla. Onko h�n siell� oikeasti, vai onko kaikki unta? Kysymys, kuten vastauskin, ei liene oleellinen, oleellista on tilanteen tuntu, tunnelma, pinnan alla aistittavat j�nnitteet, sek� taustalla k�yv�t myllerrykset.

Nevskill� on elektronisesti luotu, l�heisyyden l�mm�ll� siunattu ja i�tt�myydell� sinet�ity kappale. Kertoja kulkee periaatteessa ei mist��n ei mihink��n, mutta askelten hypnoottinen poljento kiert�� silti keh��ns�. Kitarasoolo yll�tt�� puoliv�liss�, aivan kuin tarinaan liittyisi hetkiseksi toinen kertoja, joka k��nt�� huomion hetkellisesti pys�htyneen ajan kauneuteen. Nevskill� on sinkuksi hidas ja syv�tunnelmainen, mutta se onnistuu kiistatta luomaan ymp�rilleen taianomaisen tunnelman, mik� lienee ollut p��asiallinen tarkoitus.

Mika Roth