Pienet - Kes�kuu 2021

Fram: Something Keeps Me From Sending That Text To You

Fram on helsinkil�inen 7�10 hengen taidekollektiivi, jonka debyyttijulkaisu on kuuleman mukaan yli vuoden mittaisen kokeilu- ja testailuvaiheen tulos. Saatesanoissa todetaan, kuinka lopputulema muistuttaa Radioheadia coveroimassa D�Angelo n kappaleita, Massive Attackin ruuvaillessa remixej� kohdilleen. Melkoista nimitulitusta, joten rima kohoaa v�litt�m�sti katon tuntumaan � vaan kuinka k�y ylitt�misen kanssa?

EP:n viisi raitaa muodostavat kiistatta reilun vartin mittaisen ��niusvavy�hykkeen, joka pit�� reunansa asianmukaisen vaikeasti hahmotettavissa. Tiukinta groovemutteria tarjoaa keskelt� l�ytyv� Blow, jonka pomppaileva basso ujuttaa mojoa syvemm�lle takataskuun. Elektronisemmista pilvist�, jostain sielt� trip hopin ja dream popin v�lilt� kitkaa hakee puolestaan Mn, kun taas retrompaa soul/r�n�b/pop -vaihdetta silm�� humauttaa Endless (Hi And Welcome to Being Tired).

Fram tuntuu hakevan yh� ominta soundiaan, vai onko tuo kiivas etsint� juuri se juttu, joka m��ritt�� koko projektia? Niin tai n�in, ensimm�iset tulokset ovat lupaavia, jos nyt saatesanojen lupauksista olisi voinut rakentaa enemm�nkin. T�m�h�n oli kuitenkin vasta alku, jonka soisi saavan r�nsyilev�� jatkoa, vaikka rima ei viel� t�ysin ylittynytk��n.

Mika Roth

---

Henrik Heselius: Inlindad / Cirklar
Nouxio Recordings

Henrik Heselius on helsinkil�inen n�yttelij�, esiintyv� taiteilija ja muusikko, jonka kaksi ensimm�ist� soolokappaletta l�htev�t rohkeasti omille teilleen. Heselius luo n�ill� raidoilla mielleyhtymi� amerikkalaiseen singer-songwriter -musiikkiin, vaikka miehen ilmaisussa on my�s roimasti pohjoista vetovoimaa.

Kyse ei ole kuitenkaan mist��n halvasta nordic noir -aallolla keikkumisesta, sill� Heselius osaa ladata v�h�eleiseen vokalisointiinsa hurjasti tunnetta ja painoa. On klisheist� sanoa, kuinka ��nekk�imm�t hetket voi l�yt�� hiljaisuuden vierelt�, mutta t�ss� tapauksessa tilanne on juurikin tuo. Etenkin Inlindad osaa hy�dynt�� nylonkielisen kitaran ja taustalle manattujen kohtalokkaiden mutta minimalististen ��nimaisemien kontrastia. Biisi on samaan aikaan iholla ja katoamassa horisontin tuolle puolen, mik� tekee tuokiosta maagisen tuntuisen.

Kovassa seurassa Cirklar j�� armotta soittamaan kakkosviulua, mutta moni antaisi n�in kovasta biisist� raajoja vaihdossa. Biisi on hieman b�ndim�isemm�n soundin ja rullaavan tunnelman m��ritt�m� neliminuuttinen, jonka tunnelma ei ole yht� tihe�, mutta toinen k�rki avaa tahollaan omia mahdollisuuksia. Olipahan melkoinen uran avaus, toivottavasti sinkku ei j�� ainokaiseksi.

Mika Roth

---

Ihmeauto: Sola
Alakulttuuritalo

Ihmeauto on elektronisen musiikin tiukemmalla ja rosoisemmalla puolella operoiva yhtye, joka sulkee EP-trilogiansa Sola-nimisell� levyll�. Viisi kappaletta, otsikon niminen intro ja hurja m��r� vierailevia vokalisteja. 23 minuuttia ja risat ristiriitaisia tuntoja, silmiin osuvia valons�teit� ja punaisen langan p�tki�, jotka johtavat kohti jotain kaikkea yhdist�v��.

Ihmeauto teki sen toisin sanoen uudestaan: tuottajaduo Ville Lindfors ja Tuukka Terho ovat luoneet mosaiikkimaisista paloista upean ��nifreskon, jonka kokonaisuuden ymm�rt�minen ottaa koville. Ja silti haluan ratkaista n�m� mysteerit, l�yt�� vastaukset ja vihjeet runomaisten lyriikoiden ja tylyjen rap-osuuksien takaa. Periaatteessa duon luomissa ��nimassoissa on samaa ahdistavaa tylyytt� kuin clipping.-trion mestarillisissa otteissa, mutta Ihmeauto pystyy luovimaan tiens� uniikeille reiteille.

Myrkyllisen parisuhteen j�lkimainingeissa Reset kaatuu niskaan kuin romahtavan moottoritien betonipylv�s, kun taas Kuun pime� puoli antaa trapin maalata ikkunat mustiksi. Lanterna leijuu trip hopin taivaissa keve�mmin ja Muistan, uneksin on tahollaan suorastaan kaunis ja viehke� balladinkaltainen, jossa ei ole hivent�k��n mustuutta mukana. T�st� kaikesta, ja muusta, Ihmeauto kokoaa EP:n, jolla jokainen osa tuntuu perustellulta. Se jos mik� on todellinen ihme.

Mika Roth

---

IITU: Whitney / Just niinku pit��

IITU eli Iida H�kk�nen on kokenut laulajatar, jolta l�ytyy vuosien kokemus eturivin artistien tukijana. Soolourallaan IITU esitt�� modernia poppia, indiet� ja r'n'b:t� sujuvasti yhdistelev�� musiikkia, jonka sielu on moninaisempi kuin mit� ensimm�isell� kuuntelulla uskoisikaan. Juuri musiikin maisteriksi valmistuva IITU avaa pelin tuplasinkulla, josta ei puutu suuria tunteita ja syv��kin syvempi� ��nimaisemia.

A-puoleksi ja ykk�ssy�t�ksi valittu Whitney on nostalginen tarina Whtiney Houstonin vaikutuksesta nuoreen laulajanalkuun sek� lapsuuden viattomuudesta. Hiusharja k�y mikrofonista, kun �will always love you� kiskotaan t�ysill� maisemaan, vaikka sanoista ei mit��n ymm�rr�k��n. Moderni pop-siivu osataan pit�� riitt�v�n pienen�, jotta isosti (vaan ei �veriksi) vedetyt vokaalit tuntuvat kuten pit��kin. B-puoleksi sijoitettu Just niinku pit�� tipauttaa vauhtia, valoisuutta ja ��nt�, mutta v�ltt�� balladinmuodossaan silti �itelyyden sudenkuopat. N�in� aikoina tekee sit� paitsi hyv�� mielelle ja syd�melle todeta toisinaan, ett� kyll� asiat ovat ihan oikeasti hyvin. Kunhan vain t�rke�t jutut osaa huomata edess��n.

Mika Roth

---

Lento: Vedenalaisia suhteita

Lento on biisinkirjoittaja Tero Tapion ja vokalisti Mia Suszkon yhteinen musiikillinen matka, joka on voittanut tuhansien kilometrien et�isyyden. Siin� miss� Tapio on pist�nyt palansa nauhalle Helsingiss�, on Suszko ��nitt�nyt osuutensa Lontoosta ja San Franciscosta k�sin. Duo kulkee EP:n kahdella raidalla orgaanisen ja svengaavankin poprockin vehmaassa laaksossa, tehden kunniaa menneille suuruuksille.

Etenkin Sudenkorento piiskaa hitusen jazzahtavankin svengins� sellaiseen vauhtiin, ett� biisi tempaa satunnaisen kuulijan kuin huomaamatta kainaloonsa. Saatesanoissa mainitaan Sami ja Maarit Hurmerinta, eik� miss��n nimess� suotta. Sen sijaan siltaa J. J. Calen suuntaan en havainnut t�ss� modernin poprockin valiossa. Persoonallisemmin pohtiva Josafatin laaksossa on hitaampi, keinuvampi ja korkeammissa sf��reiss� viihtyv� tarina, jossa ep�varmuus ja l�heisyyden pelko sekoittuvat kaipaukseen. Pieneksi puristettu sovitus pelaa j�lleen duon pussiin ja ehk�p� kotoinen pienuus ja l�mp� ovatkin ne asiat, joita kannattaisi kehitt�� eteenp�in. Syksyksi luvataan kahta seuraavaa biisi�, joten t�m� ei ole mik��n pikainen ohilento.

Mika Roth

---

Mountain of Smoke: Gods of Biomechanics V1.5
Seeing Red Records

Mountain of Smoke on Teksasin Dallasista kotoisin oleva orkesteri, joka saavutti mukavasti huomiota vuonna 2018, kun Gods of Biomechnanics -pitk�soitto ilmestyi. Seos koostui sludge metalista ja Blade Runnerista innoittuneista teksteist�, eli tarjolla jotain hieman uutta. Viime vuoden lopulla ryhm� coveroi mm. Duran Durania Replicated EP-levyll� ja nyt on palattu takaisin Blade Runnerin pariin.

Mountain of Smoke takoo post-metalin, post-hardcoren ja sludgen paikkeilla edelleen, kun kuudella eri biisill� esitell��n eri hahmoja tuosta ikonisesta elokuvasta. LA Eyeworksin silm�paja vet�� kisassa mielest�ni pisimm�n korren, kun vajaaseen viiteen minuuttiin pusketaan p�rin��, pauketta ja hiukan eeppisi�kin vaikutteita. Doomahtavampaa vaihdetta sovitellaan silm��n Wise Owl -raidalla, kun taas Cpt Bryant on tylymp�� tykityst� � mik� on biisin aiheen huomioon ottaen v�hint��nkin osuvaa.

N�in vahvasti yhden elokuvan vetovoimaan nojaava kokonaisuus on hankala arvioitava, sill� kuinka musiikki toimisi ilman em. leffaa? Kysymys on hankala, mutta mielest�ni Mountain of Smoke on sarallaan vahva tekij� ja osaaja, joka vain tekee juttujaan omalla tavallaan.

Mika Roth

---

Noora Kataja Trio: Avaruuksiin
Secret Entertainment

Noora Kataja Trio on ahkera sinkkujen julkaisija ja t�m�n uuden EP-levyn kaikki kolme raitaakin on ehditty t�t� kirjoitettaessa jo julkaisemaan my�s sinkkuina. Eik� siin� mit��n, sill� jokainen kolmesta biisist� seisoo vaivatta jaloillaan. Tyylillisesti kolmikko jatkaa kevyesti jazzahtavan ja �isen popin parissa, ja mainitaan saatesanoissa my�s sana �soul�, eik� suinkaan turhaan.

K�rkibiisi Avaruuksiin kimpoaa oitis korkeimmalle radalle ja biisill� vieraileva saksofonisti Jonas Rintala tuo muassaan vahvan taian. Ehk� jo huomenna on sisaruksiaan raukeampi ja l�mpim�mpi numero, jolla Noora Katajan koskettimet ja niin ik��n vierailevan Joni Tialan herk�sti soittama s�hk�kitara l�yt�v�t toisistaan parin. Melankolisempi ja hitaammin helmojaan laahaava ankkuriraita Unessa onkin sitten toisenlainen kappale. J�lleen kerran Katajan tarkka sanoituskyn� l�yt�� kohteensa �isist� hetkist�, kun ajatukset karkaavat jonnekin toisaalle. Kolme sinkkua rakentavat yhdess� vahvan EP:n, jonka olemassaolo on t�ysin perusteltu. Biisitrio onkin tie moniin uusiin avaruuksiin.

Mika Roth

---

Pentti Punkin Syntym�p�iv�t: Pentti Punkin punttipenkki / Uistimista parhain

Pentti Punkin Syntym�p�iv�t on kolmen oululaisen is�n muodostama yhtye, jonka musiikkia voi kutsua lastenmusiikiksi. Osuvampaa tosin olisi siteerata debyyttisinkun antia hauskaksi poprockiksi, jossa portteja ei suljeta vanhemmilta tai ulkoisilta vaikutteilta. Saatekirjeess� viskotaan ilmoille rohkeasti jopa jazz- ja irkkuvaikutteet, mutta samalla logiikalla my�s proge ja folk tulisi mainita.

Lastenmusiikkiin kuuluvat olennaisena osana hauskat lyriikat, joissa rumia sanoja ei sanota niin kuin ne ovat. T�ll� er�� merkantilismi nostaa kuitenkin yll�tt�en p��t��n. Uistimista parhain on er��n tunnetun viehemerkin mainosbiisi, mutta oikeasti t�m� on j�m�kk� boogierocksiivu. Perusjuttujen sekaan viskataan ska-v�liosa ja hana auki, niin johan on hauskaa. Pentti Punkin punttipenkki on biisirakennelmana kunnianhimoisempi ja t�ss� �Jethro Tull kohtaa laskuhumalaisen Ismo Alangon� -viritelm�ss� on jotain kutkuttavan riemukasta. H�mylastenmusaa, jossa sihti karkaa latvustosta taivaisiin saakka. Eip� ihme, ett� orkka valittiin Lastenmusiikki ry:n toimesta vuoden tulokkaaksi viime vuonna.

Mika Roth

---

Progeny of Sun: Dark Wanderer
Inverse Records

Helsinki-Sein�joki-akselilta operoiva Progeny of Sun oli pariin otteeseen esill� Desibeli.netiss� pari vuotta sitten, kun yhtyeen itsens� mukaan nimetty EP kartoitti death metalin mahdollisuuksia. Jo valmiiksi tummas�vyinen metalli on tummunut monta astetta uudella kiekolla, kun ��rimetallin mustuus ja entist�kin tinkim�tt�m�mm�t linjaukset antavat osviittaa tulevasta.

Kiekon kolmesta siivusta avausraita Eclipse valittiin videosinkkubiisiksi, mutta omaan metallihermoon osuu tukevammin kiekon keskimm�inen veto. Defiled n�et uuttaa floridalaista d��ttist�, mutta jossain vaiheessa prosessia pannuun on lipsahtanut my�s eeppisemp�� ainesta. Lopputulema on raakaa voimaa tihkuva plus viisiminuuttinen, joka kaulitsee takuulla turhat ilmat pois keuhkojen perukoilta. Huomionarvoinen on my�s edistyminen sovittamisen jalon taidon parissa.

Progeny of Sun on jalostanut tyyli��n ja Dark Wanderer EP on kiistatta avaus uuteen suuntaan. Materiaalia on niukemmin, mutta samalla laatutaso on kohonnut, joten ehk�p� seuraavaksi olisi kunnon pitk�soiton aika. Hartioita moiseen tuntuisi l�ytyv�n leikiten.

Mika Roth

---

Small Peaces: Dark Winter Gone

Kokeellisen poprockin myrskyisill� aalloilla seilaava Small Peaces julkaisi pari vuotta sitten todella lupaavan Dark Winter -sinkkunsa, jolle luvattiin jatkoa EP-levyst� kes�ksi. Kyseess� ei kuitenkaan n�emm� ollut kes� 2019 vaan kes� 2021. Hyv�� kelpaa kuitenkin odottaa ja nyt em. barokkipopin ja dreampoppailun valioyksil� on saanut tuekseen kaksi muuta raitaa.

Yellow Drones nousee nopeasti roottoreilleen ja leijuu vaivatta ilmavan poprockin kenttien yll�. Auringonpaisteista b�ndisoittoa, ripaus akustista soundia ja reippaammin elektronista tukea, kun mitta asettuu sinkkumaiseen kolmeen ja puoleen minuuttiin. T�rkeint� on kuitenkin melodian ote, jonka ansiosta biisi on helposti muistettava ja sit� kautta mukana hyr�ilt�v�. Dreaming of Master on puolestaan l�hes seitsem�n minuutin mitassaan aivan toisenlainen kokemus, joka on jonkinlainen kompromissi pitk�n balladin ja aavistuksen verran progehtavien tunnelmointien v�lilt�. Liev�sti melankolinen fiilis tuntuu joka sekunnissa, mutta ei kuitenkaan paina fiiliksi� mattoon, etenkin kun j�lkimm�isell� puoliskolla siivun annetaan kasvaa isommaksi.

EP on kuin kolmen kuvan sarja. Jokainen otos antaa jatkomahdollisuuksia, mutta t�rkeimp�n� pid�n eri kappaleita yhteen sitovaa soundia. Synat ja b�ndisoittimet, rytmi ja muut palaset, vokaalit ja pitk�t sanattomat vaiheet. T�ss� on paljon vaalittavaa ja kehitett�v��, sanoisin.

Mika Roth

---

Tampo: Keumgang / Tampomambo
We Jazz Records / Helmi Levyt

Tampo oli edellisen kerran esill� Desibeli.netin sivuilla vuoden 2010 alussa, kun b�ndin livekunto her�tti monenlaisia ajatuksia. Sittemmin instrumentaalifolkiksikin kutsuttu musiikki on kehittynyt, kasvanut, muuntunut ja 20-luvun alussa karttuneet taidot kest�v�t jo jazzinkin kanssa flirttailun. Yhtye luottaa edelleen sanattomaan kerrontaan, mutta kokoonpano on kasvanut sekstetiksi, kun n�ht�v�sti t�t� nyky� Helsingin seudulla vaikuttava yhtye tekee omaa juttuaan.

Ja se juttu on todella oma, sill� enp� muista kuulleeni aiemmin mit��n aivan Tampomambon kaltaista. N�in kummaa musiikkia voisi tulla vastaan vaikkapa Jim Jarmuschin elokuvissa tai syvemm�ll� indiepuolella, jossa vapaus on markkinavoimia t�rke�mp��. Biisi tempaa mukaansa ja vaikka en tajua mambosta tuon taivaallista, korvani � ja jalkani � pit�v�t t�st�. Keumgangissa on niin ik��n vahvaa elokuvamaisuutta, aivan kuin seikkailisimme jossain 60-luvun agenttileffassa. Torvet t�r�htelev�t, kurttua veivataan ja perkussiot ovat riemullisen runsaita. Loistavaa bilemusiikkia etel�amerikkalaisella, karibialaisella, balkanilaisella ja hiukan angloafroamerikkalaisellakin tatsilla. Groove!

Mika Roth

---

Teini-P��: N�in sen unessa / Kissat ja koirat
Stupido Records

Kyll� ennen kaikki oli vaan paremmin. Teinipoppikin oli jotenkin niin t�ynn� toiveita, haaveita ja melodisuutta. Mutta hei, ainahan meill� on Teini-P��, jonka tuleva debyyttialbumi on t�ynn�ns� unelmoivia pop-hittej�. Onko Teini-P��n uusi tuplasinkku siis parhainta indie-poppia vuosimallia 2021, kuten saatesanoissa luvataan?

Avausiskuksi valittu N�in sen unessa on kiistatta t�ydellisyytt� hipova kitarapoprokkis, jonka kertos�e tarttuu kuin uistin poskeen. Soundissa on sopivasti autotallin rosoa, mutta silti kaikki on leivottu vahvan melodisuuden sis��n niin, ett� biisi� hoilaa huomaamatta mukana. Reilu kaksi ja puoli minuuttia, eik� enemp�� tarvita. B-puoleksi sijoitettu Kissat ja koirat on sit� vastoin demoksi j�tetty biisiraakile, joka ei ehdi minuutissa edes kunnolla k�ynnistym��n. Lupaava kehys ja aihio, ei mit��n sen kummempaa.

Yksi napakymppi, yksi suutari ja yksi eritt�in mielenkiintoinen yhtye, jonka Maailma kyll� odottaa -debyyttialbumi kannattaa ottaa syksyll� haltuun. Voi kunpa kes� menisi jo nopeasti ohitse�

Mika Roth

---

The Hardlickers: Hard Liquor & Rock N Roll

Hyvink��l�inen The Hardlickers t�r�ytti viime vuoden lopulla tiskiin H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S sinkun, jolla ryhm�n kolmen soinnut jyt�rock puski tielt��n tukit ja lohkareet. Nyt on koittanut isomman kierroksen aika ja em. sinkku ei ole edes mahtunut mukaan t�lle viiden biisin mittaiselle EP-levylle.

Hurriganesin ja muiden pioneerien jalanj�ljiss� tarpovat herrat onnistuvat alittamaan kolmen minuutin rajan kolmesti ja mainio I Love Livin� in the Waterworld likistyy per�ti alle kahteen minuuttiin. Nostaisin silti rohkeammin eteen Livin� In Sinin puolittain punkiksi taittuvan vuoristoratakyydin, jonka na-na-naat napsuvat kohdilleen. Sinkkubiisi Sombrero Girl kohottaa stetsonia amerikkalaisen rockin suuntaan ja Hard Liquor and Rock N Roll k�y ohjelmajulistuksesta kenelle tahansa, joka on n�hnyt kostean rokki-illan loppuun saakka.

The Hardlickers on niit� yhtyeit�, joita voi moittia ja kehua t�sm�lleen samoista syist�. Tyylille ollaan uskollisia, tuttuja lohkareita py�ritell��n ja yll�tykset k�yt�nn�llisesti katsoen puuttuvat kokonaan � mutta toisaalta: kuulija tiet�� mit� saa, kun tilaa n�m� heput remuamaan stereoihinsa. EP:n kaksi ekaa iskua ovat napakymppej�, joten ei muuta kuin rock�n�roll!

Mika Roth

---

The Here Todays: Demo 2020

The Here Todays on Helsinki-Joensuu-akselilla operoiva shoegaze/dreampop-b�ndi, joka ehti ��nitt�� ensimm�isen kiekkonsa juuri ennen kuin pandemia pisti kaiken j�ihin reilu vuosi sitten. Demo 2020 on vain kahden biisin mittainen kurkistus yhtyeen alkuaikoihin, sek� samalla ensimm�inen osa my�hemmin t�n� vuonna julkaistavaksi suunnitellusta EP-levyst�.

Kahdesta kipaleesta j�lkimm�isen� kuultava Severed on kiihke�mpi, levottomampi ja raskaammilla siivill� lent�v� kitaravallitus. Kiirus on jopa sit� luokkaa, ett� itse j�in kaipaamaan edes hieman happea antavaa v�liosaa, koska nyt sin�ns� toimiva melodia ei p��se oikeuksiinsa. Ensimm�iseksi raidaksi valittu Miranda on muhkealla bassolinjalla varustettu herkku, jonka dreampopimpi muoto ja harkitumpi askellus vihjaavat jopa postpunkin mahdollisesta vaikutuksesta taustalla. Melodiaan leivottu koukku on ensiluokkainen, eiv�tk� edes kolhot soundit ja suttuinen tuotanto pysty peitt�m��n siivun potentiaalia.

Ideaa ja taitoa siis l�ytyy, eik� n�kemyksess�k��n ole valittamista, vaikka muoto hieman ennalta-arvattava onkin. Tulevaksi luvattua EP-levy� odotellessa.

Mika Roth

---

Wellu Rowaltz: Vanhenin salaa
Mark My Tunes

Jo pitk�n matkan musiikin saralla tehnyt Wellu Rowaltz oli pariin otteeseen esill� Desibeli.netiss� vuonna 2019, kun aiempaa pehme�mp�� suomenkielist� poprockia luonut artisti kartoitti uutta suuntaansa. Vuonna 2020 Rowaltzilta ilmestyi kaksi omaa biisi� lis�� ja nyt nuo nelj� siivua on koottu yhteen. Seuraksi on sujautettu viel� uusi nimibiisi Vanhenin salaa, sek� vuoden 2018 sinkkuraita Voi teit� kauniita.

Uudistunut Rowaltz on kiistatta l�yt�nyt tyylins� ja yhdess� n�m� kuusi kappaletta rakentavat kuvan paikkansa l�yt�neest� ja kenties hiukan rauhoittuneestakin miehest�. Teksteiss� avataankin sielun saloja rohkeasti ja Rowaltz vaikuttaa oivaltaneen el�m�n valoista ja varjoista useampiakin asioita. Ik��ntyminen on saattanut hioa osan rosoista pois, mutta sis�ist� voimaa se ei ole edelleenk��n valjastanut.

Musiikki on niin ik��n pehme�ll� tapaa pohtivaa ja nostan j�lleen kerran etualalle huiman vivahteikkaat sovitukset. Jokainen soitin on oikealla paikallaan ja kun soitinpalettia harvoin k�ytet��n isommin, on se aina perusteltua. Viimeisen� kuultava nimibiisi on kuin piste iin p��lle ja nauha, jolla kaikki tunteet solmitaan kauniin elein yhteen. Positiivista vanhenemista.

Mika Roth