Dino Mansik – rakkauspoppia valoilla ja varjoilla
15.11.2021
Pehmoisen lämmintä synadreampoppista luovan Dino Mansikin julkaisuhistoria ulottuu ainakin vuoteen 2009. Desibeli.netin kysymyksiin vastailleen Mikko M. Koskisen mukaan bändin asiat muuttuivat kuitenkin toden teolla vasta syyskuussa 2017. Tuolloin ensimmäinen ns. uuden ajan sinkku ilmestyi ja yhteistyö duon toisen puoliskon, Johanna Koskimon, kanssa pääsi kunnolla käyntiin. Sitä edeltäneet vuodet olivat lähinnä voimakasta kytemistä pään sisällä ja muilta ryhmiltä sekä proggiksilta yli jääneitä kappaleita tuli laitettua sivuun tulevaisuuden varalta.
- Vuodet pitivät sisällään mm. media-alan opinnot sekä The Friend ja Yournalist -yhtyeiden julkaisuja ja keikkoja. Johannaan tutustuin (Dino Mansikin vuonna 2009 julkaistun) <3 levyn julkaisun aikoihin mutta vasta 2016 aloimme tekemään Dinoa yhdessä ja vihdoin kyteminen loppui.
Uusi sinkkusarjanne starttasi siis vuonna 2017. Oliko julkaisunauhan päässä siintänyt albumi kaiken aikaa tähtäimessä, vai muuttuiko se mahdollisuudeksi ketjun pitkittyessä?
- Ajatus oli alun alkaenkin, että levyä kohti mennään mutta ei kiireellä. Levyn tekeminen on iso urakka ja tuntui hyvältä idealta tiputella biisejä pikku hiljaa maailmaan. Levyn tekeminenkään ei tuntunut niin valtavalta kiveltä sydämellä, kun sai matskua ulos vähän väliä.
Lopulta koitti sitten Et koskaan oo yksin -albumin aika, ja vieläpä tupla-albumin. Kuinka siitä noin iso tuli ja olisiko mahdollisuuksia ollut suurempaankin satsiin?
- Jossain vaiheessa havahduin siihen, että kappaleitahan on jo julkaistu sinkkuina aika hyvä kasa. Halusin, että levylle tulisi myös muitakin biisejä kuin jo julkaistut singlet. Biisejä oli syntynyt runsaasti, joten oli varaa mistä valita. Biisiholviin jäikin vielä paljon materiaalia, joista osa näkee ehkä päivänvalon seuraavalla levyllä. En kelannut, että biisejä tulisi olla enempää mitä levyllä nyt on - 18 raitaa riittää. Oli tyydyttävää olla tilanteessa, jossa saattoi pohtia jättäisikö joitain kappaleita pois levyltä mutta lopulta tulin siihen tulokseen, että kokonaisuus vaati juuri nämä raidat.
Nyt hypätään vähän aiheen viereen, mutta Lordihan on julkaisemassa myöhemmin tänä vuonna peräti seitsemän uuden pitkäsoiton paketin. Mitä luulet: voiko kukaan pitää laatustandardit riittävän korkeina noin huimassa määrässä?
- Lordin hanke on mielenkiintoinen ja ihailen sen kunnianhimoa. Onhan tuo nyt aivan hurja määrä materiaalia ja vaatii hyvät resurssit tehdä moinen projekti valmiiksi. Ei voi muuta sanoa kuin hattua nostaa. Uskon, että laatustandardit ovat tekijällään korkealla. Ajattelisin kuuntelijana, että laadun mahdollinen epätasopainokin saattaisi sopia tuon kokonaisuuden taustalla olevaan tarinaan.
Uuden levynne nimi on Et koskaan oo yksin ja mielestäni sen kantava teema on rakkaus, mutta levyhän on jaettu kahteen osaan: valoisampaan ja varjoisampaan. Voitko hieman taustoittaa ratkaisua ja sen kaikkia merkityksiä?
- Rakkaus on ihanaa ja joskus se sattuu, mutta kivustakin jää käteen tärkeitä kokemuksia. Kokemusten perässähän täällä ollaan. Parhaimmassa tapauksessa levykin on kuulijalleen kokemus ja herättää ajatuksia. Rakkaus, sen kehittyminen ja siitä luopuminen ovat tosiaan levyllä toistuvia teemoja. Toisin sanoen, että levyllä käsitellään rakkauden valoisia sekä varjoisia puolia.
Tupla-albumin muoto oli kätevää myös kappalejärjestyksen ja rytmittämisen kannalta, kun mukana oli menevämpää ja rauhallisempaa materiaalia. Näin valmisteluvaiheessa havaitut virtausongelmatkin katosivat.
- Päätöksenä oli laittaa menevämmät kappaleet omalle puolelleen ja rauhallisemmat omalleen. Rauhallisemmat kappaleet ovat sävyltään tummempia, melankolisempia. Jako ei ole ehkä aivan näin yksioikoinen mutta mielestäni kokonaisuus toimii nyt hyvin.
Musiikkinne on kiehtova sekoitus synadreampopista. Mielestäni ytimenne lepää melodioissa ja vokaaleissa, mutta kuinka itse koette musiikkinne muodot ja mahdollisen genrenimittelyn?
- Dino Mansikin juuret on instrumentaalimusassa ja jossain vaiheessa ajattelin levylle tulevan enemmän instrumentaaliraitoja. Nyt sitä virkaa ajaa levyn avausraita Pragma, Ludus sekä pari lyhyempää välikettä. Laulukielen vaihtaminen suomeksi ja sitä kautta syntynyt innostuminen laululyriikasta on varmasti iso syy tähän.
Aiemmin musiikillinen linjakkuus oli Mikon mukaan tärkeämpää, mutta nyttemmin moiset aatokset tuntuvat lähinnä rajoitteilta. Biisit saavatkin kuulostaa erilaisilta, mikä myös allekirjoittaneen mielestä tuo eloa musiikkiin.
- Toivon, että myös tulevaisuudessa omassa tekemisessä riittää kiinnostusta ja rohkeutta kurotella uusiin suuntiin ja sitä kautta laajentaa palettia. Tahdon antaa biisin ja tilanteen viedä ja miettiä vähemmän.
Olette siis nykyään duo, joten kuinka materiaalin luominen onnistuu, kun välimatkaakin on ymmärtääkseni jonkin verran? Vai onko korona-ajan eristäytyneisyys ja nettipalaveeraus palvellut tarkoituksianne?
- Ollaan kokeiltu Johannan kanssa monenlaisia työtapoja näiden vuosien varrella, mutta nykyään pääosin hommat menevät niin, että lähetän tekemäni biisin Johannalle. Hän ottaa biisin haltuun, demottelee sen omassa himassaan ja tulee sitten laulamaan studiolle kun on useampi veisu könttänä laulettavana. Muutama kappale syntyi treeneissä keikkakokoonpanossa soittavan Jonni Kilpiän (rummut) ja Anders Vuorimaan (basso) kanssa. Sanoisin, että korona ei ole vaikuttanut levyn tekoon kovin paljon, korkeintaan se ehkä passivoitti miksaamisprosessia hetkeksi. Viimeinen levylle sävelletty kappale, levyn päätösraita, Oon varmaan hullu, valmistui itseasiassa juuri ennen koronaa.
Levyn neljä ensimmäistä singleä julkaisi Helsinkiläinen M.dulor -levy-yhtiö, minkä jälkeen Dino Mansik päätyi julkaisemaan materiaalia oman firman kautta. Muuttuneessa maailmassa omat voimat riittivät ja Drink Tonight Records oli nopein tapa saada levy valmiiksi ja ulos. Miten musiikki on ottanut tulta verkon puolella?
- On ollut hyvin mielenkiintoista kuulla palautetta. Levy on ollut tekeillä sen verran kauan, ettei biiseissä ole minulle enää uutuuden viehätystä vaan materiaalia pystyy katsomaan itsekin jo hieman ulkopuolelta. Olen tullut siihen tulokseen, että se on hyvä levy. Tiedostan myös hyvin, että Dino Mansik pyörii hieman välimaastossa. Soundi on aika pop mutta biisit eivät ole ihan sitä. Ollaan ehkä indieväelle hieman liian poppia ja poppareille liian arttia. Se asettaa haasteita mutta sellaista tuli tällä kertaa.
Eikä kaikki ole välttämättä silkkaa digiä, sillä fyysistä julkaisua on pohdittu ensi vuodeksi. Kappaleiden nimet ovat toisinaan melko kutkuttavia, kaikesta suoruudestaan huolimatta. Kuinka tarkkaan mietitte otsikoita ja voiko niissä joskus sanoa liikaakin - tai pitääkö moiseen jopa pyrkiä?
- Olen paikoin aika pohdiskeleva luonne ja valehtelisin jos sanoisin, että otsikoita ei olisi yhtään mietitty. Jossain vaiheessa tajuttiin, että on Dino Mansikin juttu on pitkät biisin nimet. Siitä on kyllä hieman levyllä lipsuttu. Hyvä nimi on sellainen, joka herättää kiinnostuksen tai ajatuksen.
Kuinka pitkään albumia työstettiin ja missä kaikkialla sitä on työstetty?
Levyn avausraita Pragma, Ludus sekä Ellidaey Ava ovat albumin vanhimmat sävellykset, ne ovat reilun kymmenen vuoden takaa. Jälkimmäiseen Johanna teki levylle suomenkieliset sanat. Pragmassa on itseasiassa mukana muutama raita ensimmäisestä demoäänityksestä vuodelta 2008. Toden teolla levyn teko alkoi kuitenkin vuonna 2017 kun ensimmäinen single ilmestyi. Levy on äänitetty ja miksattu kotistudiossani.
Levyä tehtiin siis pitkään, eikä Mikko löydä siitä jälkikäteen enää mitään muokattavaa ja hiottavaa. Kaikki on kuten pitääkin ja seuraavaksi suunnataan jo kohti tulevaa. Onko tämä siis päätepiste, vai alku uudelle ajalle.
- Kun katsoo julkaisutahtia tähän asti, niin tämä saattaa näyttää päätepisteeltä mutta mulla on vahva tunne siitä, että kyseessä on uusi alku. Uusia biisejä tulee ja visioita tulevaisuudesta mielessä. Visuaalisuus on iso osa tätä juttua, ehkä näemme vielä joskus jonkinlaisen Dino Mansik -musiikkielokuvan. Se ois siistiä. Toivon myös, että seuraavaa levy syntyisi nopeammin kuin tämä. Kun tämä levy syntyi hyvin omatoimisesti, niin ois kiva tehdä joskus sellainen juttu, johon pyydetään mukaan kaikki kaverit ja tutut.
Mitä Dino Mansikille tapahtuu seuraavaksi? Keikkoja, striimattuja keikkoja tai jotain muuta huomioitavaa?
- Seuraavaksi tältä levyltä irrotetaan sinkkuna vielä ainakin Mindfuck (EHEYDY). Myös Dinon -kansitaidenäyttely on tällä hetkellä esillä Bar Kukassa Turussa, jonka jälkeen se siirtyy jonnekin muualle.
Jos Dino Mansik olisi rakennus, niin minkälainen, missä ja keiden asuttama?
- Dino Mansik ois festariteltta, jossa eri ihmiset käyvät välillä nukkumassa ja lataamassa akkujaan.
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika.
- Kiitos kaikesta.
Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Pyry Kivi
