Sinkut - Maaliskuu 2022
Carlotta Valdes: Alussa
Eclipse Music
Carlotta Valdes on mainio yhtye, jonka esikoisalbumi ilmestyy toukokuussa. Olen t�t� kirjoittaessa ehtinyt kuuntelemaan jo koko pitk�soiton, jonka ensimm�iseksi sinkuksi valittu Alussa on tyylikk��n elegantti numero. Olisi mukavaa ja reilua, ett� instrumentaalista, maalailevaa progressiivista musiikkia soittava yhtye voisi nousta omillaan siiville, mutta luultavimmin b�ndi kiinnostaa monia aluksi vain siit� syyst�, ett� se on Emil L�hteenm�en johtama.
Siin� miss� herra soittaa koskettimia Stam1nassa tavallaan, on Carlotta Valdes kuitenkin jotain tyystin muuta, joten unohtakaa se Lemin metallipumppu t�ss� yhteydess�. Alussa on n�et eeppisen elokuvamainen ja kuitenkin raikkaan keve� raita, jolla voi aistia suuren rakkauden mm. keve�mm�n Rushin ja retroisen pelimusiikin suuntiin. P��lle viiden ja puolen minuutin mittainen sinkura lasketteleekin vastustamattomasti kiikker�lt� nuottitiheik�it�, tarttumatta kertaakaan mihink��n tarpeettomaan. Aivan k�sitt�m�tt�m�n vahva avaus, jolle on onneksi luvassa jatkoa enemm�nkin.
Mika Roth
Crucify The Faith: Fading Lines
Crucify The Faith oli viimeksi esill� Desibeli.netin sivuilla, kun loppuvuodesta 2019 ilmestynyt
As the World Ends sinkku ennusteli maailmanloppua. Sittemmin maailma sellaisena kuin sen tunsimme loppui kuin loppuikin, mutta �rh�kk�� metalcorea tuuttaava ryhm� on pit�nyt itsens� aktiivisena julkaisurintamalla. L�hes romukoppaan lent�nyt Fading Lines onkin jo viides sinkku sitten em. As the World Ends -vet�isyn. Nyt luvataan my�s debyyttialbumia kes�n korvalle, joten t�st�h�n se vasta alkaakin.
Fading Lines piirt�� todella korkeita ja kunnianhimoisia linjoja taivailleen. Metalcorea s�vytet��n moderneilla elementeill� ja vauhti on niin hurja, ett� kyydist� meinaa tippua � mutta ei sitten kuitenkaan. Crucify The Faith osaa n�et puristaa ja hellitt�� tasaisin v�liajoin, jotta homma ei taannu silkaksi m�yhennykseksi ilman syvemp�� juonta. ��nimaisema on todella t�ysi, vokaalit mellastavat edess� ja taustalla tapahtuu kaikkea, mutta niin vain ��net j�sentyv�t viimeist��n kolmannen kuuntelukerran kohdilla ja ter�vyys kuvaan l�ytyy.
Mika Roth
Emilia Elel�: J�lki
Luova Records
Siit� on kulunut melko tasan kolme vuotta, kun
Emilia Elel� oli viimeksi esill� Desibeli.netin sivuilla. Pienimuotoinen folk ei ole sen kummemmin kehittynyt t�ss� v�liss�, eli ��ness� ovat edelleen p��asiassa nainen & kitara. Jyv�skyl� on vaihtunut Helsingiksi ja taustalla soittaa s�hk�inen b�ndi, eli on se aika sent��n jotain j�lki� j�tt�nyt.
Ajan armottomien hampaiden j�tt�mist� j�ljist� kertoo my�s t�m� uusi sinkku, joka k�sittelee elinymp�rist�n muutoksia. Tietysti tekij� heijastaa biisiin omia kokemuksiaan, mutta J�lki on my�s helposti yleisemmin ymm�rrett�v� teksti. Miksi valitsemme muistaa jotkin asiat, kun taas toiset osuudet el�m�st� saattavat j��d� t�ysin unholaan? Kirjoitammeko aktiivisesti omaa historiaamme uusiksi ja jos niin miksi? N�it� kysymyksi� voi pohtia niin ett� nuudeliin sattuu, mutta se nyt ainakin on varmaa, ett� Emilia Elel�n uusi folkpoppis on herttaisen luonteinen. T�m� on kuulemma ensimm�inen uusista lauluista, joten jatkoa seurannee.
Mika Roth
El�mys: Ilmamassat
Rock on rajaton riemu, kuten yleisesti tiedet��n, mutta t�m� yhtye lupaa sen olevan my�s ajaton kokemus. Kanta-H�meest� kotoisin oleva
El�mys pit�� ajan rattaat liikkeess�, ja ne tuntuvat ainakin t�ll� sinkulla jauhavan 70-luvulta aina n�ihin p�iviin saakka. Debyyttilevy�kin ollaan julkaisemassa kes�n alussa, joten n�m� ovat monella tapaa mielenkiintoisia aikoja.
Rock siis soi ja jos sen kylkeen on lis�tt�v� joitain tarkentavia termej�, niin Ilmamassat soi positiivisen ja reippaamman kitaraprogerockin nosteessa. Melodisuus on vahvaa, mik� korostuu etenkin moni��nisiss� vokaaleissa. Trion napakka soitto saa my�s pohtimaan 80-luvun alun uutta aaltoa, jossa ter�v�t ja nokkelat soundikokeilut kertoivat uuden ajan saapumisesta. Mittaa sinkulle ei kerry kolmea minuuttiakaan, mutta silti biisi vaikuttaa (hyv�ll� tavalla) viisiminuuttiselta seikkailulta, jossa jokainen oleellinen palanen ehtii asettua kiirett� paikoilleen. Pinnat triolle my�s raikkaista soundeista, joita ei ole hinkattu puhki.
Mika Roth
Evita: L�ht�
Grand Vesuvio
Persoonallista musiikkiaan luova
Evita on popduo jonka muodostavat
Emilia M�enmaa ja
Vita Edvards. Helsingist� kotoisin oleva kaksikko julkaisee my�hemmin t�n� vuonna EP-levyn, jolle pit�isi tulla viisi raitaa. Niist� yksi lienee debyyttisinkku L�ht�, jota voi pit�� rohkeana siirtona. Harvassa ovat n�et kappaleet, joista tulee yht�aikaisesti mieleen vanhojen Hollywood-westernien ��niraidat, kotimainen popiskelm� ja sopivasti karsittu
Ultra Bra.
L�ht� on siis melkoinen startti matkalle ja vaikka edell� tuli sanottua paljon, niin kaiken on tarkoitus vain ylist�� duon ensimm�ist� saavutusta. Kaihon siniset s�vyt ja myyttisen Villin L�nnen vapaat preeriat voi aistia n�ist� orgaanisuutta korostavista soundeista, joissa herkin k�sin soitetut b�ndisoittimet ja pienenpienet vivahteet on rakennettu kuin taidokkain ��nimosaiikki. L�ht� kannattaakin kuunnella rauhalla, ajalla ja mielell��n riitt�v�n laadukkailla laitteilla, sill� nyt jokainen pianon nuotti, kellopelin helk�hdys ja taustalaulun ��nne on kohdillaan. Huima avaus uralle ja odotukset EP-levy� kohtaan kohosivat v�litt�m�sti kattoon.
Mika Roth
Future Ark: Gnu
Alakulttuuritalo
Future Ark on sama asia kuin
Tero Heikkinen, Helsingist� kotoisin oleva, mutta Sevillassa majaansa pit�v� s�velt�j�, tuottaja ja miksaaja. Sooloilun ohella h�n soittaa muissakin yhteyksiss�, mink� lis�ksi herra on s�velt�nyt musiikkia mainoksiin, lyhytelokuviin ja dokumentteihin. Future Arkin tyyli on elektronista minimalismia, joka on silti ��rimm�isen tanssittavaa ja mukaansa tempaavaa.
Op:l Bastardsin nime� ei suotta mainita saatetekstiss�.
Hiljalleen k�ynnistyv� ja viimeiset kymmenet sekunnit horisontin taakse haipumiseen k�ytt�v� raita on vain hieman p��lle nelj�n minuutin mittainen. Ollaankin jo aivan hilkulla, ett� noinkohan Minimoogin iloinen naksuttelu livahtaa liiankin nopeasti ohitse. Gnu askeltaa herkin jaloin ja liev�sti konsolipelim�inen soundipakki voi tuntua jopa vanhahtavalta, mutta biisi on selv�sti t�st� ajasta. Levottomuus on mielest�ni rakentavaa energisyytt� ja oudohkot, vinkuvat ��net valavat futuristisia kulisseja askarruttaville ��nivalleille. Onko otsikon Gnu antilooppi, k�ytt�j�rjestelm�, tai jotain muuta? Ken tiet��, mutta se ei liene nyt oleellista.
Mika Roth
Hilpe� Hauki: Parrakkaat miehet (feat. Mansesteri & Jenni)
KHY Suomen Musiikki
Hilpe� Hauki jakaa nimen ainakin mainion helsinkil�isen ravintolan sek� muutaman kes�isen fisun kanssa, mutta nyt on kyse kotimaisesta rap-projektista. T�ll� er�� mukaan on saatu tamperelaisia vahvistusjoukkoja, eli
Mansesteri sek�
Jenni & Juho -duon kauniimpi osapuoli. Yhdess� on rakenneltu pala palalta kasaan biisi, jossa ylistet��n partoja, parrakkaita henkil�it�, sek� heit� ihailevia ja kunnioittavia muita ihmisi�.
Hiuksia ei sen kummemmin ryhdyt� halkomaan, vaan perusjytke on suunnattu mit� selvimmin tanssilattioille. Basson pumppaus starttaa jo 20 sekunnin j�lkeen, eik� taonta sitten helpotakaan ennen loppua. S�keist�jen riveiss� huumorin kukka kukkii jokaisessa huokosessa, kun taas Jennin vet�m�t kertos�keet pelaavat melodiakulkunsa koukkuvoimalla. Parrat, turpaturkit, sudit ja harjat � kaikenlaista karvaa heiluu ilmassa, mutta biisin syd�mellinen hyv�ntuulisuus antaa paljon anteeksi, vaikka ys�rin jyt�jys�ri on aika l�hell�.
Mika Roth
Ilkka Vainio: I Don�t Speak English
Ilkka Vainio reagoi ajankohtaiseen asiaan, joka koskee meit� kaikkia. H�n julistaa rauhaa ja rakkautta yli rajojen ja kielimuurien, mik� on viime viikkoina noussut viel� entist�kin merkityksellisemm�ksi asiaksi. Sotakoneiden jauhaessa maailmaa murusiksi, onkin aika yhdist�� hyv�n voimat taistelussa varjojen valtaa vastaan. Eik� silloin lauleskella folkkia kukat hiuksissa, vaan otetaan vahvemmat kaavat ja keinot k�ytt��n.
Her�tykseksi ja kenties taistelulauluksikin Vainio tarjoaa kummallista rock-hybridi�, jonka
Antti �Letku� Lehtinen on s�velt�nyt ja Vainio sanoittanut. Lehtinen on my�s soittanut studiossa kaikki mahdolliset pelit ja vehkeet, kuten kansissakin todetaan, ja lopputulos on kuin suomalaisen uuden aallon ja
Rammsteinin risteytys. Onneksi suomalaisugrilainen on sel�tt�nyt germaanisen suhdeluvuissa, vaikka rytmi hakkaa ja efektisein�m� junttaa. En v�ltt�m�tt� puhu t�ysin vainiota, mutta nosta hattua. Ei sodalle, kyll� rauhanomaiselle kanssak�ymiselle, yhteinen kieli l�ytyy taatusti niin haluttaessa.
Mika Roth
Is� Kuokkanen: Shelby
Is� Kuokkanen on lahtelainen rap-artisti, joka luottaa hartiapankkinsa voimiin kuuleman mukaan aina. Toinen single tulevalta pitk�soitolta on saanut inspiraationsa hieman poikkeuksellisemmasta suunnasta, mik� on pirist�v�� t�ss�(kin) genress�. Shelby on n�et heijastus brittil�isest� Peaky Blinders -rikossarjasta, joka sijoittuu ajallisesti 1910- ja 1920 luvuille. Mit� yhteist� siis on noilla sadan vuoden takaisilla jutuilla ja t�ll� hetkell�?
Ajat saattavat muuttua, mutta ihmiset ovat lopulta aivan samanlaisia. Eli ken on raudanluja tyyppi, h�n on sellainen aina, eik� heid�n kanssaan kannata aloittaa mit��n, mit� ei pysty lopettamaan. Hyypi�t ovat yht� lailla samanlaisia limanuljaskoja, oli sitten aika ja paikka mik� tahansa. Birminghamin sijaan soundillisen yhtym�kohdan l�yd�n kuitenkin Bristolin suunnalta, sill� Is� Kuokkasen veivaava ja groovaava svengi tekee jaloista vaikeasti paikallaan pysyv�t. Tuotannon puolella soundicocktaileja on tohtoroinut
Alamaa, jonka yhteisty� Is�n kanssa onkin komeaa kuultavaa. Hommat hoidossa kuin Shelbyll�.
Mika Roth
Kaleidobolt: I Should Be Running
Svart Records
Kaleidoboltin stoner rockissa on aina ollut happoisuus kohdillaan, mutta t�ll� er�� b�ndi p��si toden teolla yll�tt�m��n. I Should Be Running -sinkku n�et hypp�� hele�st� perusjolkottelusta varoittamatta rockmetalliseksi pikapaahdoksi parin minuutin kohdilla. Garagemainen muutos on niin raju, ett� kahdella ensimm�isell� kerralla suorastaan pel�styin kajareista r�j�ht�v� rocki�l�m�l��. ett� mit�s, mit�s t�m� nyt on? Taisi l�ikky� kahvitkin housuille.
Kokonaismittaa sinkkulohkaisulle kertyy lopulta l�hes kuusi minuuttia ja j�lkimm�isell� puoliskolla koetaan samoja vuoksen ja luoteen vaihteluita. Eli r�hin�n j�lkeen koittaa poreinen soolo-osuus, jossa avaruusmaiset soundit ja umpiprogeiset sovitusjekuttelut saattavat h�mment��kin Kaleidobolttiin tottumatonta. Avaruuskyp�r�� ja/tai foliohattua on kuitenkin nostettava siit� hyv�st�, ett� biisin veto, imu ja boogie eiv�t miss��n vaiheessa uuvahda, vaan puntit liplattelevat aina jossain tahdissa t�t� kuunnellessa.
Mika Roth
Klarissa: Synk�t soinnut
Klarissa on helsinkil�inen artisti, joka julkaisi vuosina 2017�2018 muutaman pienjulkaisun. Yksi pandemia my�hemmin Klarissa palaa takaisin ja j�lleen musiikki on yhdistelm� hyvinkin erilaisia vaikutteita. Synk�t soinnut -sinkku katkaisee siis hiljaisuuden ja se on samalla ensimm�inen maistiainen ty�n alla olevalta pitk�soitolta, josta lupaillaan tyylillisesti ja teemallisesti hyvin linjakasta ja vahvaa kokonaisuutta.
Synk�t soinnut -sinkku on nimetty mielenkiintoisen osuvalla tavalla, sill� periaatteessa biisiss� on samaan aikaan toiveikas ja eritt�in harmaa, jopa suruisaksi tulkittava fiilis. Soundeissa on vahvaa retroisuutta, joka osoittaa kohti 60-luvun kaihoiskelmi� ja Klarissan lausuntatapa vain alleviivaa tunteiden hallaista apeutta. Kertoja haluaa vain kuunnella synkki� sointuja, jolloin levyjen ��net turruttavat maailman h�lyn ja arjen negatiivisuuden. Onko p��henkil� j��nyt jumiin itse rakentamaansa musiikkiloukkoon, vai toimivatko synk�t soinnut l��kkein�, est�en jonkin viel�kin pahemman tapahtumisen? Surumielisyys ja suunnaton kauneus nivoutuvat yhteen siten, ett� on vaikea osoittaa miss� yksi loppuu ja toinen alkaa. Murskaavan upeaa.
Mika Roth
Liemus: If (No One Can See)
Inverse Records
Liemus on sama asia kuin
Timo Mustonen, jonka sooloprojekti syntyi ilmaisuntarpeesta ja halusta luoda jotain aiemmista musiikillisista viritelmist� poikkeavaa. Debyyttisinkulla apuaan tarjoaa kitaravelho
Samuli Federley, mutta muuten kaikki kuultavat ��net ovat Mustosen luomia. If (No One Can See) on debyyttisinkku t�m�n otsakkeen alla, ja alkujaan suomeksi kirjoitettu siivu on matkan varrella jalostunut melodiseksi ja runttaavammaksi metalliksi.
Energiat ovat kohdillaan ja tempo kiivas. S�keist�iss� menn��n mallikkaasti eteenp�in, mutta todellinen paukku l�ytyy kertos�keen koukusta. Paahdon keskelle onkin saatu luotua melodisuuden keidas, joka pystyy pit�m��n kaiken ymp�rill��n elossa. Federleyn nakit ovat tietysti nopeat, mutta kitarasoolo ei kaadu ylitekniseen hinkkaukseen, vaan touhussa on alusta loppuun saakka joku roti. Vokaalien �huudetaan v�liss� kovaa iskulauseita� -kaavaan otti aikansa tottua, mutta ehk� biisi on parhaimmillaan juurikin t�ss� muodossa.
Mika Roth
Maija Kauhanen: K��rme
Nordic Notes
Maija Kauhanen on tunnettu kansanmuusikko, joka ei tyydy vain toistamaan jo tehty�, vaan etsii aktiivisesti uusia toimintatapoja ja keinoja ilmaisulleen. Toisen pitk�soittonsa julkaisuun valmistautuva artisti yhdist�� t�ll� kertaa 1800-luvun loitsuja t�h�n hetkeen, n�ihin aikoihin ja tapoihin. Soolosoittimena palvelee harvinaisempi Saarij�rven kantele, jolle Kauhanen antaakin melkoista kyyti�. Nyt ei vain n�pp�ill� sirosti, vaan nyt soitetaan my�s isoja nuotteja.
R�j�hdysherkk� soitto korostaa sanojen v�kevyytt�, kitkeryytt�kin. Mit� ovat nuo k��rmeet, jotka luikertelevat mieliimme ja kuiskuttelevat meille hyv�n, pahan ja niiden v�liin j��v�n suunnattoman harmaan alueen rajoista? Onko se oma alitajuntamme ��ni, vai jonkin toisen tahon syyt�, mist� min� lopun ja me alkaa? Hiljaisemmin k�ynnistyv� kappale ei oikeastaan koskaan ole rauhallinen, mutta kun maaninen toisto ja sanary�ppy saavuttaa kiihkeimm�n vaiheensa, niin kaikenlaiset jalkineet saavat melkoista haipakkaa. Kanteleesta on moneksi, mink� r�iskyv� soolo-osuus viimeist��n osoittaa, mutta kyll� Kauhasen vimmainen laulu/loihdinta on se, joka nostaa kappaleen lopulta aivan uusiin korkeuksiin. Huh!
Mika Roth
Mikaela Mansikkala: T�hk�p��
Toisinaan on hyv� tiet�� enemm�n biisin taustoista, toisinaan taas kannattaa ensin antaa omien tulkintojen r�nsyill�, ennen kuin tutustuu �oikeisiin tarinoihin� kappaleen takaa.
Mikaela Mansikkalan uuden sinkun kohdalla en ole aivan varma, josko kaikkea pit�isi edes tiet��. Yrit�n kaiketi sanoa, ett� nyt on luvassa spoilereita, sek� normaalia kovempia ja hankalampia kysymyksi� sek� asioita. Toisinaan tieto on tuskaa.
Satujen T�hk�p�� on vaihtunut huumekierteess� olevaan tytt�reen, jota h�nen �itins� yritt�� auttaa kuten vain parhain voi. Taustalta l�ytyy yhteisty� irtihuumeista.fi -tahon kanssa ja kolkon moderni pop-kappale her�ttelee taatusti tuntoja. Tummat synasoundit, elektroninen ymp�rist� ja viilt�v�n melankoliset lyriikat pist�v�t, etenkin jos sattuu tiet�m��n taustat. Ja kun ne tuntee, ei paluuta en�� ole. Kappale on silti kaunis ja vaikka sadun lavasteet ovat synkemm�t, ovat n�m� t�rkeit� asioita. Vaikeneminen tappaa varmimmin.
Mika Roth
Mikko Laakso: Markan desperado
Mikko Laakso on Satakunnasta, Luvian Niemenkyl�st� kotoisin oleva ja sittemmin helsinkil�istynyt laulaja-lauluntekij� sek� kitaristi. Toukokuussa sooloalbuminsa julkaiseva tekij� luo suomenkielist� pop-musiikkia, jossa riitt�� ainakin sinkun perustella tilaa monenmoisille tyyleille ja turinoille. Aiemmin isojen t�htien keikkakokoonpanoissa vaikuttanut tekij� huomasi keikkojen kadottua, ett� voisihan sit� omaakin tehd� � ja n�in olemme Markan desperadon pakeilla.
On hyv� tiet�� rajansa ja vahvuutensa, mink� my�s sinkun kertoja on oivaltanut. H�n on ik��ntyneine releineen pahasti keh�raakkiintunut l�hibaarien vakiokaluste, jonka eltaantunut habitus kertoo menneist� ajoista. Silti charmin purressa pinkkistetsoninen sankari ratsastaa kuin muinoin markka-aikoina, kaikkien tiet�ess� jutun juonen. Itse biisi on viitt� vaille iskelm�� pumppaavine vaihtobassoineen, haitareineen ja banjoineen kaikkineen. Mik� siivun pelastaa on se, ett� t�m� ei ole niink��n komediaa kuin tragikomediaa. Desperado tiet�� oman arvonsa, mutta naisethan rakastuvat tunnetusti renttuihin � edelleen.
Mika Roth
NUMENTO: Hadal Ground
NUMENTO on helsinkil�inen ��rimetallivaikutteista progressiivista melodista metallia soittava orkesteri, jonka juuret ulottuvat vuoteen 2004 saakka. Historiasta l�ytyy jo pitk�soitto sek� pari pienjulkaisua, jotka tulevat my�hemmin t�n� vuonna saamaan jatkoa toisesta albumista. Hadal Ground on tulevan kiekon ensimm�inen sinkkulohkaisu, joka kertoo muinaisten kreikkalaisten manan majoista. Tai sielt� ainakin haetaan heijastuspintoja tekstiin.
Hadal Ground onkin massiivinen ja rajoja koetteleva kokemus, jolla kuulija saa taivaltaa halki synkkien paikkojen ja varjojen maiden. Harvemmin sinkkubiiseiksi valitaan l�hes seitsem�n ja puolen minuutin mittaisia j�ttej�, mutta NUMENTOn ansioksi on laskettava se, ett� ainakaan allekirjoittanut ei ehtinyt pitk�sty� sekuntiakaan. Polveileva ja alati muuntuva kappale vaeltelee kuin taiten rakennetuissa kulisseissa, tunnelmien ja n�kyjen vaihtuessa
Danten retkilt� tutuin k��nn�ksin. Ollaanhan t�ss� siin� hilkulla, ett� vastaanottokyky ylittyy, mutta jo parin py�r�ytyksen j�lkeen biisi j�sentyy kummasti. Ja milt� t�m� tuleekaan kuulostamaan, kun ymp�rist�n� on pitk�soitto ja tukena muut raidat? Eritt�in lupaavaa.
Mika Roth
Paska Morgani: Alla pohjant�hden (feat. Rauno Heikkinen)
M�rssi Records
Paska Morgani on rap-artistien
Tommi Prkl ja
Immu Borgir oma projekti. Herroista j�lkimm�inen hoitaa t�ll� er�� my�s biitit ja proggiksen yksi teht�v� on pohtia, tarkkailla ja punnita suomalaisuuden kummallisuuksia. Tarinan mukaan letke�lle rap-kappaleelle kaivattiin kertos�keisiin sopivaa laulajaa, ja sellainenhan l�ytyi tietysti karaokesta. Tied� sitten, josko noin ihan oikeasti tapahtui, mutta tarina on hyv� ja
Rauno Heikkinen, sek� h�nen kaverinsa
Riku, hoitavat hommat himaan.
Niin, mit� on el�� t��ll� pohjant�hden alla? Onko se lasi nyt kroonisesti puolityhj�, vai onko ne kaikki jo s�p�lein� lattialla? N�ill� laduilla on alati vaarana hiiht�� melankolian avantoon, tai masennuksen railoihin, mutta kaikkien onneksi virne pit�� pintansa ainakin toisessa suupieless�. Alla pohjant�hden on kiistatta melankolinen ja mollinen, mutta jokin nostaa silti fiiliksi�. Onko se tuo vihellys kertos�keiss�, vai tekstien napakat huomiot? Teksteiss� pohditaan pelkoja ja traumoja, jotka ovat vanginneet kansaamme niin kovin pitk��n, mutta ehk�p� t��ll� pohjant�hden alla on sittenkin helpompaa kuin tuolla etel�mp�n�.
Mika Roth
Riddle Me This: The Faceless (feat. Eemeli Bodde)
Riddle Me This on vuonna 2013 perustettu kotimainen metallib�ndi, jolta l�ytyy historiasta jo hyv� pino pikkujulkaisuja. Uudella sinkullaan yhtye pohjustaa tiet� tulevalle debyyttipitk�soitolle ja m�tt�� runsasta, raskasta mutta my�s melodista metallia, jossa enemm�n on enemm�n. Ainakin ykk�ssinkulla mukaan on lastattu tummaa elektroa ja tuhtia industrialiakin, joten ainakin tangoissa on riitt�v�sti rautaa, vaan kuinka on ty�st�n ja taipumisen laita?
The Faceless saa lis�potkua
Eemeli Bodden vokaaleista, jotka tuovat kokonaisuuteen haettua brutaaliutta. Aiheensa puolesta siivu on harmillisen ajankohtainen, sill� se kertoo vallanpit�jien alistamasta ihmiskunnasta, jonka teht�v�ksi on j��nyt silkka totteleminen � olivat k�skyt sitten kuinka mielipuolisia tahansa. Ihmisen sieluun on kuitenkin piilotettu kaipuu vapauteen, eik� se tukahdu koskaan t�ysin, vaikka horrostaa saattaakin. Raakaa, brutaalia, ehdotonta ja tinkim�t�nt�, mutta aiheeseen sopivaa. Hieman on ��nimaisema tukossa, jolloin soolot sek� vokaalit k�rsiv�t. Enemm�n ei ole sittenk��n aina enemm�n.
Mika Roth
Sorin Aukio All Stars: �l� tuu kurkisteleen
3rd Rail Music
Komeasti nimetty
Sorin Aukio All Stars on kotimainen rap-duo, joka on sama asia kuin monissa liemiss� keitetyt
Tapani Kansalainen ja
Leo Luxxxus. Toisinaan otsikon suunnilla sihijuomia yhdess� nauttiva kaksikko on huomannut, ett� nykyisess� maailmassa ja periaatteessa kovinkin kehittyneess� yhteiskunnassamme on edelleen vallalla sitkoinen kytt��misen kulttuuri. Ja pakkohan siihen on jotenkin reagoida, eik� vain?
Sorin Aukio All Stars nostaa siis tikun nokkaan vainoharhaiset somes�hl��j�t ja k��nt�� kirkkaiman valokeilan naapurikyttiin, mutta biisih�n ei kaadu mink��nlaiseksi dystopiarapiksi. Sen sijaan biitti on hilpe�n leppoisaa, ehk� hiukan l�skist�kin kuten saatetekstiss� todetaan, mutta rentous ja jouhevuus pelaavat suoraan kaksikon laariin. Toisten touhuille naureskellaan ja kytt��jien touhun j�rjett�myys l�hinn� �rsytt��. Sekaan livautetaan viel�
Rockwellin klassikoksi laskettavaa
Somebody's Watching Me -hitti�, mutta vain rajatusti. Eih�n se sopisi, ett� liikaa kurkistellaan aidan yli sillek��n puolen.
Mika Roth
Teksti-TV 666: Kapteeni
Svart Records
Hieman kokoonpanoaan hoonannut
Teksti-TV 666 on viett�nyt julkaisurintamalla jo muutaman vuoden hiljaiseloa, joka katkeaa nyt Kapteeni-sinkkuun. Maailma on muuttunut ja ajat ovat erilaiset, mutta Teksti-TV 666 jatkaa tutuilla linjoillaan, luottaen vahvuuksiinsa. T�t� kirjoitettaessa ei ole selvill�, josko vuoden 2018
Aidattu tulevaisuus debyyttialbumi on saamassa jatkoa, mutta otetaan vastaan se mit� saadaan sinkku kerrallaan.
Melodinen ja napakka kitarapoprock soi laveana, ��nivallia nostetaan terhakkain liikkein yl�s, mutta elint�rke�� ilmavuutta ei hukata mihink��n. On makuasia kuinka tuhdin kielisoitinmuurin ja vokaalien liiton kokee, mutta ainakin yhtye on tyylilleen uskollinen. Viimeisen puolentoista minuutin aikana tekstarit saavat krautrock-moottorinsakin hyrr��m��n, eik� viiden ja puolen minuutin mitta ole lainkaan liikaa sinkuralle. Merkitt�vin koukku l�ytyy kuitenkin laulumelodiasta, joka kiit�� edell� ehk� turhankin hanakkaa tahtia.
Mika Roth
Lukukertoja: 4159
