Pienet II - Kes�kuu 2023

Angry Adults: Dust and Weight

Angry Adults avaa t�m�nkertaisen pienjulkaisujen koosteen vauhdikkaalla ja melodisella punkrockilla, jossa rakkauden yl�- ja alam�et ovat jyrkemm�n puoleisia. Seiskatuumainen EP julkaistiin ainakin digitaalisessa maailmassa jo maaliskuussa, mutta hieno vinyyli saapui Desibeli.netin toimitukseen vasta jokin aika sitten.

Ramones muistetaan mainita saatekirjeen virkaa hoitavissa post-it lapuissa suht jouhevasti, mutta seiskaseiskan pitoisuudet heittelehtiv�t kuin laulusoundi konsanaan. A-puolen k�rkiter�st� kamppailevat nopeampi Take Care ja popimpaa punkkista edustava Nothing�s Gonna Change My Mind, jota p��see kutsumaan ihan melodiseksi ja jopa kauniiksi kolisteluksi. Vokaalien tahallinen (?) matalateknisyyskin pelaa kroonisesti b�ndin koriin, enk� nyrpist� nen�� lyhyen kitarasoolonkaan kohdalla. Lo-fi johtaa my�s Guess I Need Youn rynn�kk��, kun syd�nt� kaihertavat asiat sanotaan alle minuutissa ja �Fab Four meets Ramopunk� -kaava p��see n�ytt�m��n todelliset kyntens�.

Muoto on tosiaan yksi asia, mutta nostaisin sis�ll�n korkean tason my�s esille, sill� Waste Away My Heartin ja em. Guess I Need Youn kaltaiset ykk�sluokan biisit ovat aina ykk�sluokan vetoja. Ehk�p� ensi kerralla vain hiukkasen kalliimpien keng�nnauhojen budjettia peliin�

Mika Roth

---

Annabelle: Long Days
V.R. Label Finland

Vajaa vuosi sitten Annabelle julkaisi Perfect Lie -debyyttisinkkunsa, jolla asiat osuivat kerrasta kohdilleen. Kuumottava rock�n�roll, rootsin ja bluespohjaisen rytkeen latominen modernimman kitararockin niskaan kun tuotti melkoisen hirvi�n.

Nyt esikoissinkku on saanut eteens� kaksi muuta raitaa, ja reilun yhdentoista minuutin mittainen rock�n�roll -juurihoito on juuri sit� mill� pitk�t p�iv�t venyv�t legendaarisiksi. Avausraita Gone paiskaakin kaiken mahdollisen peliin, eik� j�� suremaan satsauksiaan vaan jyr�� sek� nuijii itsens� reilussa kolmessa minuutissa maaliin. Nykiv�ss� ja takovassa muodossa on jopa grungemaista mutaisuutta, josta puuttuu kuitenkin kaikenlainen flegmaattisuus ja/tai negatiivisuus. Kertos�e nostaa pinnat kattoon ja se onkin sitten sit� my�ten selv� peli. Nimiraita Long Days lis�� haastekerrointa, slovarin sukuisen raidan ollessa periaatteessa sen kiekon �hitaan�, mutta hiljaisesta on turha puhua mit��n.

Ankkuriksi j�tetty Perfect Lie t�ydent�� kolmikannan menev�ll� rockilla, jota tuli sinkkuarviossa jo ylistetty� auliisti. Vaan mit� nyt, mihin Annabelle suuntaa seuraavaksi? Toivottavasti keikkoja riitt�� ja studion ovetkin kuluvat jossain vaiheessa, sill� n�in rehti� rokettirollia soisi mahdollisimman monen kuulevan.

Mika Roth

---

Etel�ranta: Puhu Pulu EP
Recovery Records

Etel�ranta on helsinkil�inen yhtye, jonka aiempia sinkkuja on osunut kohdalleni mukavasti. Seitsenhenkiseksi duoksi itse��n kutsuva b�ndi niputtaa nyt kolme viimeisint� sinkkuaan, pist�en kylkeen viel� yhden aiemmin julkaisemattoman rallin.

Biisit k�yd��n l�pi ilmestymisj�rjestyksess�, jolloin viime vuoden loppukes�n Liian suuri lauluksi saa kunnian avata pelin. P��lle viisiminuuttinen rakkaudentunnustus on samaan aikaan simppeli� poprockia ja arjen ihmeen sinfoniaa, jonka l�mmin viesti on k��ritty tarkoin ja rakkaudella pakettiin. Kuusarihenkisempi ja kaihoisampi Hengit�n rauhoittaa tilanteen, jolloin uuden aallon kulmikkuudesta kumpuava Puhu Pulu p��see n�ykk�isem��n ter�v�mmin. Biisikirjo onkin rikkaan puoleinen, mutta s�vellyksist� vastaava kitaristi Juha Sarkkinen ja sanoitukset kirjoittava vokalisti Veera Aivio saavat kudottua eriv�risist� langoista s�vykk��n ja riitt�v�n yhten�isen kankaan.

Tyylilliset laidat ovat siis kaukana toisistaan ja �uusi raita� Kaiken se kest�� loikkaa etel�rantalaisella logiikalla tietysti menev�mm�n poprockin kelkkaan, kun siell� ei viel� ehditty mellastamaan. Tekstin puolella astutaan my�s uusille tiluksille, tavallisen elon k��nn�sten ja taitekohtien toimiessa juonen solmuina.

Mika Roth

---

fooly: Haven't felt that great lately

Nimens� kirjoitusasusta tarkka fooly l�hetti arvioitavaksi hienon kasetti-EP:n, jonka kummallekin puolelle on ikuistettu kolme biisi�. Angloamerikkalaisen kitararockin sumuisilla kukkuloilla vaellellaan enimm�kseen englanninkielisesti, mutta B-puolen satsista kaksi siivua esitet��n my�s ensimm�isell� kotimaisella.

Rockilla siis menn��n ja alle nelj��n minuuttiin onnistutaan puristamaan vain yksi biisi, mutta t�m� ei suinkaan tarkoita, etteik� tempo olisi terhakka ja soitto napakkaa. Sinkkubiisi Sour Winds puhaltaa tehokkaasti horroksen henget tielt��n, tekstin valaessa uskoa huomiseen. Hivenen sekavammin muutoksen tuulia nuuhkii Snuff-filmiss�, jonka s�rkynyt kitarasoundi istuu klassisen melodiseen kitararockbiisiin hienosti. EP:n nimibiisi Haven't felt that great lately p��see vauhtiin viimeiseksi pariksi minuutikseen ja kaiken sulkeva Eteenp�in on kirjaimellisesti askel, loikka ja ehk� jopa kolmiloikka eteenp�in.

Soundien ja sit� kautta musiikin liev� nuhruisuus pelaa tietysti saatekirjeen shoegaze-korttia onnistuneesti, etenkin kun Neil Youngin ruoteisuutta muistetaan pit�� kuvassa mukana. Hitaampi ja pohtivampi Shutting In on my�s ansiokas numero, vaikka peukkua ilmaan ja hymy� huuleen tuovat my�s hetket, jolloin orkesteri polkee tahtiaan tiiviimm�ksi.

Mika Roth

---

Hi-Five Quintet: The Land of Make Believe
Samsara Records

Harvassa ovat kotimaiset yhtyeet, jotka luovat ja esitt�v�t kansainv�liset standardit t�ytt�v�� ja hyv�ntuulista soulia. T�ss� olisi nyt yksi sellainen, sill� Hi-Five Quintet tiet�� mit� haluaa ja hallitsee kentt�ns� suvereenisti. Kuunnellessani tuoretta viiden biisin EP:t� sainkin kuulla kommentteja, tyyliin: �mit� Motown-klasarikanavaa s� nyt luukutat?� Arvelisin yhtyeen ottavan moiset heitot suorina kohteliaisuuksina.

Kuusari on siis yhten� ajallisena suuntana, kun kuuden biisin annos auringonpaistetta satunnaisilla poutapilvill� loistaa hiukan alle 24 minuuttiaan. 10-luvun j�lkimm�isell� puoliskolla jo sinkun ja EP:n julkaissut yhtye on parhaimmillaan kuuleman mukaan keikoilla, mutta sielun paloa on kyll� onnistuttu vangitsemaan my�s studiossa kiitett�viss� m��rin. Viel� kun miksauksesta vastaa itsens� Michael Bleu niin toimitusketju on t�ydellinen groovaavalle soul-levylle, jolla retroisuus on suunnaton mahdollisuus ja voimavara. Toki soundi kiinnitt�� yhtyett� yhteen aikakauteen, mutta mielest�ni mukana on v�hint��nkin riitt�v�sti my�s modernimpaa vibaa v�ri� antamassa.

Slovareista Never Knew kaihertaa kaihoisan syv�lt� ja menokenk�� jalkaan ujuttava Stand Up on nimens� veroinen voimaannuttaja. Avaukseksi sijoitettu Carousel py�r�ytt�� puolestaan sellaiset kierrokset mittariin, ett� silmiss� vain vilkkuu ja hymy hiipii huulille. Pinnat niin upeasti soittavalla b�ndille, kuin heid�n keulallaan laulavalle Saara Koivistolle. Kaikki toimii ja kun biisikyn�kin on ter�ss�, niin mik�p�s t�ss� on nauttia hyv�ntuulisen soulin voimasta.

Mika Roth

---

Hopeasiivet: Kirje I
Nemolevyt

Debyytti-EP:ns� julkaissut Hopeasiivet on suomenkielisen poprockin kentill� ilahduttavan vapaasti liitelev� orkesteri. Viime vuoden lopulla ilmestynyt esikoissinkku Meid�n hautajaiset osui kohdalleni harmillisesti my�h�ss� (sinkkukoosteita ajatellen), mutta onneksi tuokin herkku l�ytyy t�lt� viiden raidan ja noin 23 minuutin mittaiselta musiikkimatkalta.

Suomenkielist� poprockia isoilla harteilla ja per�ti yksitoistaj�senisell� kokoonpanolla esitt�v�st� yhtyeest� on tietysti vaivatonta piirt�� suuntaviivoja siihen er��seen isoj�seniseen legendaan, mutta puheet per�ss�hiihdosta voi ja kannattaa haudata heti. Kirje I on viiden erilaisen, v�rikk��n ja isoa soitinarsenaalia eri tavoin hy�dynt�v�n luvun summa, jossa omia latuja ei ylitell�. Keskell� EP:t� seilaava Purjeet on kuin rauhaisampi poukama isojen hetkien v�liss�, kun Tivoli svengaa ja leikkii hippaa kuulijansa kanssa, eik� em. Meid�n hautajaiset -siivu anna melankolialtaan armoa. Avausraita Seitsem�s p�iv� yritt�� sulkea kaikkea syliins�, Kotkan liidelless� elokuvamaisemmin ja jylhemmin aina vain kauemmas, pidemm�lle ja korkeammalle. Hullunrohkeat rakennelmat kantavat miltei poikkeuksetta, eik� totaalisia mahalaskujakaan koeta, joten plussasarakkeeseen ropisee aina vai lis�� pinnoja.

Kaiken kuullun ja koetun sulattelussa saattaa ottaa aikansa, sill� tekstit eiv�t j�� komeiden nuottipinojen ja soundivallien taa kyyristelem��n. Isoja linjoja, mittavia tiloja ja paljon, paljon, paljon pohdittavaa. Debyyttialbumia luvataan ensi vuodeksi, joten pitk�j�nteisyytt� l�ytyy silt�kin saralta kiitett�v�sti.

Mika Roth

---

Jeijjo: Parasta ennen
Sick Boogie Recordings

Jeijjo on tuttu olarilaisr�pp�ri mm. Jeijjo & Nupi- sek� Hunsvotit -yhtyeist�, mutta nyt menn��n viimein omin voimin ja ihan soolona. Viiden biisin mittainen EP onkin soolodebyytti, mutta tietysti studiossa on poikennut apuvoimia, kun menneiden p�ivien paremmuutta tarkastellaan useammastakin kulmasta.

Isoin joukkobiisi on kiistatta Latokosken tyylill�, jonka paksun melodiset soundit ja ohuet ��nitaivaat antavat tilaa vierailijoille. Puge & Andy, R�ll�kk� ja MCP pist�v�tkin Jeijjon rinnalla parastaan, kun ankarasti tarttuvaa siivua uitetaan matona korvasta sis��n. Kulmaa kurttuun saa sen sijaan Eino Antiw�kkin kanssa ikuistettu Teknoviikinki, jonka soundien tahallinen (?) ys�ridanceilu ja teknoilu aiheuttavat ainakin reaktioita � allekirjoittaneen tapauksessa l�hinn� allergisia sellaisia. Eik� Nostalgiatrippi (Espoo state of mind) j�t� edes housea rauhaan, mutta kaipa sekin sitten on vain osa totaalista nostalgiakokemusta.

Soundeilla siis sohitaan ja sorkitaan, mutta tekstien puolella meno on taatun vankkaa. Syntyyk� t�st� sitten sopivan j�nnitteinen ja j�nnitt�v� cocktail? Hmm, kenties ja kyll�h�n siivujen v�liss� selvi�� ja jopa viihtyy suurimman osan aikaa.

Mika Roth

---

Kituma: EP

Oululaisen kitaristi-laulaja Markus Jussilan sooloprojektina syntynyt ja sittemmin ihka oikeaksi b�ndiksi kasvanut Kituma on ollut ahkera materiaalin julkaisija halki koko pandemian ajan. Poikkeuksellisen debyytti-EP:st� tekee fakta, ettei silt� l�ydy ainuttakaan aiemmin julkaistuista sinkuista.

Simppelisti nimetty EP on siis uuden luvun alku b�ndin historiassa, ja suomeksi kiskotut tummat metallin makuiset siivut avaavat suomalaisuutta muutenkin kuin melankoliaa niskaan kaatamalla. Kolmesta raidasta keskimm�isen� kuultava Raha ja valta poikkeaa rohkeasti ns. totutuista metallin kuvioista, kun taas tym�kk� avausraita Syytetty uskaltaa avata ovia ennakkoluulottomasti mm. sinfonisemman metallin suuntaan. Kurveja on sijoitettu yll�tt�viin kohtiin ja lyriikoiden puolella uskalletaan haastaa niin itsens� kuin toisetkin pohtimaan, josko asioita voisi tehd� toisella tavoin � ja ehk� kolmannellakin.

Kimuranttia ja koukeroista siis on, ja silti, kaikista mausteistaan, kurveistaan ja kikoistaan huolimatta Kituma pit�� suuntansa vakaana. Teemojen tasolla karuus ja kovuus osataan my�s saavuttaa ilman halpoja laatusanoja, tai muita pikashokkeihin perustuvia vetoja. Hattua p��st� n�in kunnianhimoisen EP:n edess�.

Mika Roth

---

Orvokki: Kylkiluut / Tyhj�p��
Luova Records

Jotkin poikkeuksellisemmat julkaisut j��v�t nopeasti mieleen. Yksi sellainen on reilu vuosi sitten kohdalleni osunut Kuvia EP, jolla tuolloin Berliiniss� musiikkituottajan opintoja tehnyt Orvokki pys�ytti ainakin allekirjoittaneen kellot.

Elektronista ja kokeellista poppia edustaa my�s uusi tuplasinkku, joka toimii samalla ensimm�isen� maistiaisena tulevasta pitk�soitosta. Kaksi kappaletta, kaksi hyvin erilaista n�k�kulmaa ja kaksi eri tavoin ymp�rist��ns� ja niiden lainalaisuuksiin reagoivaa numeroa. Tyhj�p�� on leijailevaa, ehk� jopa dreampopmaista utuilua aatosten ep�varmoilta pinnoilta. Rytmi on syvempi, hitaampi ja �isempi. Kylkiluut v�lk�htelee ja v�reilee puolestaan aurinkoisemmassa valossa, ohuen ja silti miltei l�pin�kym�tt�m�n taustan t�ytt�ess� horisontin maitoisen usvan lailla. S��nn�t muuttuvat varoittamatta j�lkimm�isell� puoliskolla, taivaiden kirkastuessa ja suurten elektronisten rakenteiden paljastuessa.

Kummallakin raidalla Orvokin vokaalit on pidetty orgaanisina, el�vin� ja tunteita v�kev�sti heijastelevina, vaikkei h�n ��nt��n sen kummemmin korotakaan. Alleviivaus ei ole tarpeen, sill� musiikin tarttumavoima ei perustu vain pariin palaseen, vaan jo n�inkin pieness� annoksessa kokonaisuuden teosmaisuuteen.

Mika Roth

---

Paul W & Lost Boys: Testament - Heart Made To Pieces

Paul W & Lost Boys viittaa nimell��n isompaankin ryhm��n, mutta sen takaa paljastuu yksi henkil�. T�m� on monessa mukana olleen kotimaisen rokkarin ja metallimiehen sooloprojekti, jossa tiukempia raja-aitoja ei suotta asetella. Kadonneet pojat ovat puolestaan soittajia, jotka vuosien saatossa j�iv�t joukosta pois � kunnes j�ljell� oli vain Paul W.

Tyyli on rokahtavaa ja raskaampaa, nelj� oikeaa biisi�, yksi lainaraita, ja mittaa mukavasti p��lle 17 minuuttia. Aloitetaan kiekon lyhimmist� numeroista, sill� 50 Yearsin tempoilevan energiseen kitararockiin on helppoa nojata ja pohtia angloamerikkalaisen maailman laajuutta. Biisi kun on samaan aikaan moderni ja i�t�n, yhdistellen osasia aina Hanoista Hanhiniemeen saakka vallattomalla vapaudella. Avaukseksi sijoitettu Your Name on taas niit� korkkaussiivuja, joissa riffinen kitara ja takova rytmi puskevat rockia v�kisin syliin. Keskelle EP:t� sijoitettu Dancing With December kiepauttaa melodisuuden langat kauniisti ymp�rillesi, k��nt�en tunnelman onnistuneesti uudenlaiseksi.

Lis�� rikkautta ja v�ri� tarjoavat my�s kaksi muuta raitaa, joista (I Almost Died) In Leicester on raikkaan erilainen vet�isy. EP ker��kin yhteen sellaisen m��r�n ideoita, ajatuksia ja tunnelmia, ett� mielest�ni moisesta olisi riitt�nyt ev�it� aina pitk�soittoonkin asti. Ei kannata siis kaipailla kadonneiden poikien per��n, vaan jatkaa tiukasti eteenp�in omin voimin � moiseen on selv�sti harteita.

Mika Roth

---

Radux: War of the Few / Ceasing to Exist
GoldenCore Records

Radux on tamperelainen speed metal -yhtye, joka tekee kaiken mahdollisen vanhan koulukunnan oppien mukaan. Ik�� ryhm�ll� on mittarissa vasta 10 vuotta, mutta musiikin soundi, tyyli ja tatsi ovat kuin suoraan nelj�n vuosikymmenen takaa, eik� mik��n kuvassa ole varmasti sattuman kauppaa.

Tuplasinkku auraa ansiokkaasti tiet� alkusyksyst� ilmestyv�lle It's Going to Be a Great Day -debyyttialbumille, jolle on l�ydetty julkaisija Saksasta saakka. Eik� ole lainkaan vaikeaa n�hd� Wolfgangien ja Horstien innoittuvan tamperelaisten metakasta, sill� etenkin A-puolen War of the Few on vokalistin korkeine kiekaisuineen kaikkineen mit� puhtainta speed metalia. B-puolen Ceasing to Exist tipauttaa puolestaan vauhtia ja keskittyy melodisempaan v��nt��n, jossain Iron Maidenin ja Savatagen v�limaastoon sijoittuvassa hengess�. Yhtye tuntee ja tunnustaa juurensa, mutta ei biisikaksikon perusteella rajaa pelikentt��ns� tarpeettoman kapeaksi.

Mik�li vokalistin skaala ulottuisi alemmas voisi esiin nostaa pari muutakin metallin mestaruussarjan nime�, etenkin kun melodiakynist� tuntuu irtoavan v�kev�� mustetta. Mutta kuten jo todettua: maistuu varmasti saksalaisillekin.

Mika Roth

---

Regina Launivuo: Reginan iloiset laulut

Laulaja/lauluntekij� ja n�yttelij� Regina Launivuo osoitti musiikillisen uudistusvoimansa viimeist��n puolitoista vuotta sitten, Katkaistu-sinkun iskiess� yll�tt�en ja ylh��lle. Singer-songwriter ja rock hakivat toisiaan paritanssiin komeasti, eik� ��nivalleja tarvinnut siltik��n rikkoa.

Vivahteikkaaseen tulkintaan nojataan my�s viiden biisin EP-levyll� ja 20 minuuttiin saadaan tiivistetty� mm. iloja, suruja, pelkoja ja ehk� haaveitakin. Eli otsikko on samaan aikaan osin ironinen ja osin kerrassaan osuva. FOMO saattaa kertoa itsetuhoisesta ihmisest�, jonka sis�iset demonit ja ristiriidat repiv�t rintaa auki. N�kemiin saattelee puolestaan parisuhteen hautaansa, jossa sen jo kuuluukin kaikkien asiaa koskevien mielest� olla. Negatiivisuus voi olla suunnaton positiivinen voimavara, ja niinp� rakkautta janoava Saalistaja ei ole sen pahempi/parempi kuin l��ppilehtien �katso kuvat� -shokeeraajat.

Musiikin puolella vahvaa tarinallisuutta korostetaan eri keinoin. S�estys on usein hengelt��n enemm�nkin taustatapetointia ja sanojen alleviivausta, viel�p� mieluummin niukemmin kuin runsaammin nuottim��rin. Launivuo osaa revitell� laulullaan, mutta luottaa usein � ehk� liikaakin � hiljaisempaan lausuntaan. Vahvoja siivuja ja suuria tunteita, joten jokohan t�ss� olisi se lupailtu debyyttialbumi jo horisontissa?

Mika Roth

---

Sircus Ilotalo: Suojelija
V.R. Label Finland

Turkulainen rock�n�roll dynamo Sircus Ilotalo on kyll� Hendrixins� kuunnellut ja rokisti kiihkeimm�t Zeppelinins� omaksunut tarkkaan. Senh�n osoitti kiistatta todeksi jo alkuvuodesta 2022 ilmestynyt Lemmen y� -EP, jolla voimatrio antoi rokin raikaa.

Suojelija on edelt�j�ns� tavoin nelj�n dynamiittisen rallin paketti, jolla riffit rouskuvat runsaina ja melodiat ovat kaikkine pinaakkeleineen majesteettisia. Suomenkieliset lyriikatkin kiit�v�t klisheiden kivi� v�ltellen ja korniuden suonsilm�kkeit� kierrellen, vaikka teksteiss� k�sitell��nkin rock�n�rollin ikiaikaisia aiheita. Vaatiihan se pokkaa, ett� voi maalailla taivaanrantaan ilmeenk��n v�r�ht�m�tt�, kuinka �sua suojelen / kun s� oot t��t / oon sun suojelija�. Lopussa kuitenkin vain maalit lasketaan ja niit� kertyy t�ss� tapauksessa t�ydet nelj� kappaletta.

Musiikillinen ristiretkeily vie yhtyeen eri hetkin� niin 70-luvun progeisimpiin viitoihin kuin aina ys�rin tuimiin action rockin louhikoihin saakka. Matka on kiistatta pitk�, mutta linja pit�� ja kaikkea kuultua sitoo yhteen usko rock�n�rollin ikiaikaiseen voimaan. Perinnetietoista, jylh�� ja silti riitt�v�n tuoreen kuuloista, joten ei muuta kuin lis�� samaa ja isommissa tuopeissa, kiitos.

Mika Roth

---

The Tarjas: Vaaleanpunainen majatalo
Stupido Records

Jussi Hakulinen on poissa, mutta The Tarjas haluaa muistaa vajaa vuosi sitten yll�tt�en keskuudestamme poistunutta mestaria. Eik� jo pitk��n ik��n itsekin ehtinyt yhtye l�hde keksim��n juttujaan uudelleen, joten nopeaa punkrockia on luvassa nyt kahden biisin annos. Toinen on lainabiisi ja toinen taas omaa tuotantoa.

Vaaleanpunainen majatalo on Hakulisen vuoden 1985 samannimisen soolodebyyttialbumin avausraita, jolla The Tarjas nostaa hattua Hakuliselle suoraselk�isesti. Biisi� ei ole l�hdetty avaamaan sen kummemmin uudelleen, vaan ralli ladataan maisemaan aika uskollisena versiona ja thetarjasmaisin soundein � ja hyv� niin. Mukana on Hakulisen tyt�r Ellinoora Hakulinen, joka laulaa stemmoja ja soittaa Hammondia, joten eik�h�n is�-Hakulinen siell� jossain ole tyytyv�inen kuulemaansa. B-puoleksi on valittu alle kahteen minuuttiin likistyv� Laa la la, jolla vauhti kiihtyy, p�ihteet kihahtavat p��h�n kuin kymmenen tonnin leka ja punkimpi rock pistelee pintaan reiki�.

The Tarjas omaa linkin Hakuliseen siten, ett� Jussi oli aikoinaan poikia opettamassa yl�-asteella. Ovatko oppilaat nyt saavuttaneet opettajansa tason? Ehk�p� eiv�t, mutta tiukkaa v��nt�� t�m�kin kyll� on.

Mika Roth

---

Toinen Luonto: Hiljainen kev�t
linnaea et mimosa / Sudenmarja

Raflaava otsikointi on todellinen taiteenlaji, mink� Toinen Luonto -yhtyeen debyytti-EP taas kerran osoittaa. Mit� hittoa on siis �linkolalainen goottitekno ihmisenj�lkeisen ajan tanssilattioille�? Otetaanpa selv��.

Voisin todeta Samuli Huttusen sooloprojekti luovan kolkkoa ja elektronista tanssimusiikkia aina sielun teollisuushalleista taivaan ostoskeskuksiin saakka, mekaanisen soundin kaavakuvioiden l�ytyess� mm. niin saksalaisen motorikin, kuin D�sseldorfin ja Level 242:n betonikanjonien laitamilta. Hybridi naksahtelee ja syntetisoi itsens� Kraftwerkin digiversumeihin, mutta v�ri� kokonaisuudelle antavat Absolute Keyn ja Minkin vokaalivierailut. Kyll�h�n Huttunen osaa ��ni� ja ��ni��n samplailla, mutta EP:n soundillinen tylyys kaipasi juuri kuullun kaltaisia vesien sekoitteluja noustakseen seuraavalle tasolle.

Teknist� on ja mekaanista, vaan mist� kaikki kertoo sanoitusten tasolla? Ihmisyys ja luonto, ihmisyys vastaan luonto, ehk�p� jopa luonnon mahdollisuus ilman ihmist� � jossain tuolla ulkona ovat aiheet, joiden kaikkia tasoja ei liene edes tarkoitus ymm�rt��. Ihmiset ovat luultavasti pahin planeettaa kohdannut tragedia, mutta Toinen Luonto ei ymm�rt��kseni halua pyyhk�ist� ihmiskuntaa historian p�lyttyneille lehdille. Malthusilaisuus siis kunniaan, tai jotain.

Mika Roth

---

Vera Wall: Mist� alkaisit?
KHY Suomen Musiikki

Vera Wall j�i mieleen loppuvuodesta ilmestyneen JENKKI-sinkkunsa ansiosta. Hiljaisesti murskaava tarina myrkyllisest� rakkaudesta puristi v�hist� popin rakenteista tehot irti ja j�i kummittelemaan mieleen � hyv�ll� tavalla. Sittemmin sinkkuja on julkaistu pari lis��kin ja nyt ne kaikki l�ytyv�t kahden muun raidan kera esikois-EP:lt�.

Aikoinaan toisena sinkkuna ilmestynyt Satumaa nousee EP:n keskiharjanteeksi niin teemojen kuin musiikin puolesta. Tarinoiden kertoja on saapunut el�m�n yhteen solmu- tai risteyskohtaan, jonka voi n�hd� uhkana ja mahdollisuutena samaan aikaan. Kuka min� olen ja mit� viel� aion el�m�ll�ni tehd�? N�it� kysymyksi� kysyt��n elektroniselta vaikuttavan popin soidessa ymp�rill� toisinaan hyvinkin orgaanisin soundein. Avausraita PULSSI luottaa esikoisen tavoin isoihin kirjaimiin, mutta nyt my�s soundit ovat isompia ja koukkua on v�litt�m�sti ilmassa. Kertoja on hurmaantunut t�ysin, joten kuinka rikkoa hiljaisuus ja lopettaa et��lt� punastelu � siin�h�n sit� dilemmaa piisaa, kun vihellyskoukku ja rytmi viev�t kuulijaa.

Wall uskaltaa k�sitell� hyvinkin kipeit� ja arkoja aiheita, joista T�� ei oo m� mennee pisimm�lle. Peilit ja sanat voivat olla vaarallisia asioita, etenkin kun oma kehokriittisyys on l�htenyt t�ysin lapasesta. Eik� Pahakaan ole oikeasti kertomus pahuudesta, vaan pyrkii ojentamaan oliivinoksaa suojakuorten l�pi.

Mika Roth