Sinkut - Tammikuu 2024

Adi Klementin: Rumpum
Vaino Music

Rakkauden kentill� vastauksia etsiv� Adi Klementin aloitti soolouransa ensimm�isen� pandemiakes�n�, mink� j�lkeen on ilmestynyt tasaisesti erikokoisia julkaisuja. Rumpum on saatesanojen mukaan kosinta, joten nyt ollaan liikkeell� tositarkoituksella, tosin teksti j�tt�� l�hes yht� paljon j�lkeens� kysymyksi� kuin vastauksia. Biisi on musiikkia jostain modernin tanssimusiikin ja suomirapin liittym�pisteist�, nimi taas viitannee syd�meen.

Rakkaus, kaipaus, suru, haaveet. N�ist� osasista on koottu lukematon m��r� erilaisia tarinoita, joissa kyyneleet ovat valuneet, syd�met s�rkyneet ja unelmat palaneet mustaksi tuhkaksi. Tarinan kertoja on l�yt�nyt oikean ihmisen, mutta v��r��n aikaan. Syd�met ovat luotuja toisilleen, muu maailma repii yhteen tarkoitettuja osasia armotta erilleen. Kaipuu kaikuu soundeissa, kuuluu sanoissa ja kaiken kruunaa mennytt� sek� nykyisyytt� surutta sekoittava musiikki. Biisi on sopivan unenomainen, h�ivytetty ja silti silmille iskev�.

Mika Roth

---

Annie Strayfield: Pilvet tuulettoman taivaan

Kunnioitettavan mittaisen musiikillisen historian omaava Annie Strayfield on rouheaa hard rockia soittava kotimainen artisti, jonka musiikki rakentuu melodisuuden peruskiville. Musiikkinsa itse kirjoittava ja julkaiseva Strayfield on koonnut ymp�rilleen my�s yhtyeen, joten menevien biisien esitt�minen onnistuu my�s keikkatilanteissa ja ainakin Pilvet tuulettoman taivaan -sinkulla muhevan v�lit�n b�ndisoundi tempaa oitis kuulijan kainaloonsa.

Bluesrockin alkul�hteilt� virtaava sinkku ei j�� selittelem��n asioita puhki, vaan alle nelj��n minuuttiin puristuva siivu ylist�� ymm�rt��kseni el�m�n arvaamattomuutta. Voit toki j��d� kammarisi per�lle ja pelata varman p��lle, mutta siin� valuvat mahdollisuudet ja itse el�m� hukkaan. Kertoja n�kee jo kurjet taivaalla, joten ei muuta kuin luottamaan omiin voimiin, sill� ne ovat yht� vastustamattomia kuin horisontissa siint�v� kev�t. Rock�n�roll soi villin�, vapaana ja eloisana, suuntansa silti muistaen. Voimaannuttava hard rock -siivu onkin mit� mainioin her�tys uuteen aikaan. Eik�h�n k��rit� hihat ja toteuteta t�n� vuonna unelmia.

Mika Roth

---

Botsbwana: ACHTUNG!

Ja seuraavaksi astumme muutaman askeleen sivuun ja suoritamme my�s pienen aikamatkan. Botsbwana on n�et monesta muusta yhteydest� ja yhtyeest� tutun Janne Tolsan metalli/EDM -projekti, joka syntyi kuulemma joskus ys�rin lopulla. Ensimm�inen virallinen julkaisu tapahtui kuitenkin vasta loppuvuodesta 2023. Tolsa suoritti arkistol�yt�j� ja ensimm�inen muun maailman kuultavaksi p��tynyt Botsbwana-herkku kuullaan kauniilla saksan kielell�.

Ys�ri saattaa aiheuttaa monelle jys�ri�, etenkin n�in ys�risen� EDM-m�tt�n�, mutta Tolsa on ainakin kiteytt�nyt jotain oleellista (menneen) ajan hengest�. ACHTUNG! junttaa diskoista metalmachinemuzakkia, vokalisti Julma J. tekee mit� on teht�viss� rammsteinmaisen jyr�n edess� ja Zachary Hietala kiskoo kitarasta komentavaa herrariffi� teutonisen taivaan ylle. Alla muhii menev� melodiakulku, komppi laukkaa kuin robottiheppa ja ter�slevyjen niitit kiiltelev�t uuden uutukaisina. Toinen puoli aivoistani huutaa kivusta ja toinen nauttii, joten kyll�h�n t�t� lis��kin kuulisi � mit� olisi el�m� ilman ys�ririski�?

Mika Roth

---

Ethel Suspense: Monday

Helsinkil�inen indierockin, folkin ja americanan juurilta musiikillista innoitusta itselleen ammentava Ethel Suspense julkaisi debyyttialbuminsa Then, Here, Now syksyll� 2020, mutta kyseinen kiekko ei osunut kohdalleni. Kolme ja puoli vuotta my�hemmin Ethel Suspense katkaisi julkaisutauon mainiolla Monday-sinkulla. Herkullisen miellytt�v� ja sopivan wilcomainen siivu toimi samalla porttina esikoisalbumin ihanaiseen maailmaan.

Monday on el�m�n pirskahtelevaa kauneutta tihkuva biisi, jolla kahden ihmisen v�linen melankolisuus saadaan soundaamaan mykist�v�n upealta. Surumielisyys on suomalaisen mielenmaiseman olennainen osa, joten kun lauletaan maanantailta tuntuvasta sunnuntaista ja suhteen hitaasta kylmenemisest�, niin ollaanhan siin� olennaisten asioiden ��rell�. Lapsteel soi, kaihoa ladotaan s�keist�ihin ja asioita ei puhuta puhki. Melodia kantaa ja finaalia kohden ��nimaisema vain kasvaa ja kehittyy, lopulta tietysti haipuakseen.

Mika Roth

---

FM2000: Tahintie 54

Yll�tyin kun huomasin, ett� FM2000-orkesterin edellisest� pitk�soitosta on p��ssyt kulumaan kuusi pitk�� vuotta. Kyseess� taitaa olla t�h�n menness� pisin julkaisutauko, joten Hubba Bubba Rehab ansaitseekin jo jatkoa. Eik� meno ole tietenk��n aivan kuten ennen, jos nyt pohjan kantavat palkit koostuvatkin yh� tutuista sekometallin aineksista. Asenteen henki haiskahtaa punkilta, taustan lis��ntynyt elektronisuus oireilee taas uudesta ja erilaisesta askelmasta kokeellisuuden loputtomassa porrask�yt�v�ss�.

Tuttuun tapaan kummista kohtauksista ja mielikuvista koostuvasta tekstist� ei l�ydy yht� tietty� tarinaa � tai ehk�p� jokainen voi ja saa piirt�� pisteiden v�leihin haluamansa viivat. Lyriikoissa voimaa osataan kammeta esiin yll�tt�vist� nurkista, k��nteist� ja taitoksista, saman hengen koskiessa musiikkia. Elektronisempaa taustaa n�et rikastetaan monin tavoin, mutta soundimaisemaa ei tuupata t�ytteill� tukkoon. Oman uniikin lis�ns� tuo rytmipuolen tempoilu ja per�ti minuutin mittaiseksi venyv� johdanto, jonka lopussa ei odotakaan tuttua ��nipommia. Tervetuloa siis takaisin, FM2000, olitte jo kovasti kaivattuja ainakin t�ll� suunnalla.

Mika Roth

---

Garden of Stone: Hymn of a Dead Man Pt.1

Tamperelainen vuonna 2023 perustettu Garden of Stone soljuu, saatekirjeen sanoja mukaillakseni, sulavasti melankolisen rockin ja raskaan rockmetallin v�lisiss� vesiss�. Kummaltakin puolen virtaa poimitaan palasia, mutta Garden of Stone ei varsinaisesti leimaannu mihink��n tiettyyn, yhteen suuntaan pysyv�sti. Ei ainakaan debyyttisinkkunsa perusteella. Jatkoa on tulossa EP:n muodossa, joten nuori yhtye on matkallaan ehtinyt kunnon vauhtiin.

Kitaramelodia osuu jo mallikkaasti kohdilleen, eik� kahden kepin yhteisty�ss� ilmene ongelmia, mutta kovasti mainostetut �naamaasulattavat riffit� j��v�t viel� puuttumaan, tai sitten naamani on vain normaalia vastustuskykyisempi. Vokalistilta luontuu niin pehme�mpi ilmaisu kuin tiukempikin puristelu ja siirtym�t on saatu tuntumaan luontevilta. Raskaassa tulituksessa on vieh�tyksens�, mutta melankolisessa v��nn�ss� piilee my�s huima m��r� potentiaalia. T�st� se l�htee, joten toista osaa ja muuta jatkoa odotellessa.

Mika Roth

---

Gates Open: Gates Open

Sein�joki-Orivesi -akselilta operoiva Gates Open kertoo olevansa blackened death/thrash metal b�ndi. Kuvaus on harvinaisen onnistunut, ja l�hemm�s nelj�n minuutin mittainen metalliannos iskeytyy voimalla takalaitaan asti. T�ll� hetkell� b�ndi operoi duomuotoisena, mutta oletettavasti j�senist�� tullaan rekrytoimaan, jotta keikkailukin voidaan aloittaa. Historia ulottuu alkuvuoteen 2023 ja Gates Open on kolmas lohkaisu tulevalta esikoisalbumilta.

Huomio kiinnittyy v�litt�m�sti todella tuhtiin soundimaisemaan, jossa rytmipuolen tuhti juntta & runtta takoo ilmat pihalle. Kaksikon yhteinen historia ulottuu kuuleman mukaan vuoteen 2007 asti, ja tuon my�s huomaa metallipy�rteen pakottomasta vedosta. Tekij�t tiet�v�t mit� haluavat ja kuinka sen saavuttaa. Biisin sis�isiss� maailmoissa melodisuus ja brutaali voima k�yv�t omaa v��nt���n, vuonojen maan sinfonisen sivumaun silatessa lopputuleman. Katseet kohti tulevaa debyyttipitk�soittoa, sill� nyt jytisee lupaavasti.

Mika Roth

---

Hauraus: Kev�tsade

Hauraus on nimen� loistava valinta, etenkin t�ss� musiikin tyylikenttien rosoisemmassa kulmauksessa. Emon, screamon ja post-hardcoren v�leist� puristuvaa musiikkia esitt�v� orkesteri pr�ss�� p��lle voimalla, mutta Jeton, Jimmy ja Miska ymm�rt�v�t olla likist�m�tt� vuoden ensimm�ist� virallisesti julkaistua kappalettaan hengilt�. Tarina ei kerro, josko vuoden takainen FOUR SONGS EP on saamassa jatkoa, mutta aineksia olisi.

Kovin jenkkityyppinen m�tt� kulkee periaatteessa pitkin suhteellisen tuttuja maisemia. On nopeampaa vallitusta ja huutomyrsky�, johon on kuitenkin kudottu mukaan stemmahuutoja ja l�hinn� kitaran v�litt�m�� melodisuutta. Rynn�kk�, vy�rytys, rynn�kk� � kaava on tuttu aina pieni� heng�hdystaukoja my�ten, mutta jokin saa biisin toimimaan tehokkaammin kuin ainakin kymmenen muuta tusinasta. J�inkin kaipaamaan vain jotain viel� selvemp�� kulminaatiopistett�, joka olisi seisahduksen lis�ksi summannut koetun tehokkaammin. Askel eteenp�in olisi my�s soundin jalostus persoonallisemmaksi, mutta perusasiat ovat jo hyvin hallussa.

Mika Roth

---

Iisakki: Ja kaikki on hiljaa
Newhouse Records

Iisakki on yhden ihmisen mittainen musiikillinen ilmi�, jonka Maa huutaa -sinkku j�i el�m��n muistoissa. Hiljaisimman mahdollisen folkin ��rell� huutoa ei kuultu silloin, eik� my�sk��n nyt. T�ss� v�liss� Iisakki julkaisi toisen pitk�soitonkin, mutta pandemian aikojen tuotos ei osunut harmillisesti Desibeli.netin kohdalle.

Vaan uusi raita osuu ja kovaa, vaikka biisi onkin t�m�nkertaisen koosteen hiljaisimpia numeroita. ��ni on voimaa, muutenkin kuin vain ��nenpaineella mitattuna. Iisakki soittelee rautalankaa kauniin verkkaisesti, pid�tellen, kantap�ill��n seisten ja silti kappale kulkee eteenp�in mets�isen puron lailla. Kaikki on kohdillaan, paikallaan, kuitenkin liikkuen ja muuntuen alati. Melankoliaa voisi leikata ilmasta, suru j�� silti uupumaan kuvasta, jonka keski�ss� on hetken kauneus. Hiljaisuuden lohduttava ja ajaton kauneus on sielultaan sukua iskelm�llekin, vaan t�n��n tuokin lasketaan eduksi ja kaiken kruunaa taipuisa melodia.

Mika Roth

---

Jimstrrr: Small Money (feat. Jugis)
DRS

�rri� jonoon pist�v� Jimstrrr viskoo uudella sinkulla ilmoille modernia suomirappia svengaavilla soundeilla. Artistinimen takaa l�ytyy H�meenlinnaa edustava Jimi Lehti, jota t�ll� sinkulla avittavat sanavalmis Jugis, sek� tuotantopuolella h��riv� KAAMOS. Yhdess� ryhm� on kasannut siivun, jolla luulisi pikkurahojen leijailevan iloisesti.

Raha py�ritt�� maailmaa, sille ei voi pieni ihminen mit��n, mutta Jimstrrr rikkoo rappareihin usein liitetty� myytti� loputtomista rahakasoista. Nyt pikkurahat ovat tiukassa ja parillakin kympill� tapahtuisi ihmeit� � jos jostain vain l�ytyisi muutakin kuin kolikoita. Hymy pysyy silti ainakin toisessa suupieless�, eik� satunnaisen valuuttavajeen sallita painaa elon muita barometreja alasp�in. Iloluonteisuus pit�� pintansa ja Jimstrrr osaa k��nt�� miinukset plussiksi positiivisa viboja hehkuvan kappaleen kulkiessa kadun valoisampaa puolta. Pinnat hauskoista mausteista, puhallinta, akustista kitaraa ja nostattavaa rytmi� ei ole koskaan liikaa.

Mika Roth

---

Leija Lautamaja: Kun rakkaus iski minuun
Leija Organs Records

Leija Lautamaja on lauluntekij�/artisti, jolla on mielenkiintoinen historia b�ndisoittamisessa. Lautamajan musiikilliset juuret ovat etel�pohjalaisessa pelimanniperinteess� ja Alavuden pikkukylien rock-hengess�, jonka my�t� tekemisess� on omanlaistaan siunattua hulluutta ja arvaamattomuutta. Uusi sinkku on Lautamajan tulkinta Wislawa Szymborskan runosta Kiitokset ja samalla se on ensimm�inen maistiainen tulevalta debyyttialbumilta.

Jouhevasti etenev� biisi on lajitunnistuksen kannalta haastavampi tapaus. Harmooni puskee pelimannia tupaan, mutta retroisen popin ja suomalaisen outorockin perint�� on v�hint��n yht� paljon seassa. Pistet��n tuohon p��lle viel� diskopaljeteilla koristeltua elektronista pomputusta, haitaria ja kasassa onkin sellainen paistos, ettei sit� ihan heti pilkota. Rakkaus on sotkenut kertojan nupin, kaikki menee nurinkurin ja sama hilpe� kaaso vallitsee nuottien puolella. Jouhikko soi, haitari maalaa ja rytmi hakkaa � mutta lempe�sti. Ainesosien listaus saattaa vaikuttaa vaaralliselta, mutta reseptin avulla on syntynyt todellinen yll�tt�j�.

Mika Roth

---

LILBRO: Euforia
PME Records

LILBROn superpehme� ja extrakimmoisa r�n�b ui reilu vuosi sitten mielen perukoille. Tuolloin Valmiina himaan -sinkku osoitti rauhallisemmankin soundin toimivan, kunhan vain usko omaan tekemiseen pysyy lujana. Nyt LILBRO on liikkeell� omin voimin ja nimens� veroinen Euforia vajoaa entist� syvemm�lle samettisiin soundiuntuvamaailmoihin. V�hemm�n on enemm�n, niin sanoissa kuin soundeissakin.

Rakkauden voima on ehdoton, mutta uskollisuuden kaltainen ulottuvuus tuntuu usein puuttuvan modernin ajan ihmissuhdesokkeloissa seikkailevilta onnen etsij�ilt�. Tuosta ep�varmuuden varmuudesta kertoo Euforia, jonka kertoja ymm�rt�� olevansa t�ysin verhoilla vuoratussa tilassa. Et tied� mit� mink�kin kankaan takana on, etk� ehk� lopulta v�lit�k��n. Unenomainen tunnelma on puolittain painajaista, kun jopa onni on vain saman toistoa. Mit� on rakkaus, kun toisessa vaakakupissa on helpommin saavutettava euforia?

Mika Roth

---

Mikko##kele!: Suomenmaa

Mikko##kele! on nimen� sit� kaliiberia, ett� kyll�h�n se ker�si huomiota. Kyseess� on Project Rutinski -b�ndin kitaristin ja basistin sooloprojekti. Hetkinen, kahden hengen sooloprojekti? Hmm, biisi nyt ainakin on yhden henkil�n kulmasta kerrottu tarina pohjoisesta, kaukaisesta ja kummallisesta paikasta nimelt��n Suomenmaa. Mikko Vilen ja Ville Haapanen kertovat kappaleen olevan puhdas kunnianosoitus suomalaista sisukkuutta kohtaan, eli ainakaan tahallista ironiaa ei pit�isi olla mukana.

Harvoin tulen hehkuttaneeksi musiikkivideoita sinkkukoosteissa, koska mielest�ni musiikin on pystytt�v� seisomaan ilman kuvan tukea. Nyt on kuitenkin pakko vinkata, ett� katsokaapas t�m�n biisin video ja nauttikaa karun is�nmaamme kauneudesta. Edes matkailunedist�miskeskus ei olisi voinut tilata parempaa. Niin, se musiikki. Suomenkielist� raskaampaa rockia, jossa iskelm� on aina l�hell� ja lyriikoissa ei voida menn� �veriksi edes silloin kun huudetaan t�ydell� voimalla: �Perkele!� Mahdotonta selitt�� aukottomasti, kun itsek��n ei ymm�rr� syd�mens� kiihtynytt� sykett� t�t� kuunnellessa. Melodia on v�kev� kuin koski, raskaampi m�tt� iskee hein�kuisen helteen voimalla ja lopussa yll� loistaa pohjant�hti. Tietysti.

Mika Roth

---

M�rk�linja: Valmis maailma

M�rk�linja on nimen� voittavaa luokkaa, vai mit�? Kyseess� on tamperelaistuneen, Kuusankoskelta l�ht�isin olevan Marko Sir�nin sooloprojekti. Tummaahan herran musiikki on edelleen, mutta rauhallisemmin ja akustisin soundein, herkin k�sin. ��ness� ei ole juuri muuta kuin mies & akustinen kitara, vaan eip� kokonaisen maailman rakentamiseen juuri t�ss� ja nyt muuta kaivatakaan. �Rakennan maailman valmiiksi, tai sitten en� � artistia lainatakseni.

Lyhyiss� saatesanoissa blueshenkist� kappaletta ty�nnet��n hell�sti l�hemm�s Kauko R�yhk�n henke�. Mik�p�s siin�, mutta huomautan my�s R�yhk�n vaikuttuneen osaltaan mm. herrojen Cash, Reed ja Cave tekemisist�. Eik� t�ss� nyt lainailla suoraan, vaan t�hyill��n ennemminkin luotoisten saarten v�list� pilkist�v�lle ulapalle. Tuon herrakatraan valvovien silmien alla Sir�n suoriutuu ty�st��n mielest�ni miltei moitteetta, eik� edes nelj�n minuutin mitta tuota ongelmia. J�nnite ei ainoastaan kest� minuuttien painoa, vaan v�itt�isin niist� viimeisen puolentoista olevan jopa tiiviimm�n ja v�kevimm�n.

Mika Roth

---

Samuel Shipway: Kes�kuu

Samuel Shipway on artistinimi, joka ainakin allekirjoittaneen mielest� vihjailee kantajansa taipumuksesta romanttisuuteen. Eik� tuota kirjata miinukseksi, sill� maailma kaipaa aina niin aitoa rakkautta kuin hyvyytt�kin. T�ll� er�� rakkauden ihmett� l�hestyt��n suomenkielisen ja modernimman poprockin kautta, eiv�tk� mahtiballadienkaan kultaiset niityt lopputulemasta niin kaukana ole. Sinkku on toinen lohkaisu Shipwayn kev��ksi luvatulta debyyttialbumilta.

Juuri nyt suvi on mit� kaukaisin asia, eiv�tk� asiat kulje biisin lyriikoissa aivan parhain mahdollisin tavoin. Kes�kuu onkin surumielinen rakkauslaulu, jossa yhden tarinan loppu on jo miltei saavuttanut kertojansa. Surumielinen kauneus kiedotaan pianomelodiaan, vokaalien kaiku korostaa yksin�isyyden uhkaa ja pehmein mahdollinen tuotantoj�lki kultaa loputkin pinnat. Rapahtavat osuudet tuovat moderniutta, mit� my�s naksuva rytmipuoli edustaa. Kes�kuu on maailmoiden v�liin j��v� ihme, joka kest�� juuri ja juuri painovoimansa.

Mika Roth

---

The Postres: Everybody Knows

Riffist� kitararockia grungeisessa hengess� paiskova The Postres on joko per�ss� tai edell� aikaansa. Moinen nousi v�litt�m�sti mieleen, kun kuulin yhtyeen debyyttisinglen ensi kertaa. T�ss� on sit� alkuper�isimm�n ja alkuvoimaisimman Nirvanan henke�, jota kaupallisuus ei ollut viel� koskettanut ja jossa yh� kyti mm. Dinosaur Jr. -tyyppinen noisehtavampikin kitararockin r�nsyilyhenki. Vaan voiko moinen el�� 20-luvulla?

Debyyttijulkaisu on tietysti vasta alkupiste, ensimm�inen rep�isy ja suunnan raivaaja, mutta Everybody Knows omaa siin� m��rin tartuntapotentiaalia, ett� oksat poikki ja puoli Yukonia per��n. Kaikki l�htee riffist�, joka tipahtaa kuin taivaan lahjana kuulijan niskaan. Seuraavaksi lastiin nostetaan kyytiin melodia, jonka tarttumisluokka on parhainta mahdollista ja satsi viimeistell��n asianmukaisen rupisella soundilla. Pintoja ei hierota rikki, mutta rosoa riitt�� ja s�r�st� l�ytyy. Mik��n t�ss� kaavassa ei ole mill��n muotoa uutta tai ihmeellist�, vaan siit� huolimatta kaava toimii. Kyse on perusasioista, jotka on sis�istetty t�ysin.

Mika Roth

---

Tomy Laisto: This Summer (feat. Derek Sherinian)

Tomy Laisto on monesta raskaammasta b�ndist� tuttu kitaristi, joka esitt�� soolona tunnelmallisempaa materiaalia. Tai sellaisen vaikutelman kuulijoille antaa ainakin tulevan soolodebyyttialbumin ensimm�inen sinkkulohkaisu. Mittaa This Summer -raidalle kertyy p��lle viisi minuuttia, eik� siin� ole sekuntiakaan turhaa mukana. T�htivoimaa sinkulle tuo metallin raskassarjalainen Derek Sherinian, joka vastaa kaikista kuulluista koskettimista.

This Summer viist�� kertaalleen todella l�helt� er�st� huomattavasti kuuluisampaa biisi�, mutta tuo aavemaisesti ohikiit�v� hetki k��ntyy siunaukseksi, antaen kappaleelle lis�� persoonallista nostovoimaa. Ydin on kuitenkin toisaalla, tekstiss�kin vilahtelevassa v�istyv�ss� kes�ss�, l�mm�n katoamisessa ja uuden aikakauden l�heisyyden ymm�rt�misess�. Hivenen surumielinenh�n t�m� tunnelmallinen, hidas, folkahtava sek� sielultaan progehtava siivu on, mutta jotenkin hymyilev�ll� ja rakentavalla tavalla. Kes� on tullut p��t�kseens�, vaan ehk�p� sekin on vain yksi tarvittava askel el�m�n suuressa k��nt�py�r�ss�.

Mika Roth

---

Ulterror: The Greater Sublimations of Cosmic Panic

Vuonna 2019 perustettu kajaanilainen mustanpuhuvaa teknist� death metalia soittava Ulterror on valmistautumassa debyyttipitk�soittonsa julkaisuun. Tulevan kiekon ensimm�inen sinkku on pitk�ll� otsakkeella ja koukeroisella muodolla siunattu metallijyr�ys, jonka tarina on sanalla sanoen toismaailmallinen. Saatetekstiss� nostetaan rohkeasti esiin kauhun isois�n H. P. Lovecraftin nimi, eik� suotta. Mieli nyrj�ht�� sijoiltaan, inhimillisen ymm�rryksen heikot sein�m�t murtuvat, vaan kuinka musiikki selvi�� tekstin esitt�m�st� haasteesta?

Brutaali ja deathin sukuinen raskasmetallinen runko kyll� murjoo, runnoo ja riuhtoo, mutta tarinassa ilmenev� Nekrokosmoksen Silm� olisi voinut saada puhuttelevammankin muodon. Rytmiryhm�n nakutus ja kitaroiden jatkuva raasto kuulostavat kyll� �oikeilta�, mutta lovecraftmaiseen kauhuun olisi tarvittu mielest�ni viel� jotain enemm�n. Vokaalien liev� efektointi on jo askel oikeaan suuntaan, samoin kuin ensimm�isen rynn�k�n j�lkeen koettava v�liosankaltainen, mutta j�ik� t�m� sittenkin viel� hiukan lyhyeksi?

Mika Roth

---

Underwater Sleeping Society: In Unison
Alakulttuuritalo

Underwater Sleeping Society on todellinen konkari kotimaisen kitarapoprockin saralla. Uusimman sinkun lupaillaan heijastelevan my�s kaikuja aina vuoden 1999 debyyttisinkku Give Upista, joten puheet ovat ainakin kovat. Puhaltimet, kielisoittimet ja rummut tekev�tkin kiistatta rakennust�it� b�ndille ominaisella tavalla, kudosten limittyess� toisiinsa ja suodattuessa toisistaan. Kerroksia riitt��, ryppyj� ei niink��n.

Kuulaasti l�hemm�s kuutta minuuttia soiva In Unison aiheutti alkuun lievi� paniikin tuntoja, sill� en tahtonut saada mielest�ni �biisist� kunnolla kiinni�. Tilanne ratkesi vasta kun lakkasin yritt�m�st� rystyset valkoisina ja aloin vain kuuntelemaan musiikkia nuottien takaa, mik� on toisinaan helpommin sanottua kuin tehty�. Taisin alitajuisesti haluta pit�� siivusta hivenen liikaakin, sill� en ole juuri kuullut b�ndi� viimeiseen plus 15 vuoteen. Lis�� on kuitenkin luvassa, sill� tulevaa pitk�soittoa lupaillaan ja In Unison on jo sen kolmas sinkkulohkaisu. Kauniisti kiertyv� kappale on kehiens� arvoinen kokemus ja USS osoitti huiman voimansa, j�lleen kerran.

Mika Roth

---

Varjola: Arvoton

Varjola esiintyi Desibeli.netin sivuilla viimeksi loppuvuodesta 2018, tumman kitararockin viistelless� tuolloin viel� selvemmin metallisia maisemia. Sittemmin yhtyeelt� on ilmestynyt kymmenkunta pikkujulkaisua ja soundi on hiljalleen kehittynyt, ehk� jopa asettunut, tosin mist��n AOR-tahnasta on turha ryhm�n yhteydess� puhua. Joulukuussa julkaistu Arvoton jatkaa ketjua, joka on tuonut yhtyeelle jo mukavasti kaistaa niin radion kuin verkonkin puolella.

Arvoton on loukatun ja kivuissaan k�rvistelev�n ihmisen kimpaantunut huudahdus vasten kylm�n maailman kasvoja. El�m� on ollut kertojalle poikkeuksellisen kovaa ja haastavaa, vaan se ei ole lannistanut tai murtanut sitke�� sielua. Tuo per��nantamattomuus saa julistuksen kuulostamaan kaiken rankkuuden keskell� jotenkin positiiviselta. Soundimaisema on iso, todella valtava, mutta vokaalit erottuvat ja taustan tapetoinnitkin pelaavat kaikki b�ndin eduksi. Mittava siivu kulkee kerta toisensa j�lkeen komeammin radallaan ja kest�� haastavampaakin tehotoistoa.

Mika Roth