AC/DC - Bon Scottin vuodet

Youngin kitaristiveljesten Malcolmin ja Anguksen marraskuussa 1973 Sydneyssä perustama ja legendaarisimmissa lineupeissaan Bon Scottin vokalisoima AC/DC säilyttää asemansa bluespohjaisen hardrockin peruskalliona. Yhtyeen originaalin lineupin täydensivät rumpali Colin Burgess, basisti Larry Van Kriedt ja solisti Dave Evans.

Debyyttikeikkansa AC/DC soitti Sydneyssä joulukuun viimeisenä 1973. Ensimmäisen demonsa yhtye nauhoitti seuraavan vuoden tammikuussa Sydneyssä EMI:n studioilla. Jo tuolloin AC/DC:n tuottajina vaikuttivat George Young ja Harry Vanda, joista ensiksi mainittu oli Malcolmin ja Anguksen isoveli.

Kesään 1974 mennessä AC/DC oli jo saavuttanut mainetta kovana livebändinä ja mainitun vuoden elokuussa yhtye lämmitteli Lou Reedin kiertuetta. Aikaisemmin vuosien 1966 ja 1970 välillä The Valentinesissa ja vuosina 1971–1973 Fraternityssä vokalisoineesta Bon Scottista tuli AC/DC:n solisti syyskuussa 1974.

Samaisen vuoden marraskuussa yhtye nauhoitti esikoisalbuminsa High Voltage Albert-studioilla Sydneyssä Vandan ja Youngin tuottamana. Nauhoitukset tapahtuivat kymmenessä päivässä Youngin veljesten vastatessa esikoisalbumilla ilmestyneiden kappaleiden sävellyksistä ja Scottin lyriikoista. Aikaisemmin Buster Brownissa soittaneesta Phil Ruddista tuli AC/DC:n rumpali tammikuussa 1975 ja basisti Mark Evans täydensi yhtyeen lineupin samaisen vuoden maaliskuussa. Youngin veljeksistä, Scottista, Ruddista ja Evansista koostunut AC/DC:n lineup vaikutti kahden vuoden ajan. Yhtyeen esikoisalbumi High Voltage ilmestyi Australiassa 17. helmikuuta 1975 ja singleformaatissa pitkäsoitolta julkaistiin cover Big Joe Williamsin kappaleesta Baby, Please Don't Go.

AC/DC:n toinen ainoastaan Australiassa ilmestynyt albumi T.N.T. julkaistiin joulukuussa 1975. Mainittu pitkäsoitto nousi Australiassa listakakkoseksi ja saavutti Uudessa Seelannissa sijan 40. Sen toisesta singleformaatissa julkaistusta kappaleesta It's a Long Way to the Top (If You Wanna Rock ’n' Roll) yhtye kuvasi musiikkivideon ABC-TV:n popmusiikkiohjelmaa Countdown varten. T.N.T.:n nimikappale julkaistiin singlenä maaliskuussa 1976. Mainittuna vuonna AC/DC solmi kansainvälisen levytyssopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa.

Ensimmäinen yhtyeen kansainvälisesti julkaistu albumi High Voltage ilmestyi toukokuussa 1976. Vuoden 1986 lopussa hankkimani mainitun albumin kasettiversio on ensimmäinen AC/DC-äänitteeni. High Voltagen kansainvälinen versio sisältää tuotantoa AC/DC:n kahdelta ensimmäiseltä Australiassa ilmestyneeltä albumilta, eli longareilta High Voltage ja T.N.T. jälkimmäisen ollessa runsaammin edustettuna. Originaalin High Voltagen kappaleita albumin kansainvälisellä versiolla edustavat nimittäin ainoastaan She's Got Balls sekä Little Lover. Can I Sit Next to You Girl julkaistiin alun perin AC/DC:n ensimmäisenä singlenä yhtyeen ensimmäisen solistin Dave Evansin vokalisoimana.

Rockelämäntyylistä niin hyvässä kuin pahassakin kertovat It's a Long Way to the Top (If You Wanna Rock N' Roll ja Rock ’n' Roll Singer lukeutuvat albumin huippuhetkiin sen ykköspuolen päättävän ärhäkästi svengaavan Live Wiren tavoin. Nimikkokappaleet High Voltage ja T.N.T edustavat niin ikään lähes parhautta ja bluesjuuriaan runsaasti tuplakitarointia hyödyntävä albumi tuo esiin etenkin A-puolelleen sijoitetulla raidalla The Jack. Vuoteen 2005 mennessä High Voltagen kansainvälinen versio oli myynyt Yhdysvalloissa yli kolme miljoonaa kappaletta.

Vuoden 1976 syyskuussa AC/DC:ltä ehti ilmestyä vielä ahkeran keikkailun välissä purkitettu toinen kansainvälisesti julkaistu albumi Dirty Deeds Done Dirt Cheap, jonka erinomaisen nimikappaleen naisrockin pioneereihin lukeutuva Joan Jett versioi vuonna 1990 ilmestyneelle ja pelkästään covereista koostuvalle albumilleen The Hit List. Maininnan Dirty Deeds Done Dirt Cheapin biisistöstä ansaitsee lisäksi etenkin sielukas blueshidastelu Ride On, joka kotimaassa päätyi prätkäyhtye Backslidersin keikkaohjelmistoon. Dirty Deeds on myynyt kuusinkertaisesti platinaa sekä Australiassa että Yhdysvalloissa, ja kyseessä onkin yhtyeen Bon Scottin aikaisen tuotannon toiseksi menestynein albumi seitsenkertaisesti platinaa saavuttaneen Highway to Hellin jälkeen.

Kansainvälisenä versionaan 25. heinäkuuta 1977 ilmestyneestä pitkäsoitosta Let There Be Rock muodostui AC/DC:n läpimurtoalbumi ja samalla eräs arvostetuimmista Bon Scottin vokalisoimista pitkäsoitoista yhtyeen diskografiassa. Kyseessä on AC/DC:n tuotannon viimeinen Mark Evansin bassottelema albumi. Mainitun pitkäsoiton kirkkaimpiin helmiin lukeutuvat albumin nimikappale Let There Be Rock sekä Whole Lotta Rosie.



Albumin Australiassa julkaistu versio sisältää kappaleen Crapsody in Blue, jonka paikan on pitkäsoiton kansainvälisillä versioilla ottanut Problem Child. Kyseessä on kuitenkin eri versio, kuin albumilla Dirty Deeds Done Dirt Cheap julkaistu. Australiassa Let There Be Rockilta julkaistiin singlenä myös Dog Eat Dog B-puolellaan pitkäsoitolta löytymätön Carry Me Home.

Toukokuussa 1978 ilmestynyt ja pitkälti studiolivenä toteutettu albumi Powerage saa kantaa Bon Scottin aikaisen AC/DC:n tuotannon unohdetun klassikon titteliä. Kyseessä on ensimmäinen albumi yhtyeen uudelle basistille, aikaisemmin progeyhtye Homessa sekä perustamassaan Bandit-bändissä soittaneelle brittiläiselle Cliff Williamsille. AC/DC oli aloittanut treenit Williamsin kanssa Albert-studioilla heinäkuussa 1977 ja jo tuolloin työn alla oli ollut useampia Poweragelle päätyneitä kappaleita, kuten Kicked in the Teeth ja Up to My Neck in You.

Mainitun pitkäsoiton kappalemateriaali on melkoisen vahvaa; sisältyyhän Poweragelle lisäksi muun muassa Gone Shootin':in, Down Payment Bluesin ja singlebiisi Rock ’n' Roll Damnationin kaltaisia kultakimpaleita. Poweragen Euroopassa ilmestyneeltä painokselta löytyy muualla julkaisematon Cold Hearted Man. Malcolm Young on nimennyt Poweragen suosikkialbumikseen yhtyeensä tuotannosta.

AC/DC:n vuoden 1978 diskografiaan sisältyy lisäksi erinomaisen tiukka Glasgowssa, Apollossa huhtikuussa 1978 taltioitu ja samaisen vuoden lokakuussa ilmestynyt livealbumi If You Want Blood, You've Got It. Sen kymmenen kappaleen kattaus sisältää edustavia näytteitä kaikilta AC/DC:n tuohon mennessä kansainvälisesti julkaistuilta albumeilta.

Livelevyn kappalevalinnoissa etenkin Let There Be Rockin osuus muodostuu merkittäväksi, sillä nimikappaleensa ja Whole Lotta Rosien lisäksi sen tuotantoa edustavat Hell Ain't a Bad Place to Be sekä Bad Boy Boogie. Tuossa vaiheessa tuoreimman albumin Powerage tuotantoon lukeutuvat albumin ärhäkästi käynnistävä Riff Raff sekä singlebiisi Rock 'n' Roll Damnation. If You Want Blood, You've Got It on vastaanottanut suurimmaksi osaksi varsin myönteisiä arvioita ja sitä on pidetty eräänä aikakautensa tiukimmista konserttitaltioinneista.

27. heinäkuuta 1979 ilmestyneestä ja aikaisemmista albumeista poiketen Mutt Langen tuottamasta pitkäsoitosta Highway to Hell muodostui AC/DC:n lopullinen läpimurtolevy. Mainitun pitkäsoiton huippuhetkiin lukeutuvat nimikappaleensa lisäksi etenkin Girls Got Rhythm, Touch Too Much sekä riffinsä osalta lähes tribuuttina Fleetwood Macin Oh Wellille käyvä Beating Around the Bush. Albumin nauhoitukset Roundhouse Recording studiolla Pohjois-Lontoossa olivat ajoittuneet maaliskuun 24. ja huhtikuun 14. päivän välille 1979.

19. helmikuuta 1980 itsensä hengiltä juoneen Bon Scottin lyriikoita voinee Highway to Hellillä pitää yhtyeen aikaisempia albumeita kevyempinä. Britanniassa Highway to Hell nousi kahdeksanneksi ja oli myös Billboardin albumilistalla parhaimmillaan sijalla 17. Kaikkia Bon Scottin aikaisia AC/DC:n albumeita voi pitää laadukkaina ja bluespohjaisen hardrockin saralla kyseessä onkin varsin merkittävä yhtye. Ensimmäisenä hankintanani High Voltage säilyttää silti tietynlaisen ainutlaatuisuutensa koko AC/DC:n diskografiassa.

Pertti Pulkkanen