Moon Cakes, Matt Pistol Project
13.05.2004
Semifinal/Helsinki
Harvakseen keikkaileva Moon Cakes on minulle tuttu jo 90-luvun puolivälin paikkeilta. Joskus satuin kuulemaan ystävälläni Aapolla olleita kahta levyä. Pyysin levyjä Aapolta jälkeenpäin lainaksi, mutta jotenkin ihmeessä toinen levy oli onnistunut häviämään jonnekin. Pahus! No tästä lähtien olen puoliaktiivisesti yrittänyt nähdä Moon Cakesia livenä (mahtaako niitä levyjä enää saada mistään??) siinä kuitenkaan onnistumatta. Kunnes sitten keväisenä iltana Semifinaalissa...
Semifinaalin menon ajoitus tuntuu olevan hankalaa. Joko joutuu jonottamaan tuskastuttavan kauan tai sitten käy niinkuin nytkin: olimme ekat ja ainakin puoli tuntia ainoat asiakkaat! Jossain vaiheessa alkoi jo tuntumaan, ettei kukaan muu enää ole kiinnostunut Moon Cakesista, mutta n. puoli tuntia ennen keikan alkua sisään alkoi virtaamaan ihmisiä. Jonoakin ehkä syntyi...
Keikan aluksi saimme kuulla, että illan kavalkadiin on valittu yhtyeen mielestä parhaimmat biisit kaikilta viideltä levyltä. Vaikka pari ekaa biisiä eivät minua heti vakuuttaneetkaan, laulaja Ainon ääni kuulosti yhtä persoonalliselta kuin muistinkin. Bändin lava-akti ei mitään ihmeellistä ollut, mitä nyt basisti aina välillä sai menokohtauksia, mutta se ei välttämättä riittänyt tempaamaan yleisöä mukaansa. Neljäntenä biisinä tullut Waterfall oli ensimmäinen jonka muistin kuulleeni ja vaihtoi keikassa uuden vaihteen päälle. Seuraavina tulleet biisit, mm. Golden Days, Electric Street Lighting antoivat pääsylippuun sijotetulle rahalle katetta. Vielä loppupuolella tullut I Am Fat oli odotuslistallani. Pari encorea päätti pitkähkön setin, jonka aikana ei tosin aika käynyt pitkäksi.
Illan toisena bändinä soittanut Matt Pistol Project oli minulle ennestään tuntematon. Mitä nyt bändin kotisivut kävin ennen keikkaa nopeasti katsomassa. Yllätys oli kyllä melkoisen positiivinen: ekat kaksi biisiä saivat kyllä kotiinlähtöaikeeni katoamaan nopeasti. Musiikista tuli ajoittain mieleen joku Hooters joka ei ollut mitenkään huono juttu. Moon Cakesiin verrattuna setti oli aika lyhyt, mutta mitään turhia biisejä ei soitettukaan. Valitettavasti yleisö ei päässyt menoon mukaan, vaan tyytyi katseleleman bändiä kauempaa. Musiikkityyliksi voisin varovasti arvioida country-vaikutteista rockia joka ainakin tempasi minut mukaansa. Kitaraa soittaneen teini-idolin näköisen laulajan lisäksi bändiin kuului toinen kitaristi, Jeesuksen näköinen bäsisti, rumpali ja kosketinsoittaja. Jännää, ettei netistäkään löytynyt montaa mainintaa bändistä.
Kaiken kaikkiaan ilta tarjosi kaksi harvakseltaan keikkailevaa bändiä, joita toki soisi kuulevan useamminkin.
Tero Lyytikäinen
Opiskeluaikoina kämppäkaverini joi mm. LP-soittimensa. Levyjä ei vielä silloin oltu juotu ja niihin kuului mm. Moonin Yours Sincerely. Pidin siitä silloin todella paljon ja edelleenkin se tuntuu hyvältä. Bändistä kovasti pitäneenä on harmittanut, kun levyjä ei ole ollut helposti saatavilla ja keikkojakin tippuu harvakseltaan. Nyt noin 12 vuotta ensimmäisestä kokemuksesta, neljä levyä hankkineena, olen viimeinkin keikalla.
Keikka aloitettiin hiljaisella toteamuksella ennen mikin ääreen saapumista: "Ai tämän verran yleisöä". Samankaltainen toteamus tuli itseltänikin ennen keikkaa - olin ajatellut näiden kahden yhtyeen täyttävän helposti Semifinaalin kokoisen paikan. Kun Moon Cakes pääsi vauhtiin, soitto sujui niin hyvin, että voisi kuvitella bändin soittavan jälleen yhtä keikkaa monista. Ainon persoonallinen ääni toimi erinomaisesti pienessä klubissa, toki mielelläni sitä kuuntelisin myös suuremmassa keikkapaikassa. Pientä 'ujostelua' kuitenkin ensimmäisissä biiseissä olin huomaavinani, loppua kohti tunnelma parani jatkuvasti ja yhtyeen meno lavalla muuttui vapautuneeksi. Erityskiitokset hyvästä lavamenosta ansaitsee basisti Kirka, jonka liikkuminen lavalla oli riemukasta katseltavaa. Miltei kaikki bändiltä odottamani biisit soitettiin ja muutama myös niitä, joita en olisi odottanut; loistava setti. Näkemisen ja kuulemisen arvoinen yhtye ehdottomasti - harmi, ettei mahdollisuuksia Moon Cakesin näkemiseen livenä juurikaan ole.
Aapo Lehti
