Prologue – tunnerikasta ja koskettavaa pop-musiikkia
03.09.2005
Espoolainen Prologue julkaisi viiden biisin omakustanne-ep:n syksyn alussa 2005. Muiden muassa Radioheadia, Coldplaytä ja Elton Johnia mieleentuova ilmava kitara/pianopop vakuutti Desibelin toimittajaa isosti. Bändin jäsenistöstä vastaili Desibelin sähköpostihaastatteluun Timo Miettinen, Markus Happonen ja Dennis Millner. Hyvät herrat, millainen tie on johtanut vuodesta 1998 tähän hetkeen?
Timo: - Kenelläkään meistä ei alkuaikoina ollut pahemmin mitään bänditaustaa, joten nuo ajat olivat monessa suhteessa aikamoista räpeltämistä. Omien laulujen esittäminen oli kuitenkin jo tuolloin tärkeää. Nauhoittelimme joitain demoja, joihin suhtautuu nykyään jo aika ymmärtäväisesti. Vaikeat ajat koittivat vuosina 2001-2003, kun jengi oli vuorotellen armeijassa ja treenikämppäkin meni alta jne. Vuoden 2003 lopulla saimme kuitenkin koottua itsemme kasaan ja löysimme uudestaan halun tehdä musiikkia. Alusta alkaen on kuitenkin ollut oleellista, että
olemme keskenämme hyviä ystäviä ja viihdymme toistemme parissa muutenkin kuin treenikämpällä.
Markus: - Lopetin moukarinheiton 1998. Siitä lähtien olemme hioneet yhteissoittoa ja sitä visiota, jonka avulla voidaan luoda tunnerikasta ja koskettavaa pop-musiikkia. Menneet vuodet ja eletty elämä ovat tuoneet
soittoon sitä kypsyyttä, jota tämän tyylinen musiikki vaatii ollakseen aidosti koskettavaa.
Millainen paikka Espoon Soukka on kasvaa indiepop-bändiksi?
Markus: - Hedelmällinen. Nousukausi -elokuvaa kuvattaessa tekijät huomasivat, ettei Jakomäestä löydy riittävän ankeaa kuvauspaikkaa, joten eikun jalustat ja linssit Soukkaan. Soukassa pitkät hiukset herättävät edelleen huomiota...
Timo: - Onhan Soukassa toisaalta puitakin ja meri lähellä. Mutta työväenluokkainen lähiö on otollinen kasvualusta yhtyeemme edustaman taiteenlajin kannalta, sillä ihmiset ovat sulkeutuneisuudessaankin herkkiä
erottamaan aidon ja vilpittömän ilmaisun tyhjästä bullshitistä. Toki kasvuympäristön ankeus ja tähän liittyvät unelmat paremmasta tulevaisuudesta ovat olleet pop-musiikin historiassa arvokasta käyttövoimaa.Yhtä tärkeää kuin Soukkaan syntyminen on kuitenkin myös sen ymmärtäminen, että sieltä pitää jossain vaiheessa lähteä pois.
Missä vaiheessa piano alkoi vallata nykyisen kaltaista isoa roolia? Miksi päädyitte tuomaan sitä esille?
Timo: - Olen kyllä jo varhaisista ajoista lähtien säveltänyt pääasiassa pianolla, mutta lukioaikoina istuessani pianon takana yhtyeen kera näytimme monen mielestä Hansonin veljeskatraalta, jonka rooli kulttuurielämässä oli tuolloin hallitseva. Olimme muutenkin epävarmoja emmekä halunneet, että meille nauretaan yhtään lisää, joten olimme tuolloin mieluummin luullotellusti raju, kahden kitaran rokkipumppu. Kuitenkin joskus vuoden 2003 tienoilla, kun paketti oli jälleen kasassa, halusimme uudistaa ilmaisuamme: silloin pianon sisäänajo toi mukanaan kaivattua ilmavuutta ja herkkyyttä. Tärkeää oli myös se, että Coldplayn tyyppisten yhtyeiden myötä pianonsoitosta tuli jälleen hyväksyttyä toimintaa eikä meille enää naurettu.
Mitkä olisivat osuvimmat sanat kuvaamaan Prologuen musiikkia?
Timo: - Vilpittömyys, vastakohdat...
Markus: - Lämmin ja höyryävä.
Millaisia esikuvia Prologuen jäsenistö arvostaa? Miksi?
Markus: - Aku Ankka on aina ollut minulle läheinen hahmo... Yhteiset musiikilliset esikuvat lienevät aika vähissä, jos ei joitakin teiniaikojen hörhöilyjä lasketa. Minua henkilökohtaisesti miellyttää vanhojen miesten musiikki, kuten Nick Cave, Tom Waits ja Leonard Cohen. Se on mahtavaa, kun
elämän kuulee jo äänestä.
Timo: - Teini-ikäisenä viikarina en olisi voinut kuvitella itselleni parempia esikuvia kuin Gallagherin veljekset, jotka auttoivat minua hyväksymään itseni ja ympäristöni. Nykyään arvostan musiikin saralla enemmän kuitenkin sellaisia taiteilijoita, jotka ovat pystyneet pysymään uskollisena omalle näkemykselleen: tästä esimerkkinä voisi olla vaikkapa Joni Mitchell.
Dennis: - Varsinaisia esikuvia en voi sanoa omaavani, mutta hyvin laaja kasti erilaisia musiikkityylejä vaikuttaa varmasti musisointiini, sillä pienestä pitäen olen harrastanut erilaisia musiikkityylejä sekä elektroniselta että orkesteripuolelta.
Onko jäsenillänne ollut tai on parhaillaan muita musiikkivirityksiä Prologuen rinnalla? Jos on, millaisia?
Timo: - Mikäli tehdyistä lauluista on ollut ylitarjontaa, olen julkaissut niitä lähipiirilleni myös The Brandon Walsh Project -nimen alaisuudessa. Dennis lienee kuitenkin aktiivisempi...
Dennis: - Elektronista musiikkia olen tehnyt peruskoulun ala-asteelta lähtien, ja tällä hetkellä pari meneillään olevaa proggista ovat nimeltään mutefunk ja Exactly Precise; molempien ollessa peruskoulukavereiden kanssa kaksin perustettuja. Näistä ensimmäinen on tyyliltään funkahtavaa breakbeat-vivahteista ja toinen drum n’ bass:ia laidasta laitaan; eli sekä melodista, rullaavaa jazz/funk-osastoa että pimeämpää, raskaampaa kamaa. Näiden proggisten biisejä on soinut radioissa ja tapahtumissa Suomessa sekä ulkomailla. Dj-hommia olen harrastellut useita vuosia, klubikeikkoja on ollut tosin vain muutamia.
Oletteko omasta mielestänne keikoillanne onnistuneet tuomaan yhtyeen ytimen yleisölle asti?
Dennis: - Keikoilla on aina hyvä meininki.
Timo: - Erityisesti viime aikoina vapautunut meininki.
Markus: - Hiki, hurmos ja humala on usein saavutettu.
Timon lauluääni taittuu komeasti ja osaa kuulostaa aina hiukan erilaiselta eri biiseissä. Onko laulua tullut treenattua muuten kuin Prologuen treeneissä?
Timo: - No, laulan myös kotona. Varsinaista koulutusta en ole aihepiirin tiimoilta saanut.
Mistä kappaleidenne aiheet ja sävelkuviot syntyvät? Soukan lähiöelämästä vai jostain ihan muusta?
Timo: - En ole asunut Soukassa enää pariin vuoteen, joten kotilähiöni kumisee taustalla enää toimintaa passiivisesti määrittelevänä horisonttina. Minua vaivaavat usein laulujen tekoprosessien yksityiskohtaiset kuvaukset – tyyliin “Mä en soita skebaa, vaan skeba soittaa mua“ – jotka kuulostavat yleensä jotenkin korneilta. Olen kuitenkin huomannut, että musiikin tekeminen vaatii sopivan määrän yksinäisyyttä ja kärsivällisyyttä, säännöllistä itsensä pakottamista pianon ääreen. Joskus laulut taas syntyvät aika helposti, kun on sopivissa tiloissa.
Onko My Appletree kumarrus Elton Johnin suuntaan?
Timo: - Ei mitenkään eksplisiittisesti. Jonkinlaista vilkutusta Eltonin varhaistuotantoa kohti voidaan kuitenkin nähdä: onhan omenapuussa paljon falsettilaulua.
Millainen prosessi levyn nauhoitus oli?
Timo: - Biisit olivat valmiina maaliskuussa 2005, jolloin äänitimme karkeat demoversiot. Maaliskuusta kesäkuuhun olin aika tiukasti kiinni äänitys- ja sovitustyössä, vaikka varsinainen studioaika olikin hyvin katkonaista. Se
oli kuitenkin monella tapaa jälleen opettavaista aikaa. Minulle jäi sellainen mielikuva, että äänittäjämme Yki Buckbee halusi panostaa erityisesti lauluottojen onnistumiseen, joten niiden purkittamisen eteen teimme paljon töitä. Monia asioita olisin tehnyt näin jälkikäteen toisella tavalla, mutta kyllähän tuota levyä kuuntelee.
Dennis: - Mielenkiintoinen ja opettavainen kuten aina. Raskasta, mutta rakasta.
Millaista palautetta yhtye on matkan varrella saanut? Ainakin kehuja, jos aiempien äänitteiden arvosteluja lukee... Onko tullut pahoja haukkuja?
Markus: - Ei tule juuri muita haukkuja mieleen kuin kolmannen keikkamme yhteydessä: Lähdimme jokunen vuosi sitten suurina rokkitähtinä Kotkaan keikalle, mutta tämä olotila karisi aika tehokkaasti sen illan aikana. Rumpujen ja kitaran hajottua ekan biisin aikana oli jo kohtuullisen selvää, ettei tässä diskossa tarvitse tehdä tuulimyllyjä. Pari biisiä kahlattuamme oli ravintolahenkilökunnalla jo kiire kyselemään lopetusajankohtaa. Joka koittikin pian. Tämän tapahtuman jälkeen on palaute ollut ainoastaan kannustavaa.
Timo: - Keikkasetti oli kyllä tuolloin järkyttävän pitkä, jotain tyyliin 18 biisiä. Tämän jälkeen emme ole kotkalaisissa diskoteekeissä veivanneet. Mutta on kai meitä senkin jälkeen haukuttu, muun muassa hengettömäksi ja
asenteettomaksi bändiksi?
Markus: - Niin, kai joku mouho oli jotain sellaista syvältä mielestään kaivanut.
Onko Prologue tee-se-itse –yhtye vai haikailetteko levy-yhtiöiden piiriin?
Markus: - Musiikin haluamme pitää mahdollisimman pitkälle omissa käsissämme, joten Risto Asikaisen on turha soitella, että nyt olis yks Indx:n biisi, joka olis just ku teille tehty. Toisaalta haluamme, että mahdollisimman moni voi kuunnella musiikkiamme. Tätä pyrkimystä levy-yhtiö todennäköisesti helpottaisi.
Timo: - Monet asiat pidän mielelläni omissa käsissä, mutta olisihan se mukavaa, jos ei itse tarvitsisi hoitaa ihan kaikkea. Legendaarisesti monia "tällä alalla" työskenteleviä ihmisiä ei kiinnosta itse musiikki lainkaan, ja jos joku haluaisi heidän kanssaan asioida, se olisi mukavaa.
Onko kiinnostusta osoitettu niiden tahoilta?
Markus: - Pari yhtiötä on varovasti tökkiny kylkeen, mutta mitään Ferrareja ei ole vielä pihaan ajettu...
Mitä siintää bändin tulevaisuudessa? Tänä vuonna ja siitä eteenpäin?
Dennis: - Lisää musaa.
Markus: - Nyt tehdään lähinnä keikkoja ja lähetellään EP:tä ympäriinsä. Tulevaisuudessa siintää täyspitkä albumi, levy-yhtiöllä tai ilman.
Timo: - Lauletaan, että joku kuulisi. Mutta joo, kyllä se levykin on jossain vaiheessa tehtävä.
Teksti: Ilkka Valpasvuo, kuvat Johanna Heikkilä
