Julkaistu: 29.03.2005
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo

Warner
Min� en en�� pid� Zen Caf�sta. T�m� trendi alkoi viimeist��n vuoden 2002 Vuokralaisella, vaikka jo edellinen levy Helvetisti j�rke� piti sis�ll��n monia kyll��ntymiseeni johtaneista elementeist�. N�it� ovat hetkitt�in jopa Mamban mieleentuovat sovitusratkaisut, musiikin rauhoittumisesta johtuva huumorin puutteen aiheuttama patetia... Rokkaavammalla kaavalla ei sit� hymy� v�lill� kaivannutkaan. Jotenkin my�s biisikyn� tahtoo kulkea liiaksi kangistuneita ja hyv�ksi koettuja kaavoja pitkin. Luovan tauon j�lkeinen Laiska, tyhm� ja saamaton k�rsii oikeastaan pitk�lti samoista piirteist�, vaikka muutoksiakin kuulee.
Seh�n on selke� juttu, ett� Samuli Putron biisit tunnistaa aina Zen Caf�ksi. Jos ei pelkistetyn pohtiva soitanto tuo valoa p��h�n, niin Putron t�ks�yttelev�, miltei puhuva laulu viimeist��n sytytt�� kahvilan neonvalot tuikkimaan. My�s laulunaiheet ja k�sittelytapa on sit� vain ja ainoastaan t�m�n kolmikon py�rittelem�� krapulapohdintaa. Jotenkin kovin Turkulaiseen, edellisen baari-illan j�lkeen katuvaisena uutta el�m�� aloittelevaan pohdintaan sukelletaan heti uneliaalla Uudenvuodenp�iv�ll�. Sit� vanhaa kunnon rokkia kuullaan selke�sti levyn eniten pilkett� sis�lt�v�ll� Tahdon halvan naisen -ryk�yksell�. Onhan se selke� juttu, ett� niille tuleville keikoillekin tarvitaan niit� iskus�velmi�, joita kansa huutaa mukana ja jotka teemaltaan sopivat humalahakuiseen hoilotukseen. Pisteet Caf�lle, t�t� kyll� tullaan kuulemaan hiukan joka jukeboksista ja pimenevien kes�iltojen kansanjuhlilla.
Rytmiryhm� Kari Nylanderin ja Pete Parkkosen vakuuttavan vaihtelevaa ty�skentely� on ilo seurata S�rkyl��kkeiden nykiviss� tahdeissa, itse aihe ja Putron laulu sitten aiheuttaakin enemm�n p��ns�rky�. Parhaiten trio l�yt�� ilmaisunsa tarttuvan ytimen Taivas on kirkas ja napakka -kappaleen isoon asuun pukeutuvilla orkestraatioilla ja junnaavilla kielill�. T�ss� tulkinnan miltei kyyninen tunteettomuus vetoaa hyvin, koska sovitukselliset ratkaisut yhdist�v�t toimivasti jylhyyden ja kepeyden. Wahwahilla funkkaileva Rakastunut taas l�hentelee jo edell�kirottua Mambaa, hipsutteleva Pist�t avaimen lukkoon nostaa fiilist� kuulaudellaan. Seuraava biisikolmikko, leirinuotiotunnelmoiva El�m� moukaroi, yst�v�n naista jahtaava s�risev� baari-rallatus Moi ja seesteisen letke� kelailu Nollapiste eiv�t sen kummempaa, takuuviihdytt�v�� Caf�a enemp�� tarjoa. Putron sanoitusten itsevarmuuden puutteesta k�rsiv� kertojahahmo k�y pikkuhiljaa �rsytt�m��n. Ik��n kuin t�m� kansa ei ilmankin osaisi rype� omassa huonoudessaan ja ep�varmuudessaan. Ilmankos sit� ei koskaan p��st� edes jalkapallon arvokisoihin. Ainakaan miehisill� vahvuuksilla...
�idin n�k�kulmaa lapsen heikkouksista jauhava nimibiisi kasvattaa edell� mainittua �rtymyst�, mutta kun se kerran myy, niin ymm�rt��h�n t�m�nkin paatoksen. Onneksi loppulevy tarjoaa viel� muutaman miellytt�v�n hetken. Kouluaikoja nostalgioiva Hontelot pojat hymyilytt�� sek� soitollaan, aiheellaan ett� sen tulkinnalla. Sen kummempaa lis�arvoa kilkutuskolmikko Cleaning Womenin hillitty taustasoitanto ei t�h�n anna, mutta 2000-luvun Kolmannen Naisen manttelinperint��n t�m� biisi sopisi hyvin. Ehk� yksitt�inen kohokohta on j�tetty viimeiseksi. Kaihoisa ja unelias Vanha opettaja ihastuttaa sek� rauhallaan ett� tarinan taaksep�in katsovalla tyyneydell�. Vaikka itse olen itseni juonut, ei katkeruudesta ole tietoakaan. Paljon on siis sit� vanhaa ja hyv�ksi koettua, mutta uusiakin piirteit� trio on omaksunut. Muutamista valloittavista hetkist� huolimatta j�t�n silti Laiskan, tyhm�n ja saamattoman muiden ylistett�v�ksi. Vanhan opettajan taidan kyll� viel� py�r�ytt�� soimaan...




Samuli Putron t�ks�ht�v�sti tulkitsemat suomalaisen sielunel�m�n kuvaukset soitetaan kansalle milloin rockaavalla, milloin hempe�mm�ll� kaavalla. Vuonna 1992 perustettu turkulaistrio on yksi vuosituhannen vaihteen keskeisimpi� suomirockin tekij�it�.
Samuli Putro - laulu ja kitara
Kari Nylander - basso
Pete Parkkonen - rummut
Kotisivut: www.zencafe.net
(P�ivitetty 31.07.2007)
Kommenttien keskiarvo:




Zen Caf� on voimissaan uudella Laiska, tyhm� ja saamaton -levyll��n. Sanoitukset ovat suoraan el�v�st� el�m�st�. Tosin Vuokralaisen Puuenkeli (pedofiliasta) sek� Ensimm�inen (sadisti-hullu -poikayst�v�st�) koskettivat, mutta toisaalta vieroittivat hardcorefaninkin.
Zen Caf� is all about yleis�n laulattaminen, k�nnilaulut, sinappiset pikaruoat takilla, keng�t niin fyysisess� eteisess� kuin kuvainnollisessakin.
Moi -biisin "j�tet��n taksi kadulle" -kohta tuo orgastiselta sill� hetkell� tuntuvan k�nnipaneskelun niidenkin korvien ulottuville, jotka eiv�t t�llaisesta el�imellisest� k�yt�ksest� tied� mit��n. Biisin loppuhan kertoo siit�, kuinka hiivit��n ties mist� p�in maailmaa kohti kotia. T�h�n ei ole muut pystyneet, toim. huom.
Kyseisen p�ndin hienouksia v�syksiin saakka toistaneena ymm�rr�n hyvin my�s kritiikin. �lykk�rockiahan t�m�kin on, eik� mit��n Klamydiaa. Senkin t�hden Laiska, tyhm� ja saamaton -levyn paras kipale nimibiisin ohella on Taivas on kirkas ja napakka, jota monet ovat �ityneet kritisoimaan "tyhmist� sanoista" ja onkin todettava, ett� vaikka kyseinen kipale on laulatusbiisi, se saa kaiken anteeksi.
Jo kielikuva "piha ilman sadettajaa" saa muutamilta l�ys�t housuun ja verenpaineen tuhanteen. "Mit� sekin tarkoittaa?", inisev�t Popedafanit. Siin�h�n sitten.
T�lt� levylt� - toisin kuin Zen Caf�n muilta levyilt� - ei l�ydy yht��n huonoa biisi�. Se on h�mment�v�� jopa hc-fanille.
T�m� asianlaita on pakko selitt�� Putrolla. Omien biisien tulkitseminen liven� sujuu toisilta, toisilta taas ei. Livetulkinnan kokenut kuulee sen saman el�m�n poltteen ja kyynisyyden alta h�ilyv�n janon my�s my�hemmin levylt�.
Vaatii useampaa kuuntelua ja mieluiten korvanapeista.
En yritt�nytk��n mit��n arvostelua, t�m� nyt oli vain t�llainen hullun p��h�npisto.
Uskaltaisikohan sen jo sanoa? Nooh, menk��t: 'Laiska, tyhm� ja saamaton' on Zen Caf�n paras levy.