Julkaistu: 05.06.2005
Arvostelija: Mika Roth

Nothing
Trent Reznor, tuo Yhdysvaltain ehk� ahdistunein industrialisti, on saanut j�lleen tehty� hieman uuttakin musiikkia. Aiemmin tasaisin viiden vuoden v�lein uuden pitk�soiton julkaissut Nine Inch Nails sai venytetty� levytystaukonsa t�ll� kertaa kuuden vuoden mittaiseksi. Toki v�liss� ehdittiin lyk�t� markkinoille j�lleen vanhempaa materiaalia parikin kertaa, mutta With Teeth on se todellinen koetinkivi joka piti ennemmin tai my�hemmin tulla eteen.
Se mik� alkujaan teki Nine Inch Nailsista niin erinomaisen innovatiivisen, oli yhtyeen kyky yhdistell� eri tyyppist� materiaalia. Musiikin palaset hajoitettiin usein raskaan industrial-rutistuksen kautta osiinsa, ja paiskattiin lopulta mit� ihmeellisempiin muotoihin. N�in siis ennen. NIN vuosimallia 2005 on kuitenkin kovasti popahtanut ja rauhoittunut versio tuosta aiemmin niin n�lk�isest� ja r�yh�kk��st� joukkiosta. Toki niit� vahvojakin hetki� yh� l�ytyy, ja raivoisa runttaus You Know What You Are? , tanssilattioille suunnattu singleraita The Hand That Feeds sek� miltei 80-lukuisasti funkaava Only ovat jokainen kiistatta A1-luokan materiaalia. Vastapainoksi levylt� l�ytyy kuitenkin suorastaan t�ytemateriaalilta kuulostavaa tavaraa. On vaikea kuvitella ett� aiemmille albumeille olisi saattanut eksy� sen kaltaisia turhuuksia kuin mit� esimerkiksi puolivillainen raakile The Collector tai tyls� ruikutusraita Every Day Is Exactly The Same ovat. Pahinta on kuitenkin With Teethin kokonaisvaltainen �helppous�, sill� siin� miss� aiemmat levyt ovat olleet todellisia haasteita on uutukainen yll�tt�v�n simppeli tapaus. Kun kerran p��set levyyn sis�lle (mihin ei siis kauaa mene), olet nopeasti l�pik�ynyt sen koko tarjonnan.
Soundillisesti With Teeth liikkuu hyvin l�hell� kahta edellist� levy�, pysyen suurimman osan aikaa hyv�n matkan p��ss� Brokenin aikaisesta raivosta ja rosoisuudesta. Saattaa olla ett� n�ist�kin s�vellyksist� saadaan viel� huomattavasti enemm�n irti miksausten ja versiointien kautta, mutta suhtaudun tuohonkin jo ep�illen. With Teeth ei ole miss��n nimess� huono levy, mutta kyseess� on yhtyeen vahvan ja v�rikk��n historian selv�sti heikoin pitk�soitto.




Nine Inch Nails on industrial henkisen metal/rockin yksi suurimmista nimist� kautta aikain. NIN on perustamisestaan asti henkil�itynyt voimakkaasti Trent Reznoriin. Vuonna 1988 ensimm�isen muotonsa saanut yhtye julkaisi debyyttilevyns� Pretty Hate Machinen jo seuraavana vuonna. Musiikista oli l�ydett�viss� tuolloin viel� reilusti vaikutteita sellaisilta industrial-yhtyeilt� kuin esimerkiksi Ministry ja Skinny Puppy. Kolme vuotta my�hemmin julkaistu Broken ep kuitenkin k��nsi jo tilanteen p��laelleen, kun NIN muuttui vaikutteiden ottajasta niiden antajaksi.
Yhtyeen rivist�iss� on vuosien varrella k�ynyt kova tuuletus Reznorin itsens� pysyess� jatkuvasti myrskyn silm�ss�. T�m�n hetkinen kiertuekokoonpano on:
Trent Reznor - laulu, kitara, koskettimet
Aaron North - kitara
Alessandro Cortini - kitara
Jeordie White - basso
Josh Freese - rummut
Kotisivut: www.nin.com
(P�ivitetty 07.06.2007)
Kommenttien keskiarvo:




Nine Inch Nailsin Pretty Hate Machine, Broken ja Downward Spiral kuuluvat jokaisen itse��n kunnioittavan raskaan musiikin yst�v�n levyhyllyyn, mutta Fragile oli selke� pettymys. Vaikka se pit�� sis�ll��n hienoja vetoja kuten Starfuckers, Inc., j�i se hyvin nopeasti vain hyllyn t�ytteeksi. Syy oli yksinkertainen. Levy oli vain liian tyls� ja raskas kokonaisuus kuunnella. Onneksi With Teeth ei toista samaa virhett�, vaan tarjoaa varsin tiukan yhden levyn setin, vaikka t�st�kin paketista olisi pari biisi� voinut tiputtaa pois.
Reznoria on nimitetty Amerikan vihaisemmaksi mieheksi, mutta minusta adjektiivit ahdistunut, masentunut ja pessimistinen kuvaavat herraa paremmin. Nimitt�in NINin levyt eiv�t ole koskaan olleet yht� paahtoa, vaan enemm�n maanista vollutusta, jotka ajoittain r�j�ht�v�t mielett�miksi raivonpurkauksiksi. V�lill� mukana on my�s k�sitt�m�tt�m�n kauniita ja herkki� melodioita, kuten uuden levyn aloituskappaleessa All The Love In The Worldissa.
With Teeth on hivenen rauhallisempi ja popahtavampi kuin edelt�j�ns�, joka h�iritsee joitakin. Minua jostain syyst� ei, mutta makuasioitahan n�m� ovat. Kuten my�s se, ett� toisin kuin Mika Roth, min� pid�n eritt�in paljon Every Day Is Exactly The Same �kappaleesta. Siin� on samanlaista fiilist�, kuin loistavassa Hurt-kappaleessa, mutta pienemmin elein. Levy toimii kokonaisuutena ja vaikka se ei yll� Pretty Hate Machinen, Brokenin ja Downward Spiralin tasolla, parempi se on kuin Fragile. Ja se on jo paljon se. Kaiken kaikkiaan suosittelenkin uutta Nine Inch Nailsin levy� l�mpim�sti. Provinssissa n�hd��n!