01.06.2003
Nine Inch Nails, yksi nykyisen Industrial-metallin pioneereista ja suurimmista vaikuttajista, valmistautui julkaisemaan toista levy��n kes�ll� 1992. Kiert�ess��n vuonna 1991 yhtyeen nokkamies Trent Reznor, joka oikeastaan oli yht� kuin NIN, oli ideoinut ja kehitellyt uutta raskaampaa soundia. Kehitysty�h�n vaikuttivat huomattavasti my�s Reznorin silloiseen liveb�ndiin kuuluneet Richard Patrick, Jeff Ward ja James Woolley. Reznor ty�sti uutta �mini-levy��n� salassa silloiselta levy-yhti�lt��n, jonka kanssa tehdyst� sopimuksesta h�n oikeusteitse yritti irroittautua. Viimein Interscope Records osti yhtyeen ulos entisilt� is�nnilt� syyskuussa 1992. Viel� samassa kuussa Nine Inch Nails julkaisi v�litt�m�sti Industrial-metal klassikoksi muodostuneen ja laajalti ylistetyn EP:n Broken.
Levyll� oli vain kuusi varsinaista raitaa, joista kaksi viel�p� lyhyit� instrumentaaleja. CD-version loppuun, raidoille 98 ja 99, oli piilotettu kaksi lis�kappaletta: Physical (You're So) sek� Suck, joista ensinmainitun oli alkujaan julkaissut Adam Ant. Varsinaisten kappaleiden ja p��t�sraitojen v�liin oli sijoitettu 90 tyhj�� 3 sekunnin mittaista t�yte-raitaa, levyn mitaksi tuli n�in 37:44, josta tosin vain vajaat 32 minuuttia oli musiikkia. Vinyylin� levy� myytiin tuplana, jolloin ensimm�inen levy oli normaali EP, toisen levyn ollessa 7� single jolta l�ytyiv�t �piiloraidat�. Vaikka yhtye oli edelleen virallisesti sama asia kuin Trent Reznor mainittiin krediiteiss� nyt my�s assistentit: Brian Lieseganb, Sean Beavan ja Chris Vrenna.
Broken esitteli t�ysin uudistuneen Nine Inch Nailsin. Levyn avaava hidasta, voimistuvaa manausta muistuttava lyhyt instrumentaali Pinion johtaa ensimm�iseen r�j�hdykseen nimelt� Wish. Tylyjen, kaaosmaisten kitaravallien sylkiess� tulta raskaiden koneiden sek� el�vien rumpujen s�estyksell�. Kuluneiden kuukausien turhautuneisuus ja viha purkautuu t�ysin peittelem�tt�m�sti t�ss� ensimm�isess� ly�nniss� vasten kasvoja. Reznorin huutaessa I put my faith in God and my trust in you, Now there�s nothing more fucked up I could do, voi tuntea suuren pusertavan tuskan jota t�m�n klassikkokappaleen synty on vaatinut. Seuraavana soiva Last on puolestaan hitaampi kappale, oudon metallinen ja ahdistava puoliballadi oman tuhon kaipuusta. Help Me I Am In Hell on toinen lyhyt instrumentaali, joka on saanut nimens� Clive Barkerin Hellraiserista. Kappale toimii johdatuksena Happiness In Slaveryyn, joka on hetkitt�in Reznorin huutojen v�liss� jopa yll�tt�v�n melodinen, t�m�nkin kappaleen rakenne vied��n aivan ��rimmilleen, kunnes se on lopussa jo hajoamaisillaan. Viimeinen kappale, alussa t�ydellisen riffin omaava ja hitaasti raivoisaksi riehunnaksi muuttuva Gave Up, sulkee Brokenin virallisen osuuden juuri sopivasti kaaokseen. Reznorin huutaessa yh� uudelleen Smashed up my sanity, smashed up integrity, smashed�, ovat jo kaikki mahdolliset energiat ilmassa.
Seuraavat 90 kolmen sekunnin raitaa voi viett�� ker�ten voimiaan, tai naputtelemalla soittimen tauluun raidan 98. Ensimm�inen piiloraita Physical (You�re So) l�htee �kkiv��r�n groovisti liikkeelle keskelt� surinaa, rakentuen alun tyhjyydest� yh� kovemmaksi ja rajummaksi huudoksi. Koneiden ulvoessa aina vain ilke�mmin ja kitaroiden muristessa uhkaavammin kappale lopulta hitaasti hajoaa hiljaisuuteen. ��rimm�isen v�kivaltainen ja paikoin oudon funkkaava p��t�skappale Suck, jonka Reznor kirjoitti yhdess� Pigfacen kanssa, nousee levyn yhdeksi huippukohdaksi. Kappale antaa jo viittauksia tulevaan � etenkin vuonna 1994 julkaistavan The Downward Spiralin ��nimaailmaan.
Broken muodostui yhtyeen k��nnekohdaksi niin kaupallisesti kuin muutenkin. Wish toi yhtyeelle Grammyn vuoden 1992 Best Metal Performance �sarjassa. Levy viitoitti tiet� Industrial-metallin tulevaisuudelle samana vuonna Ministryn julkaiseman Psalm 69:n kanssa. Brokenista tehtiin viel� saman vuoden lopulla remixaus levy Fixed, joka synnytti perinteen � t�m�n j�lkeen jokaisesta Nine Inch Nailsin studiolevyst� on julkaistu my�s remixattu versio. Broken on kest�nyt hyvin ajan hampaan, ja levyn soundit ovat edelleen tuoreen ja modernin kuuloisia.
Mika Roth
Kuva: Matt Miller
