No Shame: White Of Hope - Turning Black

Fullsteam

Jo kunnioitettavaan kymmenen vuoden ik��n ehtinyt No Shame on kuin huomaamatta noussut maamme muutenkin kovatasoisen punk-skenen yhdeksi k�rkinimeksi. B�ndi onkin viime aikoina ollut kovassa py�rityksess�. Levy-yhti�ksi on valikoitunut Fullsteam Records ja pitk�aikainen kitaristi Esa Salokoski on vaihtunut Jere Tiaiseen. Vaikuttaa kaikin puolin silt�, ett� Salon punkkarit ovat aloittaneet homman puhtaalta p�yd�lt�. Ja todellakin levy kuulostaa tuoreelta. Kymmenen vuotta soittohommia ei ole todellakaan vaikuttanut j�tkien asenteeseen.

Heti ensimm�inen kappale Distorted kertoo mist� on kysymys. Tiukkaa perinnetietoista punkkia asiaankuuluvin kukkoiluin ja ryhm�huudahduksin, rankinta No Shamea miesmuistiin. Tiukan avauksen j�lkeen tempo levyll� hiukan putoaa, mutta jo levyn kolmoskappale Armageddon Now ly� ison vaihteen p��lle. N�m� miehet ovat tosissaan ja vihaisia. T�lle levylle ei juuri fiilistelykappaleita ole mahtunut ellei sellaiseksi voi laskea Keep It Alive -kappaletta, josta l�ytyy levyn komeimmat laulumelodiat. Lyhyesti sanottuna levy on t�ynn� toinen toistaan tiukempia ralleja eik� mit��n varsinaista kokonaisuutta suvantokohtineen ole.

Monesti t�llainen r�yh��minen olisi puuduttavaa, mutta No Shame tekee pirist�v�n poikkeuksen. Levy on studioteknisesti niin korkealaatuinen, ett� tiukimmatkaan HC-revitykset eiv�t kuulosta kuralta. Ennen kaikkea levyn kuitenkin pelastaa monilahjakkuus Sampsa Sarparannan kappaleentekotaito. On ihmetelt�v� miten on mahdollista pit�� n�in v�hin ev�in rakennettu paketti n�in komeasti jaloillaan. Vaikka kaikki levyn 11 kappaletta on enemm�n ja v�hemm�n samasta puusta veistetty niin tylsyys ja toisto eiv�t p��se k�yt�nn�ss� ollenkaan iskem��n. On turha l�hte� tekem��n levylle v�kisin vaihtelua jos osaa laittaa yksinkertaiset asiat toimimaan. Periaatteessa pit�isi varmaan sanoa jotain b�ndin tavaramerkiksi muodostuneista, nykyaikaa kommentoivista lyriikoista, mutta en koe sit� mitenk��n tarpeellisena. T�m� levy toimii tarpeeksi hyvin pelkk�n� rock-levyn�, vaikka et olisi tippaakaan kiinnostunut punkkareiden maailmantuskasta.