No Shame, Kätyrit, Real Vacation
09.04.2004
Grande/Rovaniemi
Pohjoisessa vietetyn pääsiäislomani musiikilliseksi kohokohdaksi nousi sopivasti paikalliseen rockluolaan Grandeen rakennettu kolmen punkretkueen iltamat. Pieni ja tupakansavuinen Grande osui tielleni oikeastaan aika sattumalta; satuin mielenkiinnon vuoksi tsekkaamaan netistä paikalliset pääsiäislivemusiikit ja törmäsin tietoon Salolais-Helsinkiläisen No Shamen keikasta Rovaniemellä. Loistavaa! Useammalta keikalta tutun häpeämättömän punknelikon lisäksi paikalla olisi vielä kaksi muutakin yhteisellä kiertueella rundaavaa joukkiota, pääkaupunkilainen Kätyrit sekä Kemi-Oulu –suunnalta maailmaa valtaava Real Vacation. Yhtä juhlaa!
Katupunkkia ja niittirockasennetta tiukalla juoksulla ja suhteellisen simppeleillä kertosäepainotteisilla ralleilla veivaava Real Vacation –trio ihastutti meikäläistä, ensi kertaa yhtyeen energistä soittoa seuraavaa. Punk’ n’ rollia, kuten bändi itseään ilmaisee. Kitaristi J. Feldtin ja basisti J.J. Huotarin laululla juokseva esitys kumartaa selkeästi Ramoneksen suuntaan, silti mukavan persoonallisella otteella. Feldtin Turbojugend -paita kertoo ehkä myös jotain bändin musiikillisista kiintopisteistä. Tai sitten ei. Vieraileva(?) rumpali Hautsi(?) piti mukavan tappavaa vauhtia yllä, ja kun Vacationin biiseissä on reilusti tarttumapintaa ja helposti kuorolauluna hoilattavia kertosäkeilyjä, ei illan aloitusmeininki olisi voinut olla parempi.
Vacationin kanssa reilusti yhteisiä keikkoja aiemminkin veivannut ja nähtävästi myös jatkossa veivaava Kätyrien nelikko vaihtoi kielen yhtä biisiä lukuunottamatta suomeen ja meininki lähenteli rankimmillaan miltei heviä. Silti pohjana on juokseva punk. Kivi kitaroi, heittää välispiikkiä ja laulaa, Mana manasta tuttu Pete istuu rumpujen takana, lauloipa herra myös yhden rallin. Lassen bassotellessa vieressä kitaran varressa elehtivä Mikko Huu laulaa ja vetää muutenkin ilmeikkäästi showta, joka etenee tiukasti, vauhdilla ja hikeä valuen. Mikon toverillinen piruilu No Shamelle oli tipauttaa ainakin meikäläisen, hersyvän hauskaa imitaatiota. Yhtyeen tuoreen debyyttipitkäsoiton ralleista ainakin Vähän vähemmän sekä hittipotentiaalia tihkuva Helmikuu jäivät mukavasti päähän soimaan, kaiken kaikkiaan yhtyeen raskas ja tiluttelemaankin hetkittäin heittäytyvä soitto oli oikein toimivaa tavaraa.
No Shame oli kuitenkin se orkesteri, joka itseni oli paikan päälle houkutellut. Sarparannan Sampsan johtama punknelikko on meikäläisen kokemuksella takuuvarmaa keikkanautintoa, eikä Granden veto muuttanut käsitystäni. Vaikka yleisö tuntui aluksi olevan kohtuullisen kylmää, sai Sampsa kehotuksillaan ja yleisön sekaan pomppimisillaan houkuteltua parikymmenpäisen pogoajajoukon lavan eteen keikan loppua kohti kuljettaessa. Lovepunkkia ja tiukkaa asennetta, sitä riitti taas. Sampsan, Esan ja Pekan vuorottelulaulu toimii kuin tauti, vauhti on Ferrariluokkaa. Jo tutuksi käynyt keesi oli vaihtunut Sampsalla pulisonkeihin ja muutenkin mies näytti enemmän rokkarilta kuin punkkarilta. Meininki oli silti sitä samaa vanhaa, räkää ja irvistyksiä positiivisella asenteella. Viimeistään encoren D-Bombin ja Thank Youn vaiheilla nelikko kruunasi illan mainiot vedot täydellä hurmoksella. Kuvat saavat kertoa loput.
Grandessa oli oikein mukava käydä, rokkareita, punkkareita ynnä muita elävän livemusiikin ystäviä, ja mukavan lämminhenkinen keskinäinen vinoilumeininki. Paikan rokki/kaljabaarihenkisyydestä viestii mielestäni esimerkiksi se, että seurueemme nauttima limukkakin loppui jo ensimetreillä tiskin takaa, kaljaahan täällä juodaan. Ensi kerralla Rovaniemellä (milloin se sitten ikinä koittaakaan) taidan pistäytyä myös Grandessa. Niin voisi kuvitella tekevän myös lavan takana seinällä poseeranneen Ville Valon, muiden starojen tapaan.
Ilkka Valpasvuo
