07.05.2003
Yo-talo/Tampere
Pahoja poikia, kirottuja lokkeja eik� h�pe�n h�iv��k��n, siin�p� ohjelmaa keskiviikkoillan ratoksi. Yo-talolle oli suunnannut kulkunsa melko olematon, mutta sit�kin innokkaampi yleis�. Eli kaikki ne, jotka eiv�t katsoneet kotistudioidensa ��ress� Suomen j��kiekkohistorian itse��n toistavaa n�yryytyst�. 5-1 oli tilanne, kun l�hdin kotoa. Suomi juhlii, kivakiva. Mutta ei kun antaa menn� vaan ja peli saatiin jo siihen 5-6:een, kun illan ensimm�inen akti, nelimiehinen skapohjaista punkkia v��nt�v� Evilsons oli settins� hoidellut. Eli eip� paljoa menett�nyt kotoa l�htiess��n.
Pahat pojat soittivat hyvin, s�r�� ska -biitin p��lle ja ainakin minun jalkani alkoivat jo l�hte� rytmiin. No Shamen Sampsa soitteli levylt� tunnelmanvirittelij�n� Rancidia ja sit� tuntui Evilsonsin poijaatkin kuunnelleen. Sitten sit� s�r�� ja kohtuullisen karkeaa laulantaa. Ja aika hauska versio Del Shannonin Runawayst�. Jep, ensimm�inen Fullsteam -kiertueen artisteista oli toimiva ja mielenkiintoinen uusi tuttavuus.
Damn Seagullsia on pit�nyt menn� katsomaan kauan ja hartaasti ja nyt se sitten viimein tuntui lutviutuvan. Lavalle saatiin viides mies ja Hammondit, joilla soiteltiin ulisevaa ja soraista maustetta Lokkien vauhtirokkiin. Punkmausteita, poseerausta ja niin edelleen. Oikeastaan keikan alkupuoli meni v�h�n viritelless�, muun muassa mies k�vi naputtamassa vasaralla rumpumattoa lattiaan ja meininki oli jopa huolestuttavan rauhallista. Mutta kuin tilauksesta er�skin punkahtavan oloinen hahmo yleis�ss� kommentoi: T�� on iha liian hidasta. Laulaja-kitaristi Lauri pyysi anteeksi, heitti kitaran nurkkaan ja siit� alkoivat sellaiset bileet ett�...Vauhtia tuli parisataa mailia lis�� ja Laurin poseeraus mikin kanssa oli mit� mainiointa. T�ss� vaiheessa kyseinen punkahtava herrasmies p��tti osallistua geimeihin ja kipusi lavalle. Ehtih�n tuo aikansa siell� laulaa mikkiin ja soittaa niin ilmakitaraa kuin ilmarumpujakin, ennenkuin v��j��m�t�n tapahtui. Selke� vahinko, mutta silti. Lauri onnistui taputuksellaan ja halauksellaan kaatamaan miekkosen melko vauhdikkaasti alas lavalta ja pyyteli sit� sitten kovin anteeksi keikan aikana ja sen j�lkeen. Mut hei, no hard feelings, seh�n on v�lill� homman nimi.
Yleis� antoi ansiosta suosiota vauhtiin p��sseelle orkesterille ja tilauksesta huolimatta encore j�i saamatta. Silti j�i hyv� maku suuhun. Se on j�nn� juttu tuossa Seagulls -viisikossa, ett� minun silm��ni vain basisti Toni Koskinen tuntuu omaavan tuollaisen kahelinuskottavan rock-imagon, muu porukka voisi soittaa vaikka sit� herkint� kitarapoppia. Mutta ulkon�k� pett��, ainakin t�n� iltana Kirotut lokit harjoittelivat sy�ksykierteit�.
Ilta oli taas ehtinyt pitk�lle ja maku suussa viel� sokerinen edellisest� vedosta, kun Salon punkylpeys No Shame asteli lavalle ja alkoi viihdytt�m��n kansaa. Materiaalia kuultiin niin tuoreelta tuplalta kuin vanhojen aarteiden varastostakin. Jotenkin ei tahtonut itse eik� muukaan yleis� en�� ihan kyb�ll� sytty� schpunkista Lokkien loistavan menon j�ljilt�. Silti peruskovan setin nelikko paahtoi, tunnelmapaloilla ja ryttyytyksell�. Hyppyj�, kitarannostoja ja lent�v�� r�k��. Asenne kohdallaan, menev� ja iloisen r�k�inen soitto. No Shame on jotenkin aina takuuvarma b�ndi. Saas n�hd�, mit� ihmiset tykk��v�t ensi kes�n Provinssissa.
Kaiken kaikkiaan Fullsteam –levy-yhti�n ensimm�inen kolmen meno-orkesterin kattaus oli todella maittava. Vaikka Lokit veiv�t t�n��n voiton, niin kyll� Pahat pojat ja H�pe�m�tt�m�t hoisivat oman leivisk�ns� kiitett�v�sti. Eli ei muuta kuin odottamaan sit� seuraavaa kattausta.
Ilkka Valpasvuo
