Elvis Presley: 30+1
Julkaistu: 06.10.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
RCA
The King is back! Kuuluisa huudahdus, joka tuntuu uusiutuvan vuodesta toiseen. Rock’ n rollin kuninkaan ja maailman suurimman pop –ikonin maineella ja musiikilla on rahastettu vuosien mittaan jo aivan riittävästi. Silti tuorein rahastus omaa muotoja, jotka eivät välttämättä pakota edesmennyttä showmiestä pelvistelemään haudassaan, kuten monet valitutpalat- ja teeveshopkokoelmat todennäköiseti tekevät. Taustallahan on monesta varmaan melkoiselta pyhäinhäväistykseltä tuntuva idea kaivaa NE alkuperäiset master –nauhat esiin ja luoda uudella tekniikalla paras mahdollinen soundi Elviksen ikimuistoisimpiin hitteihin. Nimi 30+1 tulee siitä, että levylle on koottu kaikki Elviksen listaykköset kautta aikain, bonuksena tuore JXL:n loistava tanssirevittely A Little Less Conversation. Tuttu niin Niken mainoskampanjasta kuin mm. Oceans Eleven -elokuvasta. Elvis varmaan tekisi itse vastaavia hittiremiksejä, jos vielä eläisi. Vai menisikö moinen vanhan rokkimiehen kiistämättä monipuolisen maun alapuolelle? Paha sanoa...
Elviksen ura on tuttu varmasti jokaiselle tässä maailmassa elävälle, joka on ikinä ollut yhtään kiinnostunut musiikista. Koska en voi katsoa lukeutuvani miksikään erityisemmäksi Elvis –asiantuntijaksi, jätän nippelitiedot toisten törkittäviksi. Joka tapauksessa, koska levy seuraa lineaarisesti Elviksen napakymppejä, saadaan levyllä kuulla kattava katsaus herran tuotantoa 50 –luvun pelvistelyistä 70 –luvun pulskempaan showhileilyyn. Kuka sitten mistäkin osastosta pitää... Ihmiselle, jolla ei sen tarkempaa käsitystä Elviksen musiikista ole (on sellaisiakin ihmisiä, uskokaa pois ), suosittelen levyä varauksetta. Nyt olisi korkea aika ja hyvä tilaisuus sukeltaa Elviksen upeaan tulkintaan ja todella monipuolisen tuotannon kaupallisiin huippuihin ja saada edes jonkinlainen kuva musiikista legendan takana. Vanhan koulukunnan Elvis –faneille levyn ainoa ”uutuus” eli tuo mainittu tanssiremix, ei varmaan ole riittävä syy taas yhden Kuningas –kokoelman hankinnalle. Vaikka ne soundit olisivatkin kuinka toimivat ja tuoreet tahansa.
Levy alkaa niistä käänteentekevistä hiteistä, joilla ilmiö nimeltä Elvis iskeytyi nuorison tajuntaan. Oma klassikkoarvonsa on niin Heartbreak Hotelilla, Don’t Be Cruelilla kuin kovasti keikuttavalla Hound Dogilla. Rock ja etenkin roll! Jos joku ei ole koskaan kuullutkaan Love Me Tenderiä, niin ihme on. Elviksen ensimmäinen ja kieltämättä yksi parhaista slovareista. Elvis is All Shook Up! Eteenpäin mentäessä korvaan jäävät niin mainio Jailhouse Rock kuin tutut It’s Now Or Never ja Are You Lonesome Tonight?. Ja tietysti illan viimeisten hitaiden ehdoton kunkku Can’t Help Falling In Love. Minulle läheisin ja lämpimin Elvistely alkaa kuitenkin miehen vuoden –69 comebackistä In The Ghetto- ja etenkin Suspicious Minds -hiteillä. Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi; kuinka moni näistä listaykkösistä oikeasti olisi listaykkönen ilman Elvis –nimeä levynkannessa? Toisaalta, kyllä suurin osa näistä fiilistelyistä moisen arvon ansaitsee...
Vaikka tämän levyn saisi kuultavakseen ihan ummikkona ja 2000 –luvun musiikkimaulla varustettuna, on levy kiitettävän arvosanan kokonaisuus. Vaikka kaikkia kappaleita ei olekaan kuullut ainakaan syventävästi rahisevina vinyyliversioina, ei levyn saundeja voi haukkua. Hyvältä kuulostaa. Vaikkakin uskoakseni monille juuri se kotoinen taustarahina ja kaikenlainen ajan tarpeiston mukanaan antama lisämauste on olennainen osa toimivaa Elviskeittoa. Heidän ei kannata pennosiaan heittää 30+1:seen. Arvosanan antaminen tälle kokoelmalle on turhaa, annetaan nyt vaikka täydet. Kappaleiden merkitys omalle ajalleen on suunnaton ja vielä kuluvana vuonna 2002, 25 vuotta kuninkaan kuolemasta, toimii. Hatunnosto miehelle, joka ennen muita teki jo kaikkea. Jopa tangoa! Kiistämättä, Elvis on maineensa ansainnut. Ja minun silmissäni etenkin musiikillaan eikä lantiolla, leffoilla ja lehdistön valokeilassa paistattelulla. Long live The King!
Kommenttien keskiarvo:
90-luvun puolivälin "Elvis '56" - kokoelma olikin vain pelkkä alkusoitto. Juuri kun luulee, ettei restauraatio siitä parane, niin sitten tuleekin tämmöinen suurprojekti. Tässä tapauksessa on kyllä ilman muuta kyse kunnianosoituksesta, ei rahastuksesta. Perikunta tykkää, asiakas tykkää, kaikki tykkää: nyt myös Totoa kuuntelevat kultakorvat voivat hyvillä mielin siirtyä kunnon musiikin pariin.
The King
teen itse esitelmää elviksestä kouluun.