Julkaistu: 06.10.2002
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
RCA
The King is back! Kuuluisa huudahdus, joka tuntuu uusiutuvan vuodesta toiseen. Rock’ n rollin kuninkaan ja maailman suurimman pop –ikonin maineella ja musiikilla on rahastettu vuosien mittaan jo aivan riitt�v�sti. Silti tuorein rahastus omaa muotoja, jotka eiv�t v�ltt�m�tt� pakota edesmennytt� showmiest� pelvistelem��n haudassaan, kuten monet valitutpalat- ja teeveshopkokoelmat todenn�k�iseti tekev�t. Taustallahan on monesta varmaan melkoiselta pyh�inh�v�istykselt� tuntuva idea kaivaa NE alkuper�iset master –nauhat esiin ja luoda uudella tekniikalla paras mahdollinen soundi Elviksen ikimuistoisimpiin hitteihin. Nimi 30+1 tulee siit�, ett� levylle on koottu kaikki Elviksen listaykk�set kautta aikain, bonuksena tuore JXL:n loistava tanssirevittely A Little Less Conversation. Tuttu niin Niken mainoskampanjasta kuin mm. Oceans Eleven -elokuvasta. Elvis varmaan tekisi itse vastaavia hittiremiksej�, jos viel� el�isi. Vai menisik� moinen vanhan rokkimiehen kiist�m�tt� monipuolisen maun alapuolelle? Paha sanoa...
Elviksen ura on tuttu varmasti jokaiselle t�ss� maailmassa el�v�lle, joka on ikin� ollut yht��n kiinnostunut musiikista. Koska en voi katsoa lukeutuvani miksik��n erityisemm�ksi Elvis –asiantuntijaksi, j�t�n nippelitiedot toisten t�rkitt�viksi. Joka tapauksessa, koska levy seuraa lineaarisesti Elviksen napakymppej�, saadaan levyll� kuulla kattava katsaus herran tuotantoa 50 –luvun pelvistelyist� 70 –luvun pulskempaan showhileilyyn. Kuka sitten mist�kin osastosta pit��... Ihmiselle, jolla ei sen tarkempaa k�sityst� Elviksen musiikista ole (on sellaisiakin ihmisi�, uskokaa pois ), suosittelen levy� varauksetta. Nyt olisi korkea aika ja hyv� tilaisuus sukeltaa Elviksen upeaan tulkintaan ja todella monipuolisen tuotannon kaupallisiin huippuihin ja saada edes jonkinlainen kuva musiikista legendan takana. Vanhan koulukunnan Elvis –faneille levyn ainoa ”uutuus” eli tuo mainittu tanssiremix, ei varmaan ole riitt�v� syy taas yhden Kuningas –kokoelman hankinnalle. Vaikka ne soundit olisivatkin kuinka toimivat ja tuoreet tahansa.
Levy alkaa niist� k��nteentekevist� hiteist�, joilla ilmi� nimelt� Elvis iskeytyi nuorison tajuntaan. Oma klassikkoarvonsa on niin Heartbreak Hotelilla, Don’t Be Cruelilla kuin kovasti keikuttavalla Hound Dogilla. Rock ja etenkin roll! Jos joku ei ole koskaan kuullutkaan Love Me Tenderi�, niin ihme on. Elviksen ensimm�inen ja kielt�m�tt� yksi parhaista slovareista. Elvis is All Shook Up! Eteenp�in ment�ess� korvaan j��v�t niin mainio Jailhouse Rock kuin tutut It’s Now Or Never ja Are You Lonesome Tonight?. Ja tietysti illan viimeisten hitaiden ehdoton kunkku Can’t Help Falling In Love. Minulle l�heisin ja l�mpimin Elvistely alkaa kuitenkin miehen vuoden –69 comebackist� In The Ghetto- ja etenkin Suspicious Minds -hiteill�. Mielenkiintoinen aihe pohdittavaksi; kuinka moni n�ist� listaykk�sist� oikeasti olisi listaykk�nen ilman Elvis –nime� levynkannessa? Toisaalta, kyll� suurin osa n�ist� fiilistelyist� moisen arvon ansaitsee...
Vaikka t�m�n levyn saisi kuultavakseen ihan ummikkona ja 2000 –luvun musiikkimaulla varustettuna, on levy kiitett�v�n arvosanan kokonaisuus. Vaikka kaikkia kappaleita ei olekaan kuullut ainakaan syvent�v�sti rahisevina vinyyliversioina, ei levyn saundeja voi haukkua. Hyv�lt� kuulostaa. Vaikkakin uskoakseni monille juuri se kotoinen taustarahina ja kaikenlainen ajan tarpeiston mukanaan antama lis�mauste on olennainen osa toimivaa Elviskeittoa. Heid�n ei kannata pennosiaan heitt�� 30+1:seen. Arvosanan antaminen t�lle kokoelmalle on turhaa, annetaan nyt vaikka t�ydet. Kappaleiden merkitys omalle ajalleen on suunnaton ja viel� kuluvana vuonna 2002, 25 vuotta kuninkaan kuolemasta, toimii. Hatunnosto miehelle, joka ennen muita teki jo kaikkea. Jopa tangoa! Kiist�m�tt�, Elvis on maineensa ansainnut. Ja minun silmiss�ni etenkin musiikillaan eik� lantiolla, leffoilla ja lehdist�n valokeilassa paistattelulla. Long live The King!
Kommenttien keskiarvo:
90-luvun puoliv�lin "Elvis '56" - kokoelma olikin vain pelkk� alkusoitto. Juuri kun luulee, ettei restauraatio siit� parane, niin sitten tuleekin t�mm�inen suurprojekti. T�ss� tapauksessa on kyll� ilman muuta kyse kunnianosoituksesta, ei rahastuksesta. Perikunta tykk��, asiakas tykk��, kaikki tykk��: nyt my�s Totoa kuuntelevat kultakorvat voivat hyvill� mielin siirty� kunnon musiikin pariin.
The King
teen itse esitelm�� elviksest� kouluun.