Julkaistu: 14.12.2003
Arvostelija: Janne Kuusinen
BMG
Taas hemmotellaan Elvis-faneja. 28 "uutta" kappaletta on remasteroitu, bonuksina kuullaan Elviksen Roustabout - leffan poisj�tetty nimipiisikandidaatti I’m A Roustabout sek� Paul Oakenfoldin remix kappaleesta Rubberneckin’. T�yteen ahdettu levy antaa kyll� rahoille vastinetta: kukaan ei p��se valittamaan “vain” 40 minuutin kestosta. Paketin kruunaa informaatiopitoinen kansilehdykk�.
�Tottahan toki t�llaiseen toimintaan, jossa kappaleet julkaistaan osapuilleen miljoonannen kerran, suhtautuu aluksi terveen kyseenalaistavasti. Mutta kun kyse kuitenkin on Elvis Aaron Presleyst�, jonka levytetyst� tuotannosta on ammennettavissa loistavia piisej� ehdottomasti yli yhden cd:n verran, niin puhuttakoon “rahastamisen” sijaan ennemmin “jumalan patsaan kiillottamisesta”. T�ll� cd:ll� l�ytyv�t ne loput Elvis-hitit, jotka todella ansaitsevat parhaan mahdollisen audioasun: Blue Suede Shoes, Love Me, King Creole, I Got Stung... melkein kaikkihan nuo voisi luetella, ja esimerkeist� huolimatta ajallinen spectri ulettuu 50-luvulta 70-luvulle, kuten kuuluukin.
�Kolikon toinen puoli on tietenkin se, ett� usein alkuper�is��nitteiden mono-��nikuva on kanonisoitunut osaksi joidenkin ihmisten mielikuvaa ko. kappaleesta. Koplausprosessi tulee aina suorittaa varovasti, pieteetill�. Tekniikka on hyv� renki, mutta huono is�nt�.
�Onneksi homma toimii ihailtavasti. Elvis on kuulostanut n�in hyv�lt� viimeksi vuosi sitten, t�t� edelt�neell� ykk�shittikokoelmalevyll��n. Mik�li hyllyst� l�ytyy niit� kolmen-nelj�n euron alennusmyynti-Elvis-kokoelmia, jonka piisit on suurin piirtein siirretty c-kaseteilta cd:lle, kannattaa kuunnella niit� t�m�n uutukaisen kanssa rinnan. Ahaa-el�mys on taattu. Poissa ovat tunkkaisuus ja ahtaus, mutta kuulokuva ei silti ole kliininen. Parhaiten uudelleenmiksaus p��see oikeuksiinsa mielest�ni kappaleessa Bossa Nova Baby, jonka alkuper�isest�, brasilialaisen tavaratalon Hulluja P�ivi� muistuttavasta sekametelisopasta on saatu eroteltua kaikenn�k�ist� kivaa. Uskon, ett� t�m� versio kuulostaa silt�, millaiseksi tekij�t ovat alun perin sen tarkoittaneet, mutta tekniikan rajat ovat tulleet vastaan.
�Bonusraidat ansaitsevat omat mainintansa. I’m A Roustabout on ihan oikeasti hyv� ja hulvaton rock-kappale, joka jostain syyst� oli kuopattu n�ihin p�iviin saakka. ��nenlaatu ei tietenk��n ole muiden raitojen veroinen, ja ��nitteeseen on j��nyt jonkin verran demomaisia rosoja. Substanssia kuitenkin l�ytyy, ja jos pit�isi nyt koota kolmen vartin Elvis-setti, niin t�m� voisi olla jopa mukana. Milloin mahdamme kuulla ensimm�isen cover-version?
�Rubberneckin’ ei yll� vuoden 2002 jalkapallohittiremixin A Little Less Conversation tasolle, mik� ei liene yll�tys. Mutta ei t�m� huonokaan ole. Tavallaan Oakenfoldin jalolle idealle tuoda esiin tuntemattomampia Elvis-piisej� suht hyv�ll� maulla t�ytyy nostaa hattua. I can’t get mad, ‘cause I’m a Roustabout!
�Uskon, ett� maailmassa on suht harvoja puristeja, jotka nyt tarjolla olevan, huippuunsa hiotun Elvis-saundin torjuisivat. Heillekin ovat onneksi olemassa paitsi LP:t, my�s For LP Fans Only - tyyppiset CD-kokonaisuudet.
�Pieni� s�r�j� on vain kappalevalinnoissa, ihan loppuun saakka materiaali ei kanna. Amerikkalaisille on varmasti suurtakin terapiaa julkaista An American Trilogyn kaltainen glory glory halleluja - siirappi, kun oli se WTC-juttukin ja kaikki. Pari muutakin raitaa olisi ehk� voinut korvata jollakin toisella, esimerkiksi “oikealla” Roustabout - piisill�. No, kukaties ne sitten jonakin p�iv�n� l�ytyv�t r��ppi�isin� kolmannelta Elvis-remaster-levylt�. Tai nelj�nnelt�, viidennelt� jne.
�Eli eiv�tk�h�n t�m� ja ykk�shittikokoelma riit�, kiitos. Ja jos jatkavat remasterointiaan, niin toivottavasti tekev�t sit� ker�ilij�iden ja fanien mielenterveyden t�hden kronologisesti, levy kerrallaan tai muuten vain j�rjestelm�llisesti. Koko tuotannon julkaiseminen hujan hajan - kokoomameiningill� kuulostaa aivan liian perverssilt�.
Kommenttien keskiarvo:
