Elvis Presley: Christmas Album, 1957
23.12.2013
Joulu ja rockin Kuningas kohtasivat ensi kertaa jo vuonna 1957. Muutaman klassikon lisäksi tapaus loi standardin, jota lukemattomat bändit ja artistit ovat käyttäneet sittemmin.
RCA Victor
Joulu on toisten mielestä se vuoden tärkein juhla, kun taas toiset nimittävät talvipäivänseisauksen kohdille osuvaa juhlaa vuoden synkimmäksi. Niin tai näin, joulua ei pääse nykyään oikein pakoon, sen verran suuresta tapauksesta on kyse. Sama koskee joulumusiikkia, josta on syntynyt viimeisten vuosien aikana omanlaisensa teollisuudenala, kun mitä ihmeellisimpiä versioita ja koosteita julkaistaan joka vuosi. Desibeli muistelee yleensä vuoden 1963 jälkeistä aikaa, mutta kyllähän jo 50-luvullakin sattui ja tapahtui – jopa joulumusiikin rintamalla.
Rockin kuningas Elvis Presley oli lyönyt itsensä läpi vuoden 1956 alussa ja tultaessa vuoden 1957 loppupuolelle lannettaan vatkaavasta miehestä oli muodostunut jo aikakautensa käsite. Lokakuussa 1957 ilmestynyt Jailhouse Rock elokuvakin oli osunut häränsilmään, joten seuraavaksi oli aika julkaista joulualbumi – olihan Presleyn arvostama Frank Sinatrakin pyöräyttänyt markkinoille oman joululevynsä vain hieman aiemmin.
Elviksen joululevy seuraa Sinatran esimerkkiä, jossa A-puoli on kevyemmän ja B-puoli hartaamman joulumusiikin täyttämä. B-puoliskon neljä viimeistä raitaa oli itse asiassa julkaistu jo saman vuoden tammikuussa Peace in the Valley EP:n muodossa, eikä noista hymistelyistä ole juuri iloa nykypäivänä, mutta kiekon muut kappaleet ovat pitäneet pääosin pintansa. Onneksi tuolta hengelliseltä puoliskoltakin löytyy sentään Silent Night, jossa kuninkaan samettinen ääni on pehmeimmillään.
A-puolen avaus Santa Claus Is Back in Town on Jerry Leiberin ja Mike Stollerin kynistä pusertunut klassikko, joka on ehdottomasti albumin kirkkain, tai ainakin äänekkäin, hetki. Puoliskon päätöksenä soiva Santa Bring My Baby Back (to Me) edustaa myös ansiokkaasti Presleyn rockimpaa puolta ja tämäkin helmi luotiin varta vasten Elviksen joululevylle. Muu materiaali on maltillisempaa, mutta esimerkiksi White Christmas saa kummasti puhtia uudesta sovituksestaan, vaikka kappaleen alkuperäinen kirjoittaja Irving Berlin ei versiota hyväksynytkään. Samanlaisen piristysruiskeen on saanut vanha jouluvalitus Blue Christmas, jonka kunkku kiskaisee lähes överiksi.
Joulun juhlimisen voi jättää väliin, mutta jos jokin levy on nostettava soittimeen, suosittelen vahvasti Elviksen ensimmäistä kinkunsulatuskiekkoa, tai ainakin sen ensimmäistä puoliskoa. Eikä koko levyn kuunteleminenkaan haukkaa pyhistä kuin puoli tuntia.
Mika Roth
