14.05.2012
Elvis ja aikalaisensa tekiv�t amerikkalaisesta popmusiikista mielenkiintoisen mustien ja valkoisten perinteiden sekoituksen. Vuosisadan ensimm�ist� puoliskoa k�sittelev� kirja muodostaa tarinan siit�, miten Elvikseen p��dyt��n seuraamalla n�it� erilaisia musiikillisia linjoja.
Johnny Kniga
Elvis Presley on rockin kuningas, sanotaan, mutta aivan tyhj�st� ei t�m�k��n kuninkaallinen syntynyt. Ennen lanteistaan ja ��nest��n kuuluisaksi tullutta laulajaa ehti Yhdysvalloissa vaikuttaa viiden vuosikymmenen ajan erilaisia populaarimusiikillisia virtauksia, joita ilman Tupelosta ei olisi noussut ainakaan aivan samanlaista Elvist�.
Heikki Hilamaan ja Seppo Varjuksen kirjoittama Ennen Elvist�. Jazz, blues ja country 1900-1956 pureutuu nimens� mukaisesti niihin populaarimusiikin aikakausiin, jotka tulivat mahdollistaneeksi Elviksen t�hden syttymisen. Elviksen aikainen amerikkalainen pop-musiikki oli melkoinen sekoitus mustaa ja valkoista perinnett�. Kirja onkin jaettu n�it� kahta eri puolta kartoittaviin osiin.
Mustat juuret kattaa kolmesataasivuisesta teoksesta kaksi kolmasosaa, joten on ilmeist� miss� rockin pohja on. Osio esittelee eri tyylej� ja niiden tekij�it� kaikkine sivuaskelineen Tin Pan Alleyst� jazziin ja bluesiin ja swingist� rytmi & bluesin kautta aina s�hk�bluesiin asti. Valkoisella puolella liikutaan cajunista valkoiseen gospeliin, l�nnen- eli countrymusiikin eri variaatioista bluegrassiin ja folkista valkoiseen rock'n'rolliin.
Aihe on laaja, mutta Hilamaa ja Varjus selvi�v�t sen esittelyst� mainiosti. Kaksikko on onnistunut luomaan hajanaisestakin aineistosta sulavasti etenev�n tarinan, jolla on selke� p��tepiste (ehk� juuri siksi). Syv�luotaavia analyysej� ei tarjota, vaan teoksen p��anti on keskeisten vaikuttajien ja heid�n ty�ns� esittelyss�. L�hestymistapa on henkil�keskeinen, mutta p��osassa on musiikki.
Vaikka teos on pintapuolinen, ei se ole aivan noviiseille. Voisi ehk� sanoa, ett� Hilamaa ja Varjus kirjoittavat ihmisille, jotka ovat jo kuulleet esim. tarinat Robert Johnsonin ja paholaisen kohtaamisesta. Onnistunut ratkaisu, koska kaksikko ohittaa hyv�ll� omallatunnolla monta ehk� ikonista, mutta varsin kulunutta ja aina toistettua juttua. Sen sijaan ihmetell��n esimerkiksi sit�, miksi Robert Johnson muistetaan paremmin kuin Lonnie Johnson. Tuttujen, menestyneimpien, nimien lis�ksi k�sittelyyn nouseekin monta jo unohtunutta tekij��.
Mit��n mullistavaa teoksessa ei ole, mutta se toimii hyv�n� (ja ainoana?) suomenkielisen� yleiskatsauksena aiheeseen, jonka vaikutukset heijastuivat my�s Suomeen. Kattavan, mutta sopivasti annostellun tietom��r�n ja hyvin kulkevan kerronnan parasta ter�� vie pienoinen viimeistelem�tt�myys. Ly�nti- ja kielioppivirheet tuntuvat kuitenkin pienelt� vajavaisuudelta hyv�n l�hdeluettelon omaavassa, intohimolla kasatussa kirjassa.
Jani Ekblom
