Vesa-Matti Loiri: Inari

Warner

Vesa-Matti Loirin Ivalo -levyll� viime vuonna kultasuoneen sek� taloudellisesti ett� taiteellisesti osunut levy-yhti� Warner on viisaasti jatkanut suomalaisiin rock-teksteihin nojaavaa sarjaansa toisen levyn turvin. Ja mik�s on jatkaessa, kun hienoja tekstej� riitt�� ja Loirihan on musiikillisten jatko-osien harvinaislaatuinen konkari. H�nen korkeatasoisia Eino Leino-tulkintoja levytettiin vuosina 1978-2001 per�ti nelj�n albumillisen verran ja taannoisia Juha Vainion teksteihin nojaavia Yst�v�n laulut -albumeitakin ilmestyi kaksi kappaletta.

Ivalon luonnollinen jatke kantaa nime� Inari, ja sen suomalais-ugrilaisen pohjattomasta melankoliasta vastaavat j�lleen Loirin lis�ksi tuottaja/sovittaja/multi-instrumentalisti Hannu Pikkarainen sek� mandoliinin ja harpun avuin Julius Mauranen. Lis�ksi albumille tuovat lis�v�rins� vierailevina laulajina ja puhujina kuultavat Angelin tyt�t.

Siin� miss� Ivalo oli yksi viime vuoden mielenkiintoisimmista levyjulkaisuista ja todellinen kaamosajan soundtrack, k�rsii Inari uutuudenvieh�tyksen puutteesta ja yll�tyksett�myydest�. Muutamat kappalevalinnat j��v�t my�s lopputuloksen kannalta harmittamaan. Esimerkiksi A.W. Yrj�n�n sanoituksiin paneutuessa olisi ollut mielikuvituksekkaampaa ja kiehtovampaa tarttua johonkin haasteellisen h�rk�p�iseen rock-lauluun. Jo vuosikymmen sitten puhkisoitettu Ruoste kun ei tarjoa yll�tyksi� kenellek��n. Loirin voimakkaasti tunteisiin vetoava, suvereeni tulkinta ja akustisten soittimien vahva tunnelma ovat kuitenkin l�sn� jokaisella laululla.

Kaksi kappaletta kohoaa muiden yl�puolelle, ensimm�inen n�ist� on Kauko R�yhk�n alun perin jo loistelias Talo meren rannalla, jonka sovitukseen Pikkarainen on saanut vaanivan, ellei jopa pelottavan tunnelman. Toinen on Tuomari Nurmion tuotannosta lainattu Kurjuuden kuningas, jonka tekstikohta �S� olet baarin kaljalasi, janoisin huulin hiottu, muslimien musta kivi, niin sile�ksi suudeltu� kuulostaa Loirin tulkitessa puistattavan todelliselta. H�nen kaihonsa on ymm�rt�v�ss� toteavuudessaan vangitsevaa.

Jos Yhten� iltana -kappaleella Loiri j�� Hectorin tunteellisesta intensiteetist� parin korttelin p��h�n, on h�n J. Karjalaisen kappaleissa kotonaan. Myrskyp��sky oli Ivalo�levyn parhaimmistoa ja t�ll� levyll� kuultava Keih��nk�rki painottaa hienosti Karjalaisen onnistunutta teksti�. Dave Lindholmin mantramainen Minun nimeni on nimessun tuo synk�lle levylle kevytt� humoristisuutta ja Anni Sinnem�en kirjoittama Sin� l�hdit pois muuntuu Veskun karhean maskuliinisen olemuksen kautta varsin tunnistamattomaksi. Viimeisen� kuultava Viime y�n� ennen kahta p��tt�� levyn kaivattuun toivonpilkahdukseen.

Kommenttien keskiarvo:

Elijah kommentoi 15.11.2007:

Pisteet:

Ivalo-levyn ilmestyess� olin aluksi jotakuinkin p�hkin�in� � niin Loirin Leino-tulkinnat kuin Johnny Cashin American-nauhoituksetkin ovat osuneet kovaa. Uutukaista Inaria tuntuu kuitenkin vaivaavan sama n�k�alaton munattomuus kuin edelt�j��ns�. Tulkinta on kyll� briljanttia ja raastavaa ja Veskun rohiseva m�rin� aina persoonallista. Sovitukset ovat kuitenkin kauttaaltaan jotenkin puolivillaisia. Akustisesti soiva metallikielinen kitara kahlaa l�pi kaikkien kappaleiden, eik� se pysty kuin joissain kohdin v�litt�m��n todellista intiimiytt�. herkill� leirinuotion�pp�ilyill� kyll� menn��n, mutta oivaltavuus ja ilmeikkyys loistaa aivan liikaa poissaolollaan. Laulun ja soitinsovitusten intensiteetti eroavat toisistaan monissa kohdin kuin y� ja p�iv�.

Tuntuu jotenkin harmilliselta, kun k�sill� olisi voinut olla alkemistin ainekset kullan tekemiseen, mutta kaikesta saatiinkiin aikaan vain kiilt�v�� rihkamaa alkuasukkaille. No, ilmeisesti Loirin nimi ja ��ni myyv�t tarpeeksi...