Vesa-Matti Loiri: Tuomittuna kulkemaan

Warner

Kun Vesa-Matti Loirin Hyv�� puuta -albumi julkaistiin 2009, h�n avasi j�lleen kerran uuden lehden urallaan. Vuoden 1995 Kaksin-naisduettolevy� lukuun ottamatta mies ei ollut levytt�nyt t�ysin uusia s�vellyksi� ja tekstej� pariinkymmeneen vuoteen. Kulunut vuosituhat oli mykist�v�n upean Eino Leino 4 -albumin j�lkeen kulunut kahden teeman parissa: ensimm�isen� parina uunista tuli ulos Junnu Vainio -levyt isolla orkesterilla, sitten riisuttu Lappi-trilogia.

Hyv�� puuta oli hypp�ys toiseen maailmaan my�s musiikillisesti. Albumin juurekas americana slaavilaisilla mausteilla avasi tien pohjoisen pop-musiikin s�vyihin - ja samalla on tultu koko ajan l�hemm�s iskelm��. Tuomittuna kulkemaan on jonkinlainen lakipiste t�ll� matkalla, joten eip� ihme ett� levyn ihan kelpo avausralli Alla ruosteisen kuun raikaa Yle Suomen taajuuksilla ennen kuin kuulija ehtii julkisen palvelun ohjelmatoiminnan teht�v�� sanoa.

Hyv�� puuta -albumin ja sit� seuranneen Skarabeen parhaat laulut kirjoittaneet Jarkko Martikainen, J. Karjalainen ja Chisu ovat vaihtuneet Juha Tapioon. Toki mukana on edelleen s�vellyksi� my�s Olavi Uusivirralta, Paula Vesalalta ja Tuure Kilpel�iselt�, jonka taustab�ndi Kaihon karavaani vastaa soitannosta. Eik� Juha Tapio t�ll� kertaa ole moite, sill� h�nen kyn�st� syntynyt nimibiisi on itses��liballadien muotovalio ja my�s Yksin�iset istuu Loirille.

My�s muut laulut viev�t albumia iskelm�llisempiin s�vyihin, p��osin onnistuneesti. Mutta eih�n Loiri mik��n peruslaulaja ole. Tai en�� seitsem�nkymppisen� se kaikkein elastisin valinta esitt�m��n esimerkiksi Kaunis-laulun lattarivaikutteista, tavu kerrallaan muuttuvaa melodiaa. Laulu on toki kelvollinen, mutta lopputulos varmasti puisevampi kuin Kilpel�isen itsens� levytt�m�n�. Onneksi sopassa on monta h�mment�j��, sill� alkupuoliskon pateettinen yleisilme muuttuu, kun s�veliin ja teksteihin tulee uusia s�vyj�.

Jo edelt�neill� levyill� muutama lauluntekij� meni siihen miinaan, ett� kirjoitti suoraan Loirin omaan el�m��n istuvia lauluja. Siis siit� huolimatta, ett� esitt�j� on yksi kaikkien aikojen parhaista suomalaisista n�yttelij�ist� ja tulkitsijoista. Siksi on hienoa, ett� jotkut valitsevat t�ysin eri polun. Ismo Alangon kantaaottava ja ajaton Syv� maanantai nouseekin tasaisen levyn uljaimmaksi kappaleeksi, kevyesti keinuvan Rakkauden sotilaat -esityksen ohella. Ne(kin) Loiri ottaa t�ysin omakseen.