Fonal

Eleanoora Rosenholm on viimeisin luku Mika Rätön ja kumppaneiden Porin Hyvän musiikin mafian voitokkaassa saagassa. Levyn sisäkansilla lukee tuttuja nimiä. Eleanoora Rosenholmissa on väkeä Magyar Possen, Rätön ja Lehtisalon sekä Low-Life Rock n´ Roll Philosophersin riveistä. Aiempi tekeminen tietenkin kuuluu. Vainajan muotokuva on ehdottomasti ammattilaisten tekoa -- ja sanalla "ammattilainen" tarkoitan tässä jotakuta, joka tuntee työtään kohtaa intohimoa eikä toimi vain velvollisuudentunnosta. Ei kai ilman intohimoista otetta musiikin tekemiseen voisi kirjoittaa näin hurmaavia ja murhaavia lauluja Eleanoora Rosenholm -nimisestä hennosta murhaajattaresta?

Vainajan muotokuva ei ihan ole radiosoittoon kelpaavaa päivän poppia. Jo pelkän aiheen ansiosta Eleanoora Rosenholmin materiaali on makaaberia, mutta myös musiikillisesti liikutaan synkeämmissä maisemissa. Poppia Vainajan muotokuva toki on, ja enimmäkseen kivan kevyttä, mutta pirullisen viettelevää ja tummaa. Mikä on tietenkin vain mahtavaa. Hienoa on myös se, että ilman sanoitusten kuuntelua ei levystä saa kaikkea irti. Supertarttuvia hittikipaleita ei ole mukana kuin yksi, Kiltti vai tuhma, joka voisi soida kaupallisimmillakin radioaalloilla. Muu materiaali on huomattavasti mustempaa. Kiltti vai tuhma on loistava biisi ja toiminee niin päiväkuuntelussa ja indiediskon tanssilattiallakin, mutta synkemmät palat antavat enemmän.

Vainajan muotokuva on suhteellisen lyhyt levy, vain rapia 33 minuuttia. Kesto on sopiva, sillä puoli tuntia ja yhdeksän biisiä Eleanooran synkkää tarinaa on passeli annos. Musta ruusu on hyvä avaus murha-aiheeseen. Kolmas kappale Ovet ja huoneet on ensimmäinen Vainajan muotokuvan todella hyytävä teos. Myös sitä seuraava Kopiokissa ja siihen linkittyvä instrumentaali Pyhänpietarinaukio kuljettelee kylmiä väreitä selkäpiissä. Tämän kaksikon jälkeen Kiltin vai tuhman pirteä pop tuntuu iskulta vasten kasvoja -- kunnes viekoittelee mukaansatempaavaan melodiaan ja rytmiin. Täysosuma! Noora Tommila kuulostaa pirullisen ihanalta tässä kappaleessa.

En millään uskaltaisi kritisoida Eleanooraa (Tyttöhän tulee vielä uniini!), mutta muutama rakentava ja täysin subjektiivinen huomio kai sallitaan. Ensinnä, muutamassa kappaleessa käytetyt vokalisoinnit ovat, no, mielenkiintoisia. Kodinrakennusohjeet on tamppaava biisi ja oikeastaan aika mainio sellainen, mutta kappaleeseen ympätyt perkussiovokaalit (tsikki-tsikiidi tsikki-tsikiidi, bom bom bom, pom pom pOU) sattuvat korviin aluksi. Ei liikaa, mutta kuitenkin (tosin jokaisella kuuntelukerralla aina vähemmän kuin edellisellä). Toiseksi, Vainajan muotokuva vaikuttaa jonkin verran luonnosmaiselta teokselta. Oli harkittua tai ei, se kuuluu. Etenkin lyriikoissa ja sanojen rytmityksessä mennään välillä mielenkiintoisia reittejä. Toisaalta, kaikenhan ei tarvitse aina olla tylsää ja ennalta-arvattavaa, eikä Eleanoora niitä konservatiivisimpia neitoja lienekään.

Eleanoora Rosenholmin ensiesittäytyminen pitkäsoiton muodossa antaa paljon mutta myös jättää paljon odotettavaa. Toivottavasti tarina jatkuu. Minä ainakin ihastuin samantien Eleanooran murhaavaan hahmoon. Hyvä tytöt ja hyvä myös pojat!

Ai niin: Minulle yritetään uskotella, että Eleanoora Rosenholm on fiktiota. En usko.