Flow � Sunnuntai

Viimeinen p�iv� on yleens� pienill� festivaaleilla melkoisen tynk�, mutta Flow antoi rahoille vastinetta my�s sunnuntaina. P��t�sp�iv�n aloitti joka paikkaan t�n� kes�n� revitty Risto.

Kun saavuin paikalle yhtye otti vastaan aplodeja kappaleesta Nina, olen palasina jota seurasi heti Levy-yhti�n j�tkille omistettu tunnepurkaus. Eeppinen satulaulupari Hessu Kostaa ja K�nninen Kotka ja Hiirulainen siivitt�v�t keikkaa, joka koostui suuremmaksi osaksi Ylih�rsil�n sadunkerrontatuokioista. Loppurutistuksena yhtye veti kappaleet Auringon prinsessa, t�ydellist� biisi� hipova Discopallo ja Pupu Tupuna. Viimeksi mainitussa Ylih�rsil� varoitti lavan etuosassa vilistelevi� lapsia, ett� elleiv�t he halua kuulla naisten genitaalielimien rahvaanomaisia nimityksi�, niin kannattaa sulkea korvet juuri oikealla hetkell�. Encoressa Ylih�rsil� j�i Pikkuoraville yhden velkaa ja niinp� punksatutuokio oli saatu p��t�kseens�.

Viikonlopun toinen Mika R�tt� -projekti oli Fonal �levy-yhti�n talliin kuuluva Eleanoora Rosenholm. Yhtye leikitteli sanojen ja nokkeluuden kanssa Reginan tapaan ja musiikillisesti b�ndin soitossa oli raskaita melodioita � la Liekki. Biisit tempasivat suurimmaksi osaksi mukaansa pomppivien melodioiden ansioista, mutta suurin syy miksi keikka tai b�ndi ei iskenyt enemm�n, oli laulajattaren pateettinen ulosanti. K�det taskuissa ja ilmeett�m�n� ei pahemmin hurmata ket��n. Onneksi sent��n edes yhdess� kappaleessa hymyiltiin.

Melkein jokaisessa suomalaisessa soulprojektissa n�hty ja kuultu Tuomo Pr�tt�l� esiintyi nyt �omana itsen��n�. Pehme�ll� Curtis Mayfield ���nell��n mies aloitti heti kappaleella My Thing, mutta miehest� tuli mieleen my�s Stevie Wonder useaan otteeseen, eniten ��nen mutta my�s kappaleiden sanomien takia. Mukana keikalla oli er��nlainen suomiallstars-kokoonpano ja muutama j�sen Quintessencest� (muun muassa Emma Salokoski taustalaulussa ja Pohjolan veljekset torvisektiossa), joten eip� ihme ett� keikalla kuultiin my�s Q:n kappale Dig Deeper.

Suurelta osin keikka oli melkoisen k�denl�mp�ist�. Irrottelut j�iv�t v�hiin ja kappaleet latistuivat taustamusiikiksi. Onneksi Ballroom Girl �kappaleessa saatiin hieman eloa lavalle ja sen ulkopuolelle. Eniten yleis�� villitsi ly�m�soittajan ja rumpalin kiivas battle. Tietenkin loppu sortui m�iskeeseen, mutta alussa miehet soittivat ihanan maltillisesti antaen tauoillekin tilaa. Viimeisen� ryk�isyn� tuli sitten hitti Don�t Take It Too Hard. Kokonaisuutena keskiverto, mutta kaiken kaikkiaan kehityskelpoinen keikka ja orkesteri.

Sopivana kontrastina yliharkitulle soitolle tarjosi matruusin takkiin sonnustautunut Jaakko Eino Kalevi. Miehen musiikissa yhdistyiv�t rumpukoneet, pelikonsolisoundit ja miehen itse tuottamat robottivokaalit. Rauhallinen biitti ja melodiakokeilut olivat mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta viel� kenties hieman raakaa.

Itselleni sunnuntain odotetuin esiintyj� oli ruotsalainen Jenny Wilson. Tunnelmaa ja odotusta tosin heikensi, ett� artisti teki itse oman soundchekins� ja viel� soittamalla kappalettaan Summer Time - The Roughest Time. Varsinaisen keikan aluksi nainen istahti pianon ��reen ja alkoi tulkita. Toisena kappaleena kuultiin Would I Play With My Band?, johon liittyi my�s muut piparminttus�vyihin sonnustautuneet soittajat. Hienoa porukassa oli ett� virheille osattiin nauraa, mutta huonoa ett� yleis�n kanssa kommunikoitiin vain muutamalla vaivautuneella vitsill�.

Mik��n puupalikka Wilson ei kuitenkaan ole. Nainen v�ritti esiintymist��n ja tekstej� ilmeill� ja eleill� muun muassa kappaleessa Love Ain�t Just A Four Letter Word, mit� ei v�ltt�m�tt� h�nen melankoliselta levylt��n olisi osannut odottaa. Iloinen yll�tys oli my�s se, ett� Wilsonin ��ni toimi loistavasti my�s liven� eik� ep�puhtauksista ollut tietoakaan.

Itse tykk��n naisen tyylist� ja musiikista melko paljon, mutta kokemuksena livetilanne ei sen erityisemmin s�v�ytt�nyt. Nainen on levyll� hyv�� ja niin oli my�s liven�, mutta kovin paljon uutta keikka ei tarjonnut. Let My Shoes Lead Me Forward ja Love And Youth toimivat liven�kin hyvin, vaikka rumputaustat tulivatkin koneelta.

2000-luvun Joni Mitchellin j�lkeen k�v�isin katsomassa kuinka laadukasta suomietnoa edustava Korpi Ensemble kypsytteli teltan sisuksia. Johanna Iivanaisen soinnikas laulu oli yksi p�iv�n kohokohdista, vaikka yhtyeess� on tottakai muutakin. Ly�m�soittimien ja haitarin polkeminen on toinen yhtyeen selkeist� vahvuuksista, sill� se huolehtii tanssijalan liikkeess� pit�misest�. Ainakin kappale Like Father Like Son piiskasi rytmijalkaa liikkeelle. Rytmik�st� kamaa unohtamatta b�ndin sielua eli hyvi� sovituksia.

Illan ja koko viikonlopun viimeisteli brasilialaisen bossanovan lippulaiva Bebel Gilberto. On varmasti vaikeaa yritt�� musiikillisesti jotain uutta jos is� on bossanovan �kehitt�j� Jo�o Gilberto. Siksi onkin t�ysin luontevaa, ett� Bebel on jatkanut is�ns� jalanj�ljill�, mutta omanlaisella versiollaan tuosta latinomaiden rytmist�. Maallikon korvaan Bebel ei kuulosta kovin maata j�risytt�v�lt�, muttei my�sk��n t�ysin kauhealta. Bebelill� on kaunis ��ni, mutta musiikillisesti naisen esiintyminen alkoi puuduttaa. Kolmannen samankaltaisen kappaleen j�lkeen oli aika tuomita nainen eksoottiseksi iskelm�artistiksi ja laittaa homma pakettiin.

Paikan vaihdos tuo aina j�rjest�jille uudet haasteet eik� Flowkaan niilt� s��stynyt. Valitettavasti monessa kohtaa j��tiin hieman miinuksen puolelle. K�sitt�m�tt�min ratkaisu oli, ett� festivaalin ainoa sis��nk�ynti oli samalla my�s ulosk�ynti, joka aiheutti v�ist�m�tt�kin ruuhkautumisia. Lis�ksi j�rjestystenvalvojien prioriteetit oli m��ritelty hieman hassusti. Oli hieman absurdia, ett� K-18 festivaalilla t�ytyi olla erikseen rajatut anniskelualueet. Niinp� sitten ihmisi� oli valvottava ja kaitsettava ett� he pysyisiv�t karsinoissaan, vaikkei t�m�k��n todellisuudessa toiminut oikeastaan yht��n. Positiivista paikassa oli, ett� alueelle saatiin l�hekk�in kolme eri tilaa. Huonoa taas oli, ett� teltta oli aivan liian pieni kysynt��ns� n�hden ja �syrj�isest� sijainnista� huolimatta keikat loppuivat pikkutunneilla henkil�st�n k�skyst� kuin sein��n.

Ensi vuosi saattaa tuoda jo parempia muutoksia, mutta sit� odotellessa voit palata t�m�n vuoden perjantaihin tai lauantaihin.

Teksti ja kuvat: Otto Kylm�l�