Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen b�ndi, Eleanoora Rosenholm

Kes�ll� kotimaisten b�ndien kiert�minen kaupunkien klubeilla v�henee hieman, painopisteen siirtyess� festarikes�n my�t� ulkolavoille massatapahtumiin. Samaisille festivaaleille saapuvien ulkomaan ihmeiden pistokeikkojen ohella klubikes�� v�ritt�� toki aina muutamat mielenkiintoiset kotimaisin voimin tapahtuvat maihinnousut, joista Tampereen Klubille Naamat-festivaalin 10-vuotis juhlistuskiertueen my�t� rantautuivat aina tervetulleet vieraat Eleanoora Rosenholm Porista ja Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen b�ndi Oulusta.

V�ke�kin oli paikan p��lle saapunut kohtuullisesti. Hassulta toki hieman tuntui tulla kirkkaasta kes�illasta pime�lle Klubille. Vaikka keikat alkoivat vasta kymmenelt�, tuntui siltikin melko aikaiselta. Tuomas Henrikin b�ndiss� oli t�ll� kertaa mukana maestron itsens� ohella ilmeik�s basisti, rumpali, konevelho, viulisti sek� taustalaulaja, jonka hula-vanteen liikkeell�pitotaito kaikkien niiden biisien kohdalla miss� toista ��nt� ei tarvittu oli tarkoituksellisen hypnoottista ja hattua piti oikein nostaa. Min� olisin r�pik�inyt sen vanteen lattialle v�hint��n puolen minuutin v�lein.

Oululaiset p��ttiv�t pist�� yleis�ns� suoraan sel�lleen � sen verran lujilla volyymeill� ja p��llek�yv�n raivokkaalla rockilla l�hdettiin liikkeelle. Onneksi Regina Linnanheimon my�t� yhtye my�s rauhoittui kauniin viulukoristeisen melodian pariin, sill� ei pelkk� huuto oikein en�� nykymaailmassa riit� mihink��n. Tuomas Henrikki osaa onneksi yhdistell� oivasti rankkuutta ja hele�� melodisuutta, hylk��m�tt� silti hetke�k��n taustalla v�reilev�� ilkikurisuutta. Siis hiukan samanlaista pirullista �kkiv��ryyden lupausta mit� alkuaikojen YUP:lta sopi odottaa. Silti kyseess� on melkoisen erityyppinen soundi.

Tuomas Henrikin Jeesuksen Kristuksen b�ndi on hypnoottisen junnaava, jopa eteerisen leijaileva, mihin osassa biiseist� soinut konetausta sopii hyvin. Rankka, hiukan Radiopuhelimien sukua oleva s�r�vinguttelu-junttaus vaihtelee pohdiskelevan leijailun kanssa osuvien runttausten vaihdellessa laitoja. Parasta antia on rauhallisempien puolien kohdalla selkeimmin kuuluva koukukkuus, joka korostuu viel� sopivan taiteellisten sanakuvioiden my�t�. Rauhallinen H�lm�, kipakka Rahat pois ja lopullisen henkisesti rutiseva Fuck Off And Die j�iv�t ehk� Reginan ohella p��llimm�isin� mieleen. Hyv�!

Omanlaatuinen soundimaailma, leijaileva hypnoottisuus ja liev� �kkiv��ryys leimaavat my�s porilaista Eleanoora Rosenholmia, tuota kuvitteellisen murhaajattaren musiikillista el�m�nkertaa. Muutaman kerran yhtyett� on tullut todistettua, nyt oli selke�sti niist� kaikkein paras esitys. Noora Tommilan lavapreesenssi ja laulutulkinta on etenkin entist� vakuuttavampaa ja vaikka kollegat totesivat ett� hypnoottisempiakin keikkoja kuusikolta on n�hty, niin kaksilla synilla, kitaralla, bassolla ja ly�mill� luotu, hieman Magyar Possen kaihoisaa mollikaarta sukuloiva soitto vei joka tapauksessa mukanaan.

Kaikesta karusta murha-maailmassa riimittelyst� huolimatta ja sen oivana vastapainona Tai-Panin paholaisen ja Ambulanssikuskittaren l�hes hilpe�n kaunis leijailu tekee Rosenholmin sisarusparven ilmeest� mukavan pehme�n ja sill� lailla �kkiarvaamatta vaaniskelevan. Eleanoora ei uhkaile tulevilla surmat�ill� vaan kertoo muistojen utupilvien suojasta mit� tulikaan tehty�. Niinp� juttu ei ole niink��n synkk� kuin melankolisen toteava ja sit� kautta hirtehinen. Mink��nlaista katumusta tuo kohtalokas murhaaja ei taida tuntea.

Toki porilaiselta soittokaartilta monine menestyksekk�ine ja haastavine projekteineen ja b�ndeineen l�ytyy sen verran vahvaa taitoa ja n�kemyst� ett� sit� kauniisti ja harmonisesti leijailevaa kaavaa osataan haastaa ja el�v�itt�� monipuolisesti. Niinp� eri puolilla maailmaa liikkuvat kappaleet v�ritet��n my�s osuvasti. Vladimir Grutsov, Suljetun osaston astronautti ja Musta ruusu soivat toimivasti, kaikki hieman eri ilmeell�. Yhden encoren verran jatkettu keikka oli mukaansatempaava, kaunis ja omalla kierolla tavallaan hyvin viettelev� kokemus. Eli kaikinpuolin hyv� musiikki-iltama juhannusviikon ratoksi.

Teksti ja kuvat: Ilkka Valpasvuo