Julkaistu: 08.10.2010
Arvostelija: Heikki V�liniemi
Fried Music
Taidan kuulua v�hemmist��n. Tekem�ni ei-niin-empiirisen tutkimuksen perusteella Lemonatorin edellinen albumi At the Presence of Great Beauty (2006) ei ilmeisesti kuulu niihin levyihin, jotka 2000-luvulta muistetaan. Min� pid�n siit� viel�kin kuin mielisairas elovenasta, ja t�ll� hetkell� rankkaisin sen jo yliarvostetun (joskin erinomaisen) The Waltzin (2000) rinnalle � tai jopa ohi. J�lkik�teen tarkasteltuna edellinen albumi olikin vasta siirtym�vaihe 90-luvun brittipoppiin, ja nyt ollaan siin� �aidossa� asiassa.
Shake Shake Shake vatkaa ilmoille nimitt�in niin 60-lukuista optimismia ja viattomuutta, ett� siin� on my�s aimo annos ironista naivismia. V�lill� tummissakin melankoliapopin aalloissa uiskennellut nokkamies Lasse Kurki my�s my�nt�� albumin tietoisen positiivisuuden, jonka tarkoitus on innostaa ihmisi� kohti valoa. Kielt� riitt�� poskessa, kun ottaa huomioon, ett� levyn julkaisu ajoittui pimenev��n syksyyn. Siksi marssipoljentoinen avausraita Wake up from the Dead onkin mit� mainioin polkaisu t�lle her�tysliikkeelle.
Mik�li Kurjen radio-ohjelmissaan soittaman musiikin perusteella voi tehd� jotain johtop��t�ksi�, miehen omista suosikeista l�ytyy ilmeisten pop-originaattoreiden lis�ksi my�s niin sanotun toisen aallon kierr�tysartisteja. Tietyll� tapaa Lemonator kunnioittaakin musiikillista luontoa edustamalla pop-musiikin kolmatta j�tehuoltoaaltoa, vaikka Kurjen ilmeist� lahjakkuutta on turha kiist��.
Ihan joka poika ei nimitt�in onnistu naittamaan pop-parodia-vaiheen Bluria Beach Boysin 60-lukuiseen surf-musaan niin puhdasoppisesti kuin California Fun tekee. Viel� kun kertos�keen melodia aiheuttaa Aha-takauman, niin tuloksena on t�ydellinen kolmen minuutin pop-biisi. Viel� puoli minuuttia tiivistetymp��n muotoon pakataan albumin toinen ehdoton �ss�raita I Always Wanted to Be a Drummer. Onko Manic Street Preachers kuulolla? N�in tehd��n helkutin komea melodianosto ilman niit� vimputin viuluja.
Varsinaisia t�yteraitoja ei levylt� l�ydy, ja muutamasta keskinkertaisemmasta viritelm�st�kin selvit��n kuivin jaloin. Alle 40 minuutin pituuskin tuntuisi jokseenkin ihanteelliselta, ellei p��t�sbiisi Always Look After olisi niin pirun voimaannuttava. Nyt j�� odottamaan encorea, jota ei koskaan tule. Ensimm�isill� kuuntelukerroilla oli l�hinn� tyytyv�inen, ett� pettymykselt� tuntunut levy vihdoin loppui. Nyt albumi tuntuu kasvavan kasvamistaan, vaikka ei taidakaan ylt�� viel� edelt�j�ns� tasolle. Annetaan ajan kulua.
Lemonatorin iloista voimapoppia kitaroiva debyytti Yellow n�ki p�iv�nvalon vuonna 1997. Viimeisten reilun kymmenen vuoden aikana yhtye on laajentanut spektri��n entist� enemm�n kauniin melankolian, kasvavien melodioiden ja iloisen poppiksen suuntaan.
Lasse Kurki - laulu ja kitara
Ripa Eskolin - kitara ja laulu
Antti Karisalmi - basso ja laulu
Kelly Ketonen - rummut ja laulu
Linkki: www.lemonator.net
(P�ivitetty 08.10.2010)
Kommenttien keskiarvo:
