Down By The Laiturin torstai
05.06.2003
Turku
Kesän aloitusfestarit, ihanat jokivarret, aurinkoiset ilmat, keikat, meiningit, hyvä fiilis. Niistä on DBTL tehty. Sama meininki oli taas paikalla, kun rantauduin laiturille torstai-iltana. Edellisen päivän Don Johnson Big Bandin keikka oli tullut missattua, mutta eiköhän tässä neljässäkin päivässä aika laiturilla päästä olemaan.
Ponttoonin lavalla esiintynyt Eternal Erection jauhoi funkia musaa, jengi bailasi ja chillaili. Aurinko palasi festarikansan iloksi ja nosti fiilistä. Loistavan keikkabändin maineessa oleva poppoo soitti monipuolista funkia soulin, acid-jazzin ja loungen sävyillä. Teki mieli bailata, mutta nurtsillakin oli hauskaa istuskella teinien joukossa. Jengi sai mitä halusi Erectionin ottaessa yleisönsä niinkuin ennenkin.
Lemonator valloitti Börsin ja DBTL:n popparit. Porukkaa oli paljon ja meno todella erilainen kuin pari viikkoa sitten Klubilla Tampereella. Jengi oli innoissaan, bändi oli innoissaan ja kaikki bailasivat ja hoilasivat. Jälleen kuultiin monta biisiä vanhemmilta levyiltä, mikä näyttää olevan Lemonatorin juttu. He eivät kaupallisesti myy uutta levyä soittamalla sen biisejä. Kuten Lasse Kurki myöhemmin sanoi, he haluavat pitää hauskaa, soittaa mitä huvittaa ja antaa sitä mitä yleisö haluaa. Välispiikkejä heitettiin vähemmän kuin taannoisella Klubin keikalla, mutta sillä ei niin väliä ollut. Kaikkia loistobiisejä on turha luetella, mutta yksi oli unohtunut jopa minulta. Super, eli toinen Lemon –levyn suurista hiteistä, oli mahtava päätös puolentoista tunnin keikalle, jonka Turun pop-scene otti loistavasti vastaan. Ainoa heikko kohta keikalla oli Ballerina, mutta taisin olla ainut jolle se ei ole kolahtanut sanoituksiltaan eikä sävellykseltään. Senkin biisin syvempiä merkityksiä Lasse valotti myöhemmin, ja biisi sai aivan uudet ulottuvuudet.
Egotrippi jatkoi pop-linjalla, mutta suomenkielellä. Hyvä tunnelma ja bailaus kestivät Börsin illassa. Bändi ei koskaan ole iskenyt yhtä paljon juuri kielensä takia, mutta vanhat hyvät ajat nousivat mieleen Unihiekkaa ja Tänään ei kukaan vastaa –biisien mukana. Uusien kappaleiden melankolisuus tuntui hieman, mutta kyllä esiintyminen ja porukan vastaanottaminen näytti onnistuvan Mikiltä ja kumppaneiltakin.
Loistavien kitara-poppailuiden jälkeen päätin vielä tsekata Dynamon loppuillan fiilikset. Bailaus jatkui ja tuttuja riitti, vakkaribaari oli entisellään. Olihan ihana alotus Suomen parhaalle kaupunkifestarille.
Nelli Korpi
