Ultramariini: Ydin
Julkaistu: 07.11.2010
Arvostelija: Otto Suuronen
M.dulor.
Jo 1990-luvun lopulla perustettu Ultramariini oli omalta osaltaan tekemässä viime vuosikymmenen suomenkielisestä rock-musiikista olennaisesti viehättävämpää. Hienolla debyyttilevyllä Juuri ja juuri olemassa (2003) ja sitä seuranneella Kevään ja kesän tähtikuvioita (2005) -albumilla sujuva suomenkielisyys kohtasi onnistuneesti dramaattiseen brittiläiseen pop-perinteeseen nojaavan kitarapopin. Parhaimmillaan yhtye sekoitti maalailevia kosketinkuvioita mahtipontiseen brittipoppiin ja hämmensi keittoa omaleimaisella nostalgialla. Vuoden 2006 Kauempana kuin kuu -välityön jälkeen yhtyeen jäsenet päättivät ottaa etäisyyttä emoyhtyeestään ja siirtyä luovalle tauolle.
Uutukaisella levyllä hämeenlinnalaislähtöinen Ultramariini palaa perusarvojensa äärelle. Tallella ovat niin harkitut kitara- ja kosketinkuviot kuin Ville Aallon sanoitusten arvoituksellinen tunteellisuus. Hitusen aikaisempaa enemmän saavat tilaa humisevat ja avarat syntetisaattorisoundit, joista vastaa totutusti Tuomas Ilmavirta. Albumi avautuu tehokkaasti Sydämet, Hän haluaa heijastuksen ja Sävelet -biisikolmikolla, jotka kaikki olisivat oikeudenmukaisessa pop-maailmassa suuria hittejä. Erityisesti Sydämet -kappaleessa Matti Johannes Koivun kaiutettu laulu ja hidaseleisesti etenevä dramaattisuus on kuin odotettu kotiinpaluu.
Aiemmilla levyillään Ultramariini on ollut parhaimmillaan eeppisten päätöskappaleiden maalailevassa tunnelmassa (vrt. Aulanko, Kevään ja kesän tähtikuvioita). Tällä levyllä paikan koettaa ottaa sinänsä kelvollinen Vaalipäivä, mutta vahvemmin esiin nousee kuitenkin pitkäsoiton helmiin lukeutuva tummanpuhuva Vaihtoehtoinen historia ja jo alkumetreiltään mukaansa tempaava Kultakausi.
Ydin on kokonaisuudessaan hallitun tasavahva ja kiireetön levy. Sen bassovoittoinen soundi tavoittaa kappaleiden dramaattiset vaihtelut komeasti. Tosin myös astetta jyrkempi suunnanvaihto olisi paikoin ollut tervetullut, sillä tällaisenaan osa kappeleista muistuttaa hitusen liikaa toisiaan.
Ultramariini
Hämeenlinnalainen nelikko soittaa ajatonta ja kestävää modernia suomenkielistä poprockia, jossa Tuomas Ilmavirran kosketinmaalailut ja Matti Johannes Koivun eteerinen laulutulkinta nousevat isoon rooliin.
Matti Johannes Koivu - laulu ja kitara
Tuomas Ilmavirta - koskettimet
Teemu Vilmunen - basso
Juri Kaskela - rummut
Linkki: www.ultramariini.fi
(Päivitetty 10.11.2018)
