Terho, Ultramariini

Tulevia pitk�soittojaan promoavat, kuulaaseen suomenkieliseen rockittelevaan poppikseen luottavat Outokummun ylpeys Terho yhdess� H�meenlinnan sitkeiden sissien Ultramariinin poikien kanssa saapuivat kiertueellaan my�s Tampereella. Areenana toimi t�ll� kertaa Yo-talo, jonne torstai-illan poppikarkeloihin ei (melko odotetusti) kokoontunut mit��n valtavaa ihmismassaa. Sen verran v�ke� kuitenkin oli, ettei soittaminen mennyt ihan kavereille huuteluksi. ��nimiehelle joutuu laittamaan noottia, ett� v�kim��r�n ollessa pieni olisi volyymeit�kin voinut asteen pari laskea. Otti korviin ja olisi kuulostanut todenn�k�isesti paremmalta.

Terho luotti setiss��n kitaravalliin ja oli illan esiintyjist� selke�sti suoraviivaisempi rockviisikko. Juuri Desibeliss�kin kommentoidun singlen julkaisseella yhtyeell� oli ainakin faneja, toistakymment� tyyppi� seisoi vapaassa puolikaaressa hurraamassa kavereilleen. Ei Terhon tarinoinnissa silti liven�k��n sen ihmeempi� potkuja ollut, vaikka kielt�m�tt� Teemu melkoisen sympaattinen sanamies lavalla onkin. Melko tasapaksuun kolmen kitaran poppiriffittelyyn ei oikein l�mmennyt, vaikkakin kaveriyleis� tuntui olevan asiasta t�ysin toista mielt�. Setin lopulla soitettu tuore sinkkubiisi Rotan vuonna ja ekalta eepeelt� soitettu Paluu vuoteen nolla j�iv�t ehk� eniten mieleen. Liian lujilla volyymeill�, peruspullaa... sympaattista, mutta enemm�n harrastemusiikkia kuin todellista listakamaa. Ainakin t�m�n illan n�ytt�jen perusteella.


Desibeliss�kin valokeilaan nostettu Ultramariini vakuutti allekirjoittanutta viimeksi huhtikuussa Klubilla, nyt ei meno ollut aivan sit� iskevint� Mariinia. Liek� sitten volyymit oikeasti se latistava tekij�, sill� esimerkiksi virveli k�vi hetkitt�in korviin niin pirusti. Mietimmekin jo v�lill�, milt�h�n biisit kuulostaisivat pelk�st��n Matin laululla ja akustisella kitaralla ja Tuomaksen humisevilla koskettimilla, ilman rytmiryhm�� ja s�hk�ist� kuusikielist�?

Matti oli edelleen b�ndin selke� keulakuva ja illan toinen sympaattisia v�lih�pin�it� tiputellut solisti. H�pin�it� tuli jopa siin� m��rin, ett� kitaristi Ville p��tti viimein katkaista turhat puheet kireill� riffittelyill�. Tuomaksen Rhodesit huusivat taas huminalla lis�t�ytett� kielisoittimille ja rummuille, johtot�hten� Matin komea laulu. Jotenkin vain soundit hivenen puuroutuivat tiukimmissa rokkibiiseiss�, joten illan parasta antia olivat rauhallisemmat slipareet, joissa Matti luotti akustisen kitaran taikaan.

Elohopeaa on yh� edelleen Ultramariinin ehdoton hitti, radiosta on viime aikoina saattanut kuulla my�s Kalpea t�hteni -nimist� poprallia. Valtaosa, ellei kaikki illan setin biiseist� tullaan kuulemaan my�s 17. 11 julkaistavalla pitk�soitolla, jonka nimeksi on viimeisimm�n tiedon mukaan tulossa Juuri ja juuri olemassa, mainitun Kalpea t�hteni –biisin sanojen mukaan. Jos ei H�meenlinnan popylpeys ehk� keikalla biiseill��n ihan lopullista iskua onnistunutkaan antamaan, olen silti melko kovin odotuksin vartoamassa pitk�soiton julkaisua. Kuulas poppis kun pakkaa kuulostamaan parhaalta juuri purkitetussa muodossa, kotiseinien suojassa.

Eli hiukan j�tti kylm�ksi. Vika ei silti miss��n nimess� ole ainakaan pelk�st��n soittajissa. Soundit olivat huonot. Yleis� p��asiassa istui. Korviin sattui. V�sytti. Oli ylikriittinen musiikkipoliisi –vaihde p��ll�. Kiitos ja anteeksi.

Ilkka Valpasvuo