Jerry Kannu & Lentopetroolit: Vantaanjoen mutaa

Vandango

Eik� Lemmenpyssyt en�� levyt� rintakarvankiharaisia ja lentosuukkoja meisseli tanassa heittelevi� suomalaisen miehen rockryk�yksi��n? En tied� mik� on totuus tamperelaisrokujen aktiivisuuden kanssa, mutta ei huolta. Ainakin Vantaa vastaa vahvasti �ijemm�n rockin tarpeeseen ja onnistuu teht�v�ss��n ehk� viel� Pyssyj� - saatikka Popedoja sun muita - rennommin ja hyv�ntuulisemmin. Jo viisikon edellinen lyh�ri, Eepee #1, veti viivaa Popedan ja Tehosekoittimen v�lille ja Jerryt onnistuvat kielt�m�tt� v�ltt�m��n Popedan paksuniskaisuutta mutta ovat konstailemattomampia ja v�hemm�n runollisia kuin Teharit. Ennen muuta olennaista on ett� yhtye on onnistunut paisuttamaan lyh�rimitasta ihan kolmentoista kappaleen pituuteen ilman ett� pelk�t jo kuullut promotsipaleet joutuisivat huolehtimaan riman nostamisesta. Vantaanjoen mutaa kuulostaa alusta loppuun tasaisen koukukkaalta ja kuuntelu kuuntelulta paremmalta.

Toki taktisesti jo EP:lt� tuttu Kuuleeko lennonjohto? saa avata latua ja muut kovat tyrkyt huolehtivat ankkurivuoroista. Lennonjohdon rock n�roll-meininki nappaa siivilleen suorilta, mutta pekkaa pahempi ei ole my�sk��n autereisemmin kimalteleva ja haikeammin maalaava Horisonttiin. Popmelodinen koukku pysyy Petrooleilla hanskassa hatunnoston arvoisesti. Pahaenteisen vaaniskeleva mutta asenteeltaan testosteroninen K.U.K.K.O. kukkoilee tarttuvasti. Ohra keskittyy rokkikukon polttoaineisiin pirullisen laahaten ja vongutellen ja j�� ehk� hiukan lennokkaampien rallien v�lisoitoksi. Rautalankainen Ihmissusi sudelle l�htee nimitt�in taas hyv��n liitoon alun karvanvaihdosta selvitty��n.

�k�inen K�rp�sblues sukeltaa nimens� mukaisesti bluesimpaan suuntaan, pit�en onnistuneesti kiinni kepeydest��n ja hyv�st� rullauksestaan. Kylm� Elma ei ole kolea vaan rento ja aurinkoinen, v�h�n niin kuin vastapainoksi. Aluksi pimeydess� haahuileva Y�ty� l�htee kaahaamaan talla pohjassa, ik��n kuin p��tt�en ett� jos ei kerran nukuta niin ei sitten heitet� aikaa hukkaan. Talla pohjassa kuin Danko Jones, silm�t tiess�. Hubaa! -rentoilun j�lkeen tuttu Grilli Atlantis sukeltaa j�lleen Ohran tapaan psykedeelisempiin maisemiin, mutta popmelodisella koukulla. Flamencolla helmaa heilauttava Haravaj�rjestelm� pelaa el�m��ns� hiukan tosikosti. Biisirivist�n tasavahvasta otteesta johtuen mainiot p��t�santhemit, rokkiriehakas Rock n� Roll -tyt�t ja letke� Kylm�� kaljaa eiv�t joudu edes kunnolla hike� ottamaan pelastaakseen p�iv�n. Niinp� niiden energia riitt�� viel� nostamaan levyn loppulukeman sellaiseen asteeseen ett� pl�tyn tahtoo py�r�ytt�� saman tein uudestaan soimaan!