Haastattelut

Jyrinää Kehä kolmoselta

01.02.2017



Kehä III on 14 raidan ja reilun 41 minuutin kokoinen annos hienosti rullaavaa rokkia. Joukossa onkin vain kaksi rallia, Energiaa ja 2 minuuttia maailmanlopusta jotka ylittävät maagisen neljän minuutin rajan. Bändi ei kuitenkaan ole progeutumisen varassa, sillä Juhaa lainatakseni: pari minuuttia per biisi on hyvä, sen jälkeen alkaa jo soittajienkin keskittyminen herpaantumaan.

Myös kaksi em. siivua tullaan luultavimmin kuulemaan julkkarikeikalla, tilanteen ja rumpalin adrenaliinitason mukaan joko hitaina tai vielä hitaampina versioina, mikäli kaksikkoa on uskominen. Ja näin nopeuksista puhuttaessa, miten elo sujuu "Vantaan oman Route 66:n", eli kehä kolmosen varrella ja kuinka vinhaan keikkakoneenne tulee puksuttamaan tuoreen kiekon tiimoilta?

Juha: - Niin, Jerryjen maailmassa tosiaan Vantaanjoki värähtelee samalla taajuudella Rio Granden kanssa ja Kehä kolmonen kaartuu horisontin taa kuin köyhän miehen Route 66. Kyllähän Kehä kolmonen on vantaalaisen sielunmaiseman koossapitävä voima, joka sitoo yhteen koko pääkaupunkiseudun sekä fyysisesti että symbolitasolla. Kaistoja ja kameroita on tullut lisää sitten 80-luvun, mutta vielä sentään pysytään vauhdissa mukana. Keikkoja keväälle on tällä hetkellä suunnitteilla puolen tusinaa, niistä muutama myös Kehä kolmosen varrelle eli Myyrmäkeen ja Tikkurilaan.

Jerry Kannu & Lentopetroolit Vajaan kolmen vuoden takainen Kiertoradalla -pitkäsoitto oli hieman bluesimpi vetäisy kuin esikoisalbumi. Mihin suuntaan halusitte kulkea kun kolmannen pitkäsoiton valmistelut alkoivat, vai saivatko asiat tapahtua luonnostaan?

Pekka: - Biisejä tai tyylisuuntia ei ruvettu miettimään tälläkään kertaa sen enempää, vaan annettiin niiden syntyä sellaisiksi, kuin ne ulos jerrykannu-lihamyllystä luonnostaan tuli. Luonnonsuoleen tietysti.

Juha: - Edelliseen levyyn verrattuna Kehä III on tyylivalikoimaltaan taas ehkä vähän monipuolisempi, vähän ekan levyn tapaan. Musiikin ydin on siellä boogiessa ja rokissa, mutta mukana on taas vähän enemmän sävyjä muistakin genreistä. Levy kuulostaa kaikin puolin hyvältä näin pienen tauon jälkeen, eli mitään ei jäänyt hampaankoloon.

Lyriikat ovat kautta linjan suomenkielisiä, silmäkulmien tuikkiessa tasaiseen tahtiin. Eikä tilanne tule Pekan mukaan muuttumaan, sillä Suomi vaan on paras maa suomenkieliselle musalle. Entä jäikö rannalle biisejä jotka olisivat voineet olla todellisia täysosumia ja joita saadaan kuulla sitten esimerkiksi tulevilla pikkukiekoilla?

Pekka: - Sessioista ei varsinaisesti jäänyt yli biisejä, mutta aika moni ralli kyllä tippui kelkasta treenaus- ja sovitusvaiheessa, kun oli parempia tulossa tilalle. Lisäjulkaisuja ei siis ihan heti ole tulossa, mutta jos sama sykli toistaa taas itseään, en usko että menee kauan kun uusia biisejä alkaa taas putkahdella.

Kotimainen rock-kenttä tuntuu elävän tätä nykyä paksusti, kun uusia bändejä pullahtelee esiin tasaiseen tahtiin. Miten ryhmänne pystyy erottumaan edukseen ja keitä kilpaveljiä/siskoja diggaatte - ihan oikeasti?

Juha: - Ei meillä varsinaisesti ole mitään pyrkimystä erottua joukosta, me tehdään omaa juttua ja yleisö nostaa esiin jos nostaa. Mutta kyllähän tuo kielivalinta on harvinaisempi, eli tällaista musiikkia ei taideta juurikaan tehdä suomeksi. Omalta osaltani viime vuosien suurimpia kotimaisia ilmiöitä ovat olleet Kingston Wall FreakOutin ja Underground Rock Orchestran keikat, eli mitään kovin tuoreita bändejä ei ole rokkipuolella tullut niin paljon seurattua.



Pekka: - Popeda on aina tuore!

Say no more! Tulevaa pohtiessa seuraava pitkäsoitto vaikuttaa luonnollisimmalta askeleelta, musiikki voi ja saa kehittyä siihen suuntaan kuin mihin se kehittyy. Turha siitä on vaikeampaa tehdä, mutta mitään suuria mullistuksia on tuskin tulossa. Haastattelu lähentelee jo loppua, mutta pieni ajatusleikki vielä tähän väliin: jos ajatellaan että Jerry Kannu & Lentopetroolit olisi lentokone, aivan miltä aikakaudelta tahansa, se olisi...?

Juha: - Joku pakkolaskua Kehä kolmoselle tekevä vanha Junkers. Potkurikone suoraan Korkeajännityksen sivuilta, vähän romuluinen mutta enimmäkseen luotettava, tekee pieniä kiertoreittejä mutta pääsee useimmiten perille, ainakin jonnekin.

Pekka: - "Takuuvarmasti joka kone alas tulee"

Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain on jäänyt sanomatta niin nyt olisi sen sanomisen aika.

Pekka: - Ensi lauantaina (4.2.) vietetään levyjulkkareita Eerikinkadun Bar Mendocinossa, sinne vaan kaikki joukolla mukaan! Muitakin keikkoja on tulossa, niistä tarkempaa tietoa bändin Facebook-sivulla.

Haastattelu: Mika Roth, kuvat: Pekka Muurinen




Lukukertoja: 1125
Facebook
Artistihaku
Haastattelussa myös