p�ssilauma: p�ssilauma

Omakustanne

p�ssilauma (nimi kirjoitetaan tarkoituksella pienell� alkukirjaimella) sai vajaa kolme vuotta sitten ilmestyneell� Afropeukalo-demollaan kollega Valpasvuon nostamaan varovasti peukkuaan. Armon vuosi 2013 tuo maailmaan ryhm�n ensimm�isen pitk�soiton jolla punk paukkuu, rock raikaa ja kai siell� v�liss� v�h�n hc-metallin m�tkett�kin voi kuulla - monen muun mausteen lis�ksi.

Sarvip�isen lauman asenne on niin punk kuin mahdollista ja soundit, jos sellaisista voi t�ss� yhteydess� edes puhua, ovat per�isin suoraan romuttamon takapihalta. Kiitos r�k�isen l�hestymispolitiikan soittimet tahtovat puurotua toisiinsa, ��ni s�rkyy toistuvasti yli ja vokaalit huojuvat siell� jossain, enemm�n ja v�hemm�n pinnassa. Ilmassa on eitt�m�tt� keskisormea ja keskikaljan tuoksua, mutta ryhm�n k�m�isess� r�yh��misess� on silti my�s joitain pieni�, krhm, helmi�. Luultavimmin biisinippu olisi parasta kokea suoraan estradilta tarjottuna ja riitt�v�n monen innostuneen fanin seasta, mutta p��see fiiliksiin n�inkin kun volakkanupin vain ruuvaa l�hemm�s kaakkoa.

Biisien mitat vaihtelevat alle puolestatoista minuutista sinne kolmen minuutin tienoille. Poikkeukseksi muodostuu Totuus l�ytyy -ralli, joka uhmaa p�ssilauman lakeja ja kehtaa kest�� p��lle nelj� pitk�� minuuttia. T�lt�k��n raidalta on tosin turha odottaa mit��n mozartmaisia rakenteluita, sill� kundit kietovat piikkilankasoundinsa kuulijan p��n ymp�ri t�ll� kertaa vain rahdun hitaammalla tempolla. Jos uskaltaisin niin v�itt�isin, ett� t�ss� rosoisen kauniisti soivassa instrumentaalissa on jopa pient� neilyoungmaisuutta, mutta ollaan tuosta havainnosta ihan hys-hys vaan.

Avausraita Hipsterit on pukkaus k�det puuskassa seisovien musiikkipolisien suuntaan, mutta r�ll�ys jatkuu rahdun liian pitk��n, jolloin iskusta ehtii h�vit� se paras ter�. Venytys on virhe jota orkka ei toista my�hemmin ja onkin tavallaan harmi, ett� siivu on arvottu aloittajaksi. Nopeista raidoista eliittiryhm��n nousevat suorastaan riemastuttavasti eteenp�in rullaava kaunis sana, lastenlaulumainen hottii shittii, joka saa tuon kirotun lent�v�n lauseen ihme kyll� toimimaan, sek� tietysti nipun punkimpaan laitaan osuva mulkku mik� mulkku joka selitt�nee kaiken oleellisen jo nimell��n.

Eih�n t�m� mik��n t�ydellinen kiekko ole, kaukana siit�, mutta kaikessa voimassaan ja vastuuttomuudessaan p�ssilauma on kuitenkin ehdottomasti kokemisen arvoinen tapaus. Tusinassa on muutama biisi liikaa ja hiukan vakavammalla tuotannolla roiskaisujen seasta voisi jalostaa jokusen �ss�n joiden varaan joku varmasti rakentaisi myyntipotentiaalisemman paketin, mutta se ei taida olla p�ssilauman pointti.