Laura Moisio: Spiraali

Lumpeela Julkaisut

Laura Moisio julkaisi reilu kolme vuotta sitten kiitoksia kahmineen Hyv� P�iv� EP:n, joka kursi menev�n popin ja eteerisen folkin palasia yhteen hyv�ntuulisella, vaikkakin rahdun melankolisella, otteellaan. Hieman my�hemmin Moisio ilmaisi Desibelin haastattelussa halunsa tehd� maanl�heist�, haasteellista ja henkil�kohtaista musiikkia, jossa p��paino olisi itse asialla, eli musiikilla.

Kolme vuotta se otti, mutta vihdoin ja viimein p�iv�nvalon n�hnyt debyyttialbumi osoittaa ett� tavoitteet on saavutettu, eik� rima edes vaapu ylityksen j�lkeen. Spiraali on yhdentoista moneen suuntaan kurottavan raidan nippu, josta kuitenkin nivoutuu aivan kuin huomaamatta yhten�inen ja puhutteleva teos. Riisutun Sir Elwoodin hengess� keinuva J��hyv�iset on t�ydellinen aloitus, joka ottaa kuulijaa k�dest� ja johdattaa t�m�n satumaisen mets�n siimekseen, vai onko kyseess� sittenkin outo ja lumoava kaupunki jossa jokainen asukki on hiukan erikoinen? Niin tai n�in, eteerinen folk-pop on nyt riisutumpaa, tekstit henkil�kohtaisempia ja soitto akustispainotteisempaa, vaikka koskettimet murisevatkin miellytt�v�sti siell� t��ll�.

Moision kirjoittamat tarinat ovat edelleen taipuvaisia melankoliaan, mutta mukana on my�s niit� aurinkoisempia hetki�, jotka antavat kokonaisuudelle ilmaa. Mainio esimerkki t�st� on rakkautta kaipaava Yksin koko el�m�n, joka keinuu l�mpim�n melankolian aurinkoisessa iltap�iv�ss�. Upea on my�s kitaristi Jarno Takkum�en kanssa esitetty harras duetto Hitaasti, jonka verkkaisessa virtauksessa voisi k��ntyill� loputtomiin.

Spiraali ei ole virheet�n, mutta v�itt�isin ett� Moision kaari on kiertym�ss� yl�sp�in kohti kotimaisen musiikin kermaa. Osa kappaleista on jo todella valmiita, mutta seassa on my�s luonnosmaisia p�tki�, joiden mukanaolo ei v�ltt�m�tt� vahvista lopputulosta. Moision ��ni ja laulutyyli ovat upeita, kunpa niiden varaan uskallettaisiin rakentaa enemm�n, jos taustojen pit�� olla v�lill� n�inkin minimalistisia.