Laura Moisio – melankolian positiiviset voimat
28.01.2014
Laura Moisio julkaisi juuri esikoisalbuminsa Spiraalin, jolla esikois-EP:n menevä pop sekoittuu eteerisen folkin kanssa. Desibeli haastatteli Moisiota albumin tiimoilta ja nykyisyyden lisäksi käsiteltiin myös hieman tulevaa.
Hei, miltä maailma näyttää siellä päin?
- Maailma näyttää itseasiassa erittäinkin kauniilta täälläpäin. Puut ovat kuin jäätyneitä kukkia ja aurinko paistaa niin ulkona kuin pään sisälläkin, joten mikäs tässä ollessa.
Moisio julkaisi juuri debyyttipitkäsoiton joka oli ensimmäinen julkaisu sitten mainion Hyvä päivä EP:n. Albumin tunnelmat ovat aiempaa melankolisempia ja tunnelmallisempia, Moisio nauraakin että hyvästä päivästä on nyt siirrytty pahaan päivään. Sävellykset ja sanoitukset ovat lähtöisin pitkälti tekijän omasta kynästä, koska hänelle on tärkeää saada tuoda esiin omia aatoksia ja havaintoja. Ovet muiden materiaalille eivät ole kuitenkaan täysin kiinni.
- Hitaasti-kappale on Mia Laihosen sanoittama ja Jarno Takkumäen säveltämä. Tuon biisin kuulin ensin vain Jarnon laulamana ja se kolahti jotenkin niin paljon, että tuntui sopivalta ottaa se mukaan levylle kun kerran siihen tarjoutui mahdollisuus. Jäin kuuntelemaan Hitaasti-kappaleen sanoja jotenkin todella hartaasti, mikä on itselle tärkein juttu biiseissä oikeestaan. Duetto toikin tuon kappaleen taas uudelle tasolle. Lokakuu on sävellykseni Saima Harmajan runoon. Lueskelin viime syksynä todella paljon Harmajan tuotantoa – runoja ja myös päiväkirjoja ja koin jotenkin niin suurta yhteyttä teksteihin, että sävellys syntyi kuin luonnostaan. Onni-kappaleeseen sain myös sanoitusapua Ville Wacklinilta.
Pieni melankolian vire on kappaleissasi yleinen, vaikka mukana on myös sellaista vinoa huumoria. Esimerkiksi Yksin koko elämän tarinankertoja pelkää muuttuvansa kärttyiseksi vanhaksi mummoksi. Miten on, voittaako elämä meistä jokaisen vai onko tunnelin päässä vielä valoa?
- Tunnelin päässä on aina valoa. Rakkaus ja elämä voittaa. Mutta melankolisuus, kaihoisuus tai ikävä ovat sellaisia tunteita, joista ammentaa biiseihin fiiliksiä luontevammin. Saan myös jotenkin suunnattomasti voimaa melankolisesta musasta. Sellaiseen on hyvä uppoutua. Toki sitten itsessäni on myös aika vahvasti sellainen hassuttelijan ja hölmöilijän puoli, joka aina silloin tällöin pilkistää myös biiseistä. Siitä olenkin ollut kovin iloissani, että olen saanut kirjoitettua muutaman biisin myös ns. vinoa huumoria hyödyntäen.
Levysi kappaleet ovat jaettavissa raa'asti kahteen ryhmään. Osa biiseistä esitetään bändin kanssa, kun taas toiset ovat äärimmäisen riisuttuja toteutuksia. Miten päädyit(te) tähän ratkaisuun ja miten kunkin kappaleen kohdalla tehtiin lopulta valinta miten se tullaan ikuistamaan?
- Levyn sovituspohdintoja tehtiin pääosin Paavo Malmbergin kanssa. Joissain biiseissä tosi riisuttu juttu vaan toimi hyvin. Halusin kuitenkin mukaan myös bändisovituksellisia juttuja. Oikeestaan myös sen vuoksi, että se tuntui luontevalta siirtymältä tuon Hyvä EP:n jäljiltä. Sateen sanoja -biisiä ollaan joskus soiteltu isommalla porukalla bändivetona, kuitenkin niin että eka säkeistö oli siinäkin laulun ja kontrabasson varassa. Aloin pohtia josko sen voisi toteuttaa kokonaan niin. Tiesin, että Rauhalan Ville on tosi monipuolinen ja lahjakas kontrabasisti ja pyysin hänet sitten mukaan soittamaan. Välillä on hyvä testailla erikoisvaihtoehtoja ja mun mielestä tuosta tuli oikein onnistunut toteutus!
- Niin ja levyn viimeinen biisi onkin erikoistoteutus Värejä kappaleestani, jonka alunperin ei pitänyt orginaalina Laura Moisio -toteutuksena tulla levylle lainkaan. Lähetin Vanhasen Jonille (Jonny Wanhalle) Jyväskylään biisin demon, koska ajattelin että sitä voisi hyödyntää Jonin omassa projektissa Ylilento-levyllä. Värejä biisi päätyi lopulta myös omalle levylleni. Yksinkertaisesti siksi, koska se kuulosti niin hyvältä!
Biisien muodot eivät kuitenkaan ole mitään kiveen hakattuja, vaan Moision mukaan ne ovat jo käyneet läpi muutoksia - toiset enemmän ja toiset vähemmän. Live-tilanteessa luvassa on siis jälleen kaikkea uutta. Melko tarkkaan kolme vuotta sitten totesit Desibelin haastattelussa, että pääasia, eli musiikki, saa olla pääroolissa. Minkälaisia tavoitteita olet asettanut itsellesi nyt, kun ensimmäinen albumi on valmis?
- Tavoitteet liittyy pitkälti itseni kehittämiseen kirjottajana, soittajana ja laulajana. En ole sen suurempia selkeitä tavoitteita asettanut, koska uskon jotenkin siihen, että kun tässä nyt rohkeasti tekee omaa juttuaan hyvällä fiiliksellä, niin kyllä se sitten vie hyvään ja oikeaan suuntaan lopulta. Tai no sellainen konkreettinen tavoite on tietenkin, että kakkoslevyn kimppuun mahdollisimman pian. Ja tietenkin toivon, että mahdollisimman moni kuulisi musiikkiani ja mahdollisesti jopa nauttisi siitä.
Musiikillisesti Moisio sijoittuu jonnekin folk-popin vaikeasti rajattavan lokeron tuntumaan. Tulevaisuutta pohdittaessa käy selväksi että esikois-EP:n menevään poppiin ei ole paluuta. Ennemminkin matka voisi jatkua kohti vähäeleisempää ilmaisua, mutta tässäkin kokeellisuus saa johtaa tekijää, katsotaan mitä tapahtuu…
Albumi on äänitetty vuonna 2013, eikä sen materiaalista löydy Moision mukaan arkistojen aarteita, sillä kaikki kappaleet ovat korkeintaan parin vuoden takaisia. Omiksi suosikkiraidoikseni esikoisella ovat nousseet jo edellä mainittu Yksin koko elämän, hieno Jäähyväiset sekä kitaristi Jarno Takkumäen kanssa tekemäsi duetto Hitaasti. Mutta miten näet itse kappaleet. Onko niissä jokin joka nostaa muita enemmän tunteita pintaan ja onko jollain biisillä jokin tietty voima? Ihmetteletkö koskaan miten jokin tietty biisi oikein syntyi?
- Omat fiilikset biiseistä vaihtelee tosi paljon päivän ja yleisolotilan mukaan. Spiraali on oma suosikkibiisi levyltä. Siihen on onnistuttu taltioimaan upea tunnelma ja oon siihen muutenkin tosi tyytyväinen. Miljoonat maisemat on sitten tarinansa puolesta taas ehkä merkityksellisin oma biisi aikoihin.
- Pohdin välillä aika paljon sitä, että miten oma lyriikka ylipäänsä syntyy. En osaa edes vastata siihen kovin yksiselkoisesti, koska joskus tietyt kielikuvat tai sanat tulee vaan kuin salamana päähän.
Esikoisalbumi on saatu valmiiksi joten mitä nyt? Joko seuraavan levyn materiaali on muotoutumassa, vai onko seuraavaksi aika kiertää tuoreen levyn tiimoilta?
- Mulla on aika paljon jo uusia biisejä valmiina. Haluan toki tehdä keikkoja tämän levyn tiimoilta, mutta aika pian haluan myös alkaa työstää toista levyä. Nyt on hyvä meno päällä ja sellainen fiilis, että haluaa paneutua vielä vähän erilailla levyn tekemiseen, nyt kun koko prosessi on kertaalleen käyty läpi!
Lopuksi sana on vielä vapaa, eli jos jotain jäi kertomatta niin nyt olisi se aika...
- No, tervetuloa keikoille nyt ainakin (naurua)
Kuvat: Annukka Pakarinen, Liina Mäki-Patola
Mika Roth
