�amane: Kaukana virtaa Eufrat

Last Day Records

�amane kiehtoi ja kutkutteli alkusyksyisell� Ei valoa -sinkullaan, jolla tamperelainen Saara �amane liikkui Dead Can Dancesta jonnekin it�maisen aavikkorockin suuntaan. Kokeilunhalu, musiikillinen rohkeus ja erilaisten rajojen h�ivytys jatkuvat esikoisalbumilla, joka tuo kaukaisen Eufratin toisinaan hyvinkin l�helle pohjoisia maisemia.

Jo em. sinkun yhteydess� mainittu rosoisuus ja soundillinen hiomattomuus ovat v�kevin� tekij�in� l�sn� my�s albumilla, jonka kahdeksan raitaa siirtyilev�t mantereelta toiselle y�n ja p�iv�n, pimeyden ja valon, vuorotellessa toisinaan kiivaallakin tahdilla. Nopeasti ja luonnosmaisesti syntyneet tekstit ovat luojansa mielest� viimeistelem�tt�mi� runoja, joita kulmikas ja yll�tyksek�s musiikki korostaa. Koska s��nt�kirjat on viskattu laidan yli, voi �amane seilata yhdess� ja samassa kappaleessa popin, raskaan psykedeelisen rockin ja maailmanmusiikiksi ymm�rretyn ��nimaailman v�lisill� vesill�.

Ehk�p� juuri tuo ennakkoluulottomuus ja kappaleiden luonnosmaisuus ovatkin sen taian ydin, joka saa albumin kuulostamaan niin kiehtovalta, omanlaiseltaan ja kuolemattomalta. En v�it� ymm�rt�v�ni t�ysin loitsumaista Noiduttuna -raitaa, tai k��rmem�isesti hypnoottisesti kiemurtelevaa Y� hallitsee taivasta -laulua, mutta ne kumpikin ovat jo nyt j�tt�neet minuun l�htem�tt�m�n j�ljen. Upea on my�s pitk�soiton avaava I Intro / II Talvi -kappalepari, jonka avulla kuulija saa tutustua �amanen ��nimaisemaan, jossa it�maiset rytmit, eksoottiset soittimet, runomainen laulu ja s�hk�kitara manaavat yhdess� esiin jotain osiansa suurempaa.