Pienet

Sinkut - Lokakuu 2020

12.10.2020


Dog The Dog: Outoa magiaa Dog The Dog: Outoa magiaa

Dog The Dogin koirapartio ei ollut entuudestaan tuttu, mutta trion jäsenistöstä löytyy kaksi Widescreen Mode -miestä, joten kolmikolta eivät ainakaan hartiat lopu kesken. Vuonna 2017 alkunsa saaneen bändin musiikki on suomenkielistä nu-metallia ja suomiräppiä moderneilla soundeilla, eli eroa muihin projekteihin on otettu reippaanpuoleisesti.

Muoto voi olla muuntunut, mutta biisin aihe on vanha kunnon rakkaus. Kertoja on oivaltanut sen, mik√§ on el√§m√§ss√§ t√§rkeint√§ ja merkitt√§vint√§. Eli vaikka el√§m√§ heitt√§isi mink√§laisia kasapanoksia kohti, voi vain voittaa kun muistaa luottaa rakkauteen ja heitt√§yty√§ elon py√∂rteisiin. Okei, aihe on kielt√§m√§tt√§ tuttu, mutta kun biisi saavuttaa minuutin kohdilla ensimm√§isen kerran kertos√§keens√§ aukenevat taivaiden portit nopeasti. Isosti soivaan osaan saadaan vokaalitukea, kun metallimies Markku Kuikka liittyy vahvuuksiin ja lopputulos tuo mieleen er√§√§nkin Linkin Parkin ‚Äď mik√§ on t√§ss√§ yhteydess√§ siis mit√§ suurin kohteliaisuus.

Mika Roth


Frans Harju: Ilman sua Frans Harju: Ilman sua
Kaiku Recordings

Frans Harju on tähän mennessä ollut tunnettu lähinnä siitä, että hänen kaksoisveljensä on breikannut melko näyttävästi kotimaisilla musiikkimarkkinoilla. Nyt on toisen veljen vuoro ja myös Frans turvaa suomenkieliseen, popahtavaan iskelmärockiin, jota maalaillaan taivaanrannan kankaille erittäin laveilla pensseleillä.

Kaiken takana on rakkaus, mit√§ my√∂s Ilman sua -sinkku alleviivaa ja korostaa. Er√§st√§ runoilijaa lainatakseni: mieluummin hetki kanssasi kuin tuhat el√§m√§√§ ilman sinua. Biisin perusidea on siis tutuista tutuin, mutta kun kertos√§e r√§v√§ht√§√§ maisemaan ensimm√§isen kerran jo puolen minuutin kohdilla, on satunnaisen kuulijan haastavaa antaa pakkeja. Harjun √§√§ni on j√§risytt√§v√§n vahva ja mies my√∂s selv√§sti uskoo sen voimaan. √Ą√§nekk√§imm√§tkin paisuttelukohdat eiv√§t tukkeudu ja kun vastapainona on viel√§ suvantokohtia, j√§√§ biisist√§ l√§mmin ja hyv√§ fiilis. Ilman rakkautta me emme olisi muuta kuin joukko tyhji√§ kuoria, eik√§ sit√§ tule koskaan julistettua liiaksi.

Mika Roth


GEO: Riding in the Wave GEO: Riding in the Wave

Itämeren ja Suomenlahden pitkiltä rannoilta kotoisin oleva GEO antoi kelpo näytteen taidoistaan alkuvuodesta. Turning Points EP tuntui pitävän etenkin 80-luvun poppiksia kovassa arvossa, vaikka aineksia, vaikutteita ja ideoita oli selvästi napsittu myös nykyiseltä vuosituhannelta. Tuore Riding in the Wave pohjaa tietä tulevalle debyyttialbumille, jonka julkaisua suunnitellaan ensi vuoden alkuun.

Mutta mitä tapahtui 80-luvulle ja kuinka huomaan pohtivani nyt 70-luvun leppoisampia aikoja? Hmm, kappaleen rauhallisuus ja aurinkoinen voima sysäävät kuulijan kuin huomaamatta Kalifornian pitkille rannoille, kiireettömiin hetkiin ja hitaasti nautittujen viinilasien ääreen. Vokaalit jaetaan nyt mies- ja naislaulajan kesken, mikä luo tarinankuljetukseen vahvempaa keskustelun sävyä, lievästi progehtavan poprockin soljuessa kuin itsestään alas säkeistöjä ja kertosäkeitä. En osaa sanoa miksi, mutta tätä kappaletta kuunnellessa tulee erittäin hyvä ja seesteinen olo. Eli Riding in the Wave on parasta mahdollista lääkettä aikaan, jolloin olemme lipsumassa aina vain syvemmälle syksyn sateisiin.

Mika Roth


Halibears: Twisting Sister Halibears: Twisting Sister
Muumaa musiikki

Aina löytyy tilausta kunnon luita lämmittävälle halille, mutta mitä ihmeen musiikkia Halibears oikein esittääkään? Saatesanoissa puhutaan rhythm and surfista, jonka pitäisi olla sekoitus soulia, surfia, rokkia ja rollia. Biisin otsikossa mainitaan myös twist ja itse nitoisin kaikkien noiden lisäksi sekaan vielä niin garagen kuin bluesinkin, vaikka kaikenlainen tummasävyisyys kyllä loistaa poissaolollaan ainakin tällä nimenomaisella raidalla.

Noin kolmen minuutin mittainen instrumentaaliherkku taikoo go-go tyt√∂t tanssimaan tolppien p√§ihin ja √ľber-coolit hipsterit v√§rikk√§iss√§ paidoissaan lojumaan kulmasohville. Ulkona paistaa varoittamatta Kalifornian lempe√§ aurinko, eik√§ rannalle voi olla kuin kivenheitto Halibearsin twistausluolasta. Koskettimet jyr√§√§v√§t lavealla soundilla, kitara piirtelee aaltomaisia kuvioitaan, jossa samaa teemaa l√§hinn√§ varioidaan ja bassohan muljahtelee tietysti rumpujen kera paketin alla kuin pehmoinen rantapallo. T√§ss√§ on roppakaupalla positiivisia viboja, psykedeelisi√§ v√§rir√§j√§hdyksi√§ sek√§ mystist√§ pyramidienergiaa, joten ei muuta kuin lis√§√§ haleja ja paljon, kiitos.

Mika Roth


Julius Keisari: Damn Homie Julius Keisari: Damn Homie
Grey Beton Records

Julius Keisari avasi oman soolouransa vajaa kolme vuotta sitten, kun Cocktail EP ilmestyi. Sittemmin Julius Keisari aka Rasva Markkanen on puuhaillut yhtä jos toistakin niin yksin kuin ystävien ja yhteistyökumppaneidenkin kanssa. Nyt herra julistaa palaavansa takaisin mukavuusalueelleen, eli Boom bapin pariin ja biitit on tilattu DJ Viktorilta, rumpujen saadessa rutkemmin painoarvoa kakussa.

Aivan mahdottomia boomeja ei koeta, mutta ysäri räpin kaiut heijastuvat yhä seinistä ja siivuun on osattu ujuttaa mukaan svengaavaa groovea. Aihepiiri onkin sitten astetta kahta kitkerämpi, sillä Julius Keisaria ottaa pannuun nykymeininki, jossa kaikki tuntuu juuttuneen paikoilleen. Eikä tässä vain viskota huomioita toisille, sillä yksi syyllinen saattaa hyvinkin vilkuilla aamuisin peilistä. Alle kolmen minuutin mitassa siivu loppuu lievästi kesken, mutta parempi kaiketi hiukan niukasti kuin selvästi liiaksi.

Mika Roth


Kepa Lehtinen: Fall Kepa Lehtinen: Fall

Theremin on kyllä sanalla sanoen upea soitin. Tiesin sen jo nuorena, kun ihastuin The Day the Earth Stood Still -elokuvan toismaailmalliseen ääniraitaan, vaikken silloin tiennytkään miten vinkuvat ja oudot äänet olivat varsinaisesti ottaen syntyneet. Kepa Lehtinen kaivaa omasta thereministään monta astetta kauniimpia ääniä, joita hän rikastaa pianolla. Kontrabassokin lisäilee jälleen omia osiaan taustalla, mutta Ari Lehtisen soittama rytmisoitin lähinnä tukee pianon ja thereminin keskustelunkaltaista yhteistyötä.

Fall on vain kahden ja puolen minuutin mittainen instrumentaalipala, mutta sen kauneus ja kyky maalata syksyisiä asetelmia on kiistaton. Samalla Lehtinen on muuttanut soitintensa roolitusta, pianon ja thereminin äänten sulautuessa entistä enemmän toisiinsa. Eksoottisuuden alleviivausta ei enää tarvitakaan, sillä kappale ja se toteutus puhuvat kyllä omasta puolestaan riittävästi. Klassisen ja retron elektronisen musiikin sekoitus saakin ajatukset karkaamaan helposti ja arvostamaan muuttuvaa vuodenaikaa. Kaunista, erittäin, erittäin kaunista.

Mika Roth


Kot-kat: Karkuun Kot-kat: Karkuun

Lennokkaasti nimetty Kot-kat on tamperelainen voimatrio, joka soittaa melodista ja riittävän rämisevää poprockia. Räminä ja rosot eivät kuitenkaan tukahduta alleen aina tarpeellsita melodisuutta, joka vaikuttaa olevan kaiken ydin ainakin tällä sinkulla. Vuodesta 2017 toiminnassa ollut pumppu on ehtinyt julkaista jo pari pikkukiekkoa, jotka saavat nyt jatkoa tuoreesta sinkusta. Luvassa on myös loppuvuodesta ilmestyvä Jälkikuvat EP, jota surraava ja säröisä siivu samalla mainostaa.

Karkuun on päästävä, vaan mistä, minne ja miksi? Kansikuvassa pari strutsia on nostanut kytkintä ja kelpo vauhtiin kiesinsä saavat potkittua myös tamperelaiset. Suomenkieliset lyriikat eivät varsinaisesti tarjoa avaimia mihinkään mysteereihin, mutta mitäpä merkitystä moisella on, kun lopputulos kuulostaa komealta. Kitarasoundin tarkoin mitoitettu sottaisuus on taidetta, siinä missä taustahoilaukset, eli Neil Youngin jalanjäljissä tarvotaan suomalaisin saappain.

Mika Roth


Soit Se Silti Mama Longhorn: Barry Primus
Soit Se Silti

Barry Primus ‚Äď siis kuka? Funkisti rytmikivi√§√§n kierittelev√§ Mama Longhorn kertoo t√§ll√§ er√§√§ tarinan, ei suinkaan mist√§√§n B-luokan n√§yttelij√§st√§, vaan aidosta C-luokan n√§yttelij√§raasusta. Haaveitahan pit√§√§ jokaisella olla, mutta Barryn kaipuu ‚Äôedes‚Äô B-luokkaan her√§ttelee ainakin allekirjoittaneessa joitain tuntoja. Ollaanhan t√§ss√§ suomalaisia, vaikka mamma pitk√§sarvi svengaa ja groovaakin kansainv√§lisell√§ staililla.

Tulevan pitkäsoiton toinen sinkkunäyte jatkaa siitä mihin Island After Island -sinkku jäi vajaa puoli vuotta sitten. Rytmiryhmä kiskoo rekeä eteenpäin kuin Santanan komppania konsanaan, Eeva Poijärven vahva laulu asettuu kuskin paikalle ja puhaltimet nostavat biisin mojotasoja tuntuvasti. Etenkin Jukka Kettulan saksofonisoolo saa jo valmiiksi jouhevaan vauhtiin päässeen rytmijunan todellakin syöksymään alas kohti Barryn toiveiden syvänteitä. Viimeisen puolen minuutin himmaus tekee myös hyvää, ettei maaliviivaa tarvitse ylittää sentään hengästyneenä. Parempi olla edes ohikiitävä tähdenlento kuin ei tähti ollenkaan, kuten Andy Warholkin asiaa joskus pyöritteli.

Mika Roth


Molchat Doma: No Smeshno Molchat Doma: No Smeshno
Sacred Bones

Tämänkertaisen sinkkukoosteen toinen ulkomaalaisvahvistus on Molchat Doma, Minskissä vuonna 2017 perustettu valkovenäläinen post-punk / synth-pop -yhtye. Trio on mainio osoitus verkon voimasta, sillä bändi breikkasi nimenomaan netin jakelukanavien kautta ja onnistui myymään myös vinyylipainoksia loppuun toinen toisensa perään, kun jalka oli vain saatu oven väliin. Uusi single No Smeshno pohjustaa kolmatta pitkäsoittoa, jonka pitäisi ilmestyä marraskuussa.

No Smeshno tarkoittaa osapuilleen ‚ÄĚei ole hauskaa‚ÄĚ, mik√§ on sangen osuva kuvaus Valko-Ven√§j√§n nykyisest√§ tilanteesta. Itse kielt√§ en ymm√§rr√§, mutta musiikki on kansainv√§linen kieli, jonka kautta asioista voidaan keskustella ilman voimank√§ytt√∂√§. Postpunkahtava ja vahvasti kaiutettu siivu kolisee ja jymisee, mutta ei √§idy miss√§√§n vaiheessa mitenk√§√§n uhkaavaksi. Enemm√§nkin vokalistin huudahteluissa on havaittavissa tuskaa ja kaipuuta, bassolinjan heittelehtiess√§ naputtavien rumpujen ‚Äď tai oikeammin rumpukoneen ‚Äď edess√§. Ilmaisussa on ripaus goottiakin, sill√§ my√∂s lohduttomuus ja v√§symys tihkuvat vokaalien raoista.

Mika Roth


NE√ėV: Burnt My Fingers NE√ėV: Burnt My Fingers
Clouds Hill

NE√ėV on hieman skandinaavisesta nimest√§√§n huolimatta kotimainen indie pop -yhtye, joka luo ilmavaa ja nostattavaa musiikkia laajoin draaman kaarin. B√§ndin ytimen muodostavat laulaja-lauluntekij√§ ja kitaristi Anssi Neuvonen ja rumpali Samuli Neuvonen. Herrat ovat my√∂s veljeksi√§, mik√§ tietysti sitoo heit√§ viel√§ vahvemmin toisiinsa. NE√ėVin kitaravetoinen poprock osui jo maaliinsa, kun ‚ÄôKuopion metsik√∂iss√§‚Äô √§√§nitetty Volant-albumi saavutti menestyst√§ pitkin Eurooppaa viime vuonna. Nyt on koittanut seuraavan albumin aika ja sen toiseksi sinkuksi on valittu vahva Burnt My Fingers.

Harvoin edes sinkuiksi valitut biisit tarttuvat niin nopeasti, kuin mitä Burnt My Fingers tekee. Sen melodisessa kitaravirrassa ja eteenpäin nojaavassa rytmissä on pysäyttämätöntä voimaa, joka ei kuitenkaan jyrää mitenkään kuulijaa alleen vaan ennemminkin nappaa tämän mukaan kainaloonsa. Nyt pidetään hauskaa ja pöytä on täynnä vain puolitäysiä laseja. Jos pitäisi valita vuorokaudenaika, niin tämä biisi kuuluu ehdottomasti lupauksia täynnä olevaan alkuiltaan, vaikka sormet sitten ehkä kärähtäisivätkin myöhemmin.

Mika Roth


Nina Kaitaranta: Sinä kesänä Nina Kaitaranta: Sinä kesänä

Kevyttä suomenkielistä poppia rennoin rantein luova Nina Kaitaranta yhtyeineen oli jo viime vuonna pariin otteeseen esillä Desibeli.netin sivuilla. Etenkin sinkkubiisi Soitellaan juuttui omalle soittolistalle, eikä samoin nimetty EP-levy nojannut suinkaan vain yhteen biisiin. Nyt luvassa on uusi Taite-EP, jonka pitäisi ilmestyä ensi vuoden puolella ja sitä pohjustaa nyt ensimmäinen sinkku.

Sinä kesänä on vilkaisu taustapeiliin ja niihin päiviin, jolloin vasta haparoitiin aikuisen elämän kynnyksellä, eikä lapsuuskaan ollut vielä muinaishistoriaa. Lineaarisessa todellisuudessa on tietysti se hyvä puoli, että menneistä voi periaatteessa oppia loputtomasti, kunhan vain muistaa avoimen mielen. Itse kappale on hellyttävän kaunis ja vaikka teksti pariin otteeseen taitaa osua karmiin, niin eikö juuri siitä ole nuoruudessa kyse? Vaivattomasti rullaavaa poprockia, jossa on kuitenkin riittävästi persoonallista otetta. Ehkä bändin soundia voisi korostaa vieläkin rohkeammin, kun kasassa on kuitenkin asiansa osaava porukka.

Mika Roth


Piennar: Revolveri Piennar: Revolveri

Piennar julkaisi reilu vuosi sitten Pilvet puuttuvat tasaiseen EP-levyn, joka osui progehtavan popin ’jotain muuta’ sektorille. Uusikin biisi on lähtöisin laulaja-pianisti Tiina Koskisen kynästä, mutta sitä on sovittanut koko yhtye. Ensi kuussa ilmestyvää esikoisalbumia pohjustava sinkku on samaan aikaan kaunis ja hämmentävä, sillä viehättävä sävellys on saanut rinnalleen mustuutta huokuvan tekstin.

Revolveri kertoo ymm√§rt√§√§kseni sielun pime√§mm√§lt√§ puolelta kumpuavista tunteista ja impulsseista, jotka vaivaavat meist√§ jokaista enemm√§n ja v√§hemm√§n. Mustuutta valaisee my√∂s jousikvartetti, jonka syd√§nt√§ riipiv√§ soitto vain korostaa kontrastia. Onneksi Koskinen ei l√§hde viskomaan tulta ja tulikive√§ suorin sanoin, vaan antaa metaforien ja tasojen v√§litt√§√§ viestej√§√§n ‚Äď niit√§ voi sitten tulkita kuten haluaa ja l√∂yt√§√§ sielulleen eri tavoin peilaavia pintoja. Upeaa musiikkia ja hankalia tekstej√§, mutta odotan silti mielenkiinnolla yhdeks√§n biisin muodostamaa pitk√§soittoa, jolta on nyt kuultu kolme numeroa ennakkoon.

Mika Roth


Reklamaatio: Vedetään lärvit (faet. Jantta Alkio) Reklamaatio: Vedetään lärvit (faet. Jantta Alkio)

Mit√§ tapahtuu kuin irlantilainen poljento yhdistyy Pohjois-Sysm√§l√§iseen asenteeseen, noin nautintoaineiden suhteen siis? No silloin vedet√§√§n tietysti l√§rvit, eli nakit silmille, totaaliset pleksit tai ihan vaan naama tunnottomaksi ja maksa turvoksiin. Tai sit√§ mielt√§ on ainakin Jani ‚ÄĚJantta‚ÄĚ Alkion vahvistama Reklamaatio, jonka uusin sinkku kertoo itse asiasta. Avataan siis korkki ja katsotaan mit√§ pullon henki tekeek√§√§n.

Juopumisen ylistystä karttuu lähemmäs viisi ja puoli minuuttia, mutta punkahtavan rockin paukkuessa lasin voisi täyttää omasta puolestani tarkemminkin. Kaikki oleellinen saataisiin tietysti sanottua jo puolessakin käytetystä ajasta, mutta ainahan sitä voi ottaa vähän lisää, ja vielä vähän? Kolmen minuutin tuolla puolen kuullaan oikein kunnon sähkökitarasoolo, jossa Popeda kaikuu ja viikset kasvavat siloisillekin kasvoille. Hämmentävä on sen sijaan viimeisen minuutin starttaava rai-rai-rai kansanrallikohta, joka lienee se biisin irlantilainen osuus.

Mika Roth


SadDoLLs: Call Me Pain SadDoLLs: Call Me Pain
Trisol

Tämänkertaisen sinkkukoosteen toinen ulkomaanvahvistus on kreikkalainen goottirockryhmä SadDoLLs, jonka nimen kirjoitusasu vaatii poikkeuksellista tarkkuutta. Saatesanoissa todetaan Call Me Pain -sinkun olevan synkkä ja raskas hitti kaikille lepakoille ja vampyyreille, eli biisihän sopii vallan mainiosti näin Halloweenin esilämmittelyksi. Jo 15 vuoden ajan synkkyyden sanomaa levittänyt rockmetalliryhmä on kieltämättä osunut keskelle maalialuettaan, sillä näin jykevää goottirock-palaa ei ole vähään aikaan kuultu.

Yö on siis synkkä ja myrskyinen, mutta kitaramyrsky ei peitä George Downlovedin vokaaleja alleen. Yllättävää on se, että bändissä ei ole vakituista kiipparistia, sillä Paul Evilrosen ja J. Vitun kitarat saavat runsaasti kosketinkuorrutetta päälleen. Kertosäe on puhdasta tappoa ja säkeistöissä runsas äänimaisema pysyy kuitenkin sen verran kirkkaana, että kaikenlainen tunkkaisuus jää toisten linnojen kellareihin. Siirtymä väliosasta lopun rymistelyyn olisi voinut olla saumattomampi, eli vielä riittää opittavaa HIMin ja The 69 Eyesin suunnilta, vaikka paljon olennaista onkin jo omaksuttu.

Mika Roth


҆amane: Saraimai ҆amane: Saraimai
Last Day of the North

Siit√§ on melko tarkkaan vuosi aikaa, kun ihmettelin ja ihastelin ҆amanen debyyttialbumin saloja. Voinkin puhtain syd√§min todeta ilahtuneeni, kun mainio Kaukana virtaa Eufrat on saamassa jatkoa jo ensi kuussa. Seuraavan pitk√§soiton nimeksi on valittu napakasti ҆amane ja sen ensimm√§inen sinkku jatkaa maailmanmusiikin ja folkin, sek√§ aiempaa rahdun orgaanisemman ilmaisun parissa.

Saraimai kumpuaa ymm√§rt√§√§kseni kaipuusta, joka voi ylitt√§√§ n√§kyv√§isen n√§kym√§tt√∂m√§t rajat ja tuo ikiaikaisuus kaikuu my√∂s kappaleen hypnoottisessa poljennossa. Soittimia ei juuri toistensa p√§√§lle ole ladottu, tavallista v√§istelev√§n rytmipuolen ollessa hallitsevassa roolissa. Vokaalien rinnalla kiiruhtaa arabialainen oud-luuttu, joka irrottaa biisin tehokkaasti ajasta ja paikasta, luoden samalla eksoottista tunnelmaa. T√§m√§ on musiikkia rajojen tuolta puolen, jostain jossa t√§rkeint√§ on itse asia, eik√§ sit√§ kuvaavat muodot ‚Äď vaikka jokainen palanen onkin tarkoin harkittu ja kohdallaan.

Mika Roth


Scars of Solitude: If These Walls Could Talk Scars of Solitude: If These Walls Could Talk

Monet bändit ja artistit kuvaavat hanakasti uusinta sinkkuaan uransa merkittävämmäksi teokseksi, mutta Scars of Solituden kohdalla väite on poikkeuksellisen kattavasti perusteltu. Kertosäkeen sointukulku syntyi kuuleman mukaan jo neljä vuotta sitten, minkä jälkeen melankolista, kaihoisaa ja melodista metallia luova kokoonpano on kiireettä hakenut biisille optimaalista muotoa.

Ent√§ kannattiko vuosien mittainen jalostusty√∂? Sanoisin ett√§ kyll√§, sill√§ vaikka yhtye ei viel√§ t√§ysosumaa saakaan mm. Katatonian hallinnoimilla kentill√§, on If These Walls Could Talk parhaimmillaan vastustamaton siivu. Eritt√§in lupaavana pid√§n my√∂s sit√§, ett√§ vaikka mittaa kertyy l√§hes nelj√§ minuuttia, pystyy ryhm√§ jatkuvasti puristamaan otettaan. √Ą√§nivallit ovat jyrk√§t ja soundit kiistatta rosoiset, mutta kappaleen ydin ‚Äď kaunis melodia ‚Äď el√§√§ ja hengitt√§√§ aina vain vahvemmin. T√§m√§ jos mik√§ on osoitus mestarillisesta sovitustaidosta, joka on nimenomaan pitk√§n harkinnan ja perusteellisen ty√∂st√∂n ansiota.

Mika Roth


STUD: War of Power STUD: War of Power

Kuka ihme nimeää näinä levottomina aikoina sinkkunsa sodan voiman mukaan? No sehän on tietysti STUD, vanhan koulukunnan heavy metaliin vankkumattomasti uskova melodisen metallin jyrä. Eikä tämä jää tähän, vaan ensi kuussa on saatavissa kokonainen pitkäsoitto, joka on varustettu samalla otsakkeella. Lisättäköön vielä, että yhtye on omaksunut sangen tiedostavan roolin itselleen, eli tässä ollaan vahvasti tavallisen kansan ja pienen ihmisen puolella.

Itse pihvi on kuitenkin jykevästi etenevä heavy metal ralli, joka puristuu ongelmitta taloudelliseen kolmen ja puolen minuutin mittaan. Parin minuutin kohdilla kuullaan tietenkin asiaankuuluva ja ilahduttavan pitkä kitarasoolo, jossa on rahtunen pyhän Yngwien otetta, mutta yliteknisyys loistaa onneksi poissaolollaan. Kertosäe ryhmähuutoineen kulkee myös mallikkaasti ja vokalisti kiskaisee lopussa vielä korkean nuotin kaupan päälle. Hyvää siis lupaa, koska ensimmäinen taistelu päättyi jo selvään voittoon ja bändin onnistui välttää kaikki negatiiviset klisheet.

Mika Roth


 The Hardlickers: H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S The Hardlickers: H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S

Harvempi yhtye korostaa debyytti-EP:nsä ykkössinkun saatesanoissa soittavansa raakaa, kolmen soinnun jytärokkia, mutta The Hardlickers ei taidakaan olla mikään tavallinen rokkenrollia veivaava pumppu. Hyvinkääläiset pistivät bändinsä kasaan vuonna 2019 ja sähkökitaravetoisessa paahdossa tuntuu olevan vain kaksi vaihdetta: nopea ja nopeampi.

On tietysti asiallista kysyä, että mitä uutta ja ihmeellistä The Hardlickers tuo moottoriöljyn katkuiseen genreen, jossa jokainen Harley Davidson ja Marlboro-mies on tavallaan jo itsessään klishe. Hyvä biisi on aina mitä mainioin aloituspiste ja hankalahkosti nimetty H.A.R.D.L.I.C.K.E.R.S rakentuu ykkösluokan lohkareista, jotka muodostavat yhdessä hanakasti tarttuvan rallin. Vokalisti osaa karjua asiansa riittävän selvästi, riffi tarttuu tukasta ja melodiaakin löytyy sen verran, että kipaletta voi sentään hyräillä matkalla viskibaariin tai vaikkapa pesäpallo-otteluun.

Mika Roth


XELI: Elämä ohi on sekunnissa XELI: Elämä ohi on sekunnissa

XELI-artistinimen takaa löytyy tamperelainen Heli Raami, jonka luoma musiikki on eteeristä ja mosaiikkimaista poppia. Jokaiselle äänelle annetaan tilaa ja tärkeämpää on tunnelma, joka vaatii joskus musiikin vaimentamista lähelle hiljaisuutta. Elämä ohi on sekunnissa -sinkku on artistin toinen ja jatkoa sille luvataan vasta ensi keväänä, eli luomisvauhti viittaa äärimmäisen tarkkaan harkintaan.

Aluksi en tahtonut saada kappaleesta oikein kiinnik√§√§n, vaimeiden osien liukuessa usvan lailla pitkin kammion seini√§. Biisi kaipasikin herpaantumatonta huomiota sek√§ kuulokkeita, jotta n√§enn√§isen minimalistisen kuoren alta saattoi l√∂yt√§√§ sinne piilotetut aarteet. Kuten musiikki, my√∂s lyriikka kaipaa tulkintaa ja antaa kuulijan yhdist√§√§ pisteet toisiinsa ‚Äď tai j√§tt√§√§ viivat toisinaan osittain avoimiksi. Syntyneet kuviot saattavat erota jopa per√§kk√§isill√§ kuuntelukerroilla, mutta t√§rke√§mp√§√§ onkin niiden synnytt√§m√§t tunnetilat. T√§ss√§ liikuttaneen ns. toden ja harhan, unen ja valveen rajoilla, rauhan hiipiess√§ kevein askelin sieluun.

Mika Roth




Lukukertoja: 726
Facebook
Artistihaku
Pienissš myŲs